14.11.2005
Teija Kujala ja Teemu Kerola
TieVie asiantuntijakoulutus 2005-2006
Hanke on kaksitahoinen. Opettajan näkökulmasta oleellinen kysymys on, miten opettaja pystyy tekemään järkeviä päätöksiä harkitessaan verkkomoduulien käyttöä kurssillaan. Tähän sisältyy usein myös se vaihtoehto, että osa kurssista toteutetaan perinteisillä opetusmenetelmillä, jolloin joitakin verkkomoduuleja voidaan käyttää täydentämään perinteistä opetusta.
Verkko-opetuksen tukiryhmän näkökulmasta painopiste on siinä, mitä tietoja/taitoja pitäisi opettajalle antaa em. päätösten tueksi ja miten nämä tiedot tuotetaan. Tähän sisältyy erilaisten verkkomoduulien esittelyä sellaisella tarkkuudella, että kynnys verkkomoduulien käyttöön tulisi opettajalle mahdollisimman pieneksi.
Hankkeemme tavoitteena on kehittää prosesseja, joiden avulla verkkomoduuleja voisi helpommin ottaa käyttöön laitoksen normaalissa opetuksessa osana kurssien toteutusta. Opettajat tarvitsevat päätöksenteon tueksi apuvälineitä, joiden perusteella voidaan perustella tiettyjen verkko-osioiden käyttöä kurssilla opetuksen laadun parantamiseksi. Hankkeen kohteena ovat siis kaikki laitoksen opettajat ja erityisesti kurssien vastuuhenkilöt. Erilaisia verkkomoduuleja on laitoksella jo kokeiltu useilla kursseilla, kuten esimerkiksi kursseilla Tietokantojen perusteet, Tietokoneen toiminta, Ohjelmoinnin perusteet, Käyttöjärjestelmät I ja Simulointimenetelmät.
Tietojenkäsittelytieteen laitoksen strategiassa on keskeisessä roolissa opiskelijakeskeinen opetuksen ja verkko-opetuksen kehittäminen ja opetuksen laadun varmistaminen (otteita laitoksen strategiasta):
Näitä edellä esitettyjä strategioiden kohtia hankkeemme yrittää tukea kehittämällä erilaisia mittareita, joiden perusteella opettajat voivat arvioida verkkomoduulien ja perinteisten opetusmenetelmien käyttöä kursseillaan. Hankkeen aikana pyritään keskustelemaan laitoksella toimivien muiden opetuksen kehittäjien kanssa, mm. laitoksen virtuaaliopetuksen tukiryhmän ja muiden laitoksen opettajien kanssa, jotka aktiivisesti kokeilevat erilaisia tvt:hen perustuvia opetusmetodeja. Hankkeella on myös laitoksen johdon tuki.
Lähtökohtana on aikaisemman OpeFi-koulutuksen tuloksena syntyneet opetusmenetelmien arvioinnit, jossa analysoitiin verkko-opetusmenetelmien oppimisen mielekkyyttä kirjallisuudessa esitettyjen käsitteiden perusteella. Keväällä 2005 Ope.fi-kurssilla ( työryhmä Kjell Lemström, Tiina Niklander, Teemu Kerola) verkkomoduuleja arvioitiin Jonassen'in oppimisen mielekkyys -kriteeteillä ja meidän hankkeemme tarkoituksena on jatkaa tätä työtä ehkä vielä käytännönläheisemmällä lähestymistavalla. Aikaisemmassa työssä verkkomoduulien arviointiin käytetyt mittarit tuntuvat aika teoreettisilta, eivätkä ne sovellu työkalujen arviointiin, vaan ovat käyttökelpoisempia kurssikokonaisuuden sisällön ja oppimistavoitteiden analyysissä, johon ne on suunniteltukin. Ihan erilaisillekin verkko-opetusmenetelmille tulee liki samanlaiset "arvosanat" näiden mittarien perusteella. Nyt tarvitaankin paremmat, käytännönläheiset mittarit työkalujen ja verkko-opetusmenetelmien valintaan. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi
Aikaisemmin analysoiduista menetelmistä oikein mikään ei voimakkaasti tukenut yhteisöllisyyttä. Laitoksen kursseilla yhteisöllisyyttä tukevat komponentit eivät yleensä ole verkkopohjaisia.
Hanke on kaksitahoinen. Opettajan näkökulmasta oleellinen kysymys on, miten opettaja pystyy tekemään järkeviä päätöksiä harkitessaan verkkomoduulien käyttöä kurssillaan. Tähän sisältyy usein myös se vaihtoehto, että osa kurssista toteutetaan perinteisillä opetusmenetelmillä, jolloin joitakin verkkomoduuleja voidaan käyttää täydentämään perinteistä opetusta. Verkko-opetuksen tukiryhmän näkökulmasta painopiste on siinä, mitä tietoja/taitoja pitäisi opettajalle antaa em. päätösten tueksi ja miten nämä tiedot tuotetaan. Tähän sisältyy erilaisten verkkomoduulien esittelyä sellaisella tarkkuudella, että kynnys verkkomoduulien käyttöön tulisi opettajalle mahdollisimman pieneksi.
Tarkoitus on kehittää opetusmenetelmien laadunvarmistusta varten käytännönläheisiä mittareita, joilla olisi helpompi arvioida esimerkiksi, tulisiko tietyn kurssin tavanomaiset luennot korvata suorilla tai editoiduilla videoluennoilla, verkossa olevalla jonkin sortin itseopiskelumateriaalilla vai millä. Vai olisiko nykytilanteessa parempi pitäytyä tavanomaisiin luentoihin ja miksi? Kehitettävien mittareiden ja menetelmien tulisi soveltua sekä tvt'hen perustuviin että perinteisiin opetusmenetelmiin.
Hankkeen keskeisin kysymys onkin se, että mistä keksitään käytännönläheiset mittarit, jolla vielä tekisikin jotakin! Joitakin asioita, kuten opettajan ja oppilaan käyttämä aika tai materiaalin ja ohjelmistojen hankkimiseen liittyvät kustannukset, on helppo mitata numeroina. Mitat voivat olla kuitenkin olla niinmonimutkaisia, että niiden arvoja ei pystytä mittaamaan. Miten mitataan esimerkiksi verkkokurssin ja perinteisen kurssin laatua? Miten saadaan selville onko opiskelijat oppineet asiat siten, että voivat hyödyntää niitä seuraavillakin kursseilla? Ovatko oppimistulokset parempia perinteisellä kurssilla vai verkkokurssilla? Kuinka paljon parempia? On selvää, että joitakin mittareita on mahdotonta mitata nominaaliasteikolla eli lukuarvoina. Joissakin tilanteissa voidaan mitattava asia ilmaista vain ordinaaliasteikolla eli tiedetään, että toinen mitattava arvo on parempi kuin toinen, mutta ei pystytä sanomaan kuinka paljon parempi. Ja on olemassa varmasti vielä mittareita, joita ei voida mitata edes ordinaaliasteikolla. Tästä on seurauksena se, että erilaisten kurssien kustannushyötyanalyysin tekeminen kaikkien mittareiden avulla on lähes mahdotonta. Valitut mitat voivat olla myös niin huonoja eli mittaavat käytännössä epäolennaisia asioita, jolloin niiden perusteella valitaan epäsopivia verkkomoduuleja.
Hankkeessa pyritään kartoittamaan erilaisia mittoja, joita voidaan helposti mitata ja arvottaa. Hankkeessa on tarkoituksena TieVie-koulutuksen aikana saada valmiiksi ensimmäiset opetusmenetelmien käytännönläheiset laadun mitat ja niiden mittaustavat.
Jonassen, D. 1995. Supporting communities of learners with technology: a vision for
integrating technology with learning in schools. Educational Technology 35 (4), 60–63.