Jokainen säteilyn taajuus vastaa tiettyä väriä. Ihminen kykenee havaitsemaan taajuudet välillä 4.3 x 1014 Hz (punainen) ja 7.5 x 1014 Hz (violetti). Taajuudet vastaavat suunnilleen aallonpituuksia 700 nm (punainen) ja 400 nm (violetti).
Valkoinen valo sisältää kaikkia näkyviä taajuuksia yhtä paljon (kuva yllä). Kun valkoinen valo osuu johonkin kohteeseen, osa siitä absorboituu ja osa heijastuu takaisin. Heijastuvan valon taajuuskäyrä määrää sen, minkä värisenä havaitsemme kohteen. Jos matalat taajuudet dominoivat, kohde nähdään punaisena. Tällöin valon dominoiva taajuus (dominant frequency) on spektrin punaisessa päässä (kuva alla). Dominoivaa taajuutta kutsutaan yksinkertaisesti valon väriksi tai sävyksi (color, hue). Kirkkaus (brightness) taas riippuu valon intensiteetistä eli säteilevän energian määrästä.
Valon heijastumista ja värien muodostumista selittää havainnollisesti
Brownin yliopiston tuottama selvitys, jossa on vuorovaikutteisia osia
heijastumislakien kokeilemiseksi.
JK 14.2.1997