Thomas Vikberg  gives a talk at Interaction in Educational Research FERA Conference on Education, in Helsinki, with the topic "Tehostettu kisällioppimi​nen tietojenkäsittelytieteen ja matematiikan opetuksessa yliopistossa (engl. Extreme Apprenticeship method in teaching computer science and mathematics at university-level", on November 22, 2012.

Abstrakti

Luonnontieteiden ja matematiikan massaopetus on usein toteutettu menetelmin, jotka tuottavat sisältösuuntautunutta oppimista. Sisältösuuntautuneisuus johtuu pitkälti luonnontieteellisten aineiden luonteesta ja opetusperinteestä. Tieteenalat perustuvat todistettuihin faktoihin, joita opettaja kertoo opiskelijoilleen. Opiskelijoiden pinnallisesti oppimat faktat saavat heidät menestymään kurssikokeissa, mutta eivät sisäistämään tietoja. Luonnontieteiden kumulatiivisen luonteen takia tämä vääjäämättä heikentää oppimistuloksia, vaikeuttaa tulevien opintojen suorittamista ja siten pidentää opiskeluaikoja.

Tehostetun kisällioppimisen menetelmä (engl. Extreme Apprenticeship method) on kehitetty tarjoamaan yksilölähtöistä opetusta luonnontieteissä suurille massakursseille. Menetelmä perustuu kognitiiviseen kisällioppimiseen, ja se korostaa oppimisen tilannesidonnaisuutta. Tehostetussa kisällioppimisessa painotetaan opiskelijan ja opettajan kaksisuuntaista vuorovaikutusta sekä opiskelijan henkilökohtaista työpanosta. Kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen ansiosta opettaja pystyy muokkaamaan opetustilannetta siten, että kaikilla oppijoilla on mahdollisuus kehittyä. Oikea-aikaisen tuen sekä sopivien osatavoitteiden myötä pystytään luomaan opiskelijoille onnistumisen mahdollisuuksia samalla, kun vaikeusastetta pidetään oppimisen kannalta tarpeeksi korkealla.

Tehostetun kisällioppimisen menetelmää on kehitetty design-tutkimuksena vuodesta 2010. Menetelmä on ollut käytössä Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen sekä matematiikan ja tilastotieteen laitoksilla useilla suurilla opintojen alkupään kursseilla. Osoitamme, miten opetusta voi järjestää useille sadoille opiskelijoille yksilölähtöisesti käyttäen rajallisia resursseja. Osoitamme myös, että vaikka menetelmän ansiosta kurssien vaikeusastetta ja opiskelijoiden työmäärää on lisätty, on kurssien läpipääsymäärät sekä opiskelijoiden tyytyväisyys pystytty säilyttämään tai jopa parantamaan.  Lopuksi keskustelemme siitä, minkälaisia vaikutuksia tilannesidonnaisen oppimisen huomioiminen tuo opiskelu- ja opetusilmapiiriin.