07.04.2006
Teemu Kerola
TieVie asiantuntijakoulutus 2005-2006
Silvennoisen artikkeli on aika korkealentoista hypetystä. Se perustuu hypoteesiin, että olisimme nyt jo jättämässä tietoyhteiskunnan ja siirtymässä vähän epämääräiseen innovaatioyhteiskuntaan. Omasta mielestäni olemme vasta tietoyhteiskunnan alkutaipaleella ja nykyinen tietoyhteiskuntakin tulee vielä kehittymään huimasti.
Artikkelissa on muutamia ihan hyviäkin oivalluksia. Useat tuntuvat kuitenkin itsestään selvyyksiltä, kuten esimerkiksi havainto, että "Tulevaisuuden osaamistarpeita tarkasteltaessa korostuu tieto- ja viestintäteknologian viisaan hyödyntämisen merkitys ". Kuka sitä nyt mitään tyhmästi hyödyntäisi - vai hyödyttäisikö?
TVT-opetuskäytön esimerkkinä hän mainitsee kaikille (oppilaitoksille?) yhteisen oppimateriaalipankin. Tämä voisi olla ihan hyväkin, mutta onko tämä tosiaan jotain mitä haluaisimme? Olisiko hyvä, että kaikille oppilaitoksilla olisi samat kurssit ja samat materiaalit?
Silvennoinen peräänkuuluttaa myös suuria kaikenkattavia henkilöstöverkostoja - "joissa on mukana esimerkiksi osaamiskeskittymissä, yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja yrityksissä työskenteleviä oppimisesta, opettamisesta ja yhdessä tekemisestä kiinnostuneita henkilöitä ". Nähdäkseni tällaiset verkostot ovat aivan liian laaja-alaisia yksittäisen opettaja tueksi. Suomen oloissa voisi hyvin riittää oman alan eri yliopistojen kattavat verkostot.
Summa summarum Silvennoisen artikkeli oli minulle liian korkealentoista tavoitteen asettelua. Tällaistakin varmaan joissakin piireissä tarvitaan, mutta omasta opetuksen kehittäjän näkökulmasta artikkelin anti jäi pieneksi.
Ojalan artikkelissa arvioidaan verkko-opetuksen kustannuksia toimintolaskennan pohjalta. Tutkimuksen kohteena on 10 erilaista verkkoa hyödyntävää kurssia, joista kaksi käytti verkkoa ainoastaan materiaalipankkina. Lähtökohta on oikein hyvä ja maanläheinen. Tutkimuksessa on kuitenkin suuria puutteita, minkä vuoksi sen tuloksia on vaikea hyödyntää käytännössä.
Ensinnäkin, ainoastaan henkilöresurssit on otettu mukaan kustannuksiin. Niissä on hyvin tarkkaan arvioitu työn määrä joko työpäivinä tai euroina. Verkko-opetuksessa on kuitenkin usein myös muita kustannuksia (tilat, koneet, ohjelmistot, koulutus, jne), joita ei ole huomioitu lainkaan.
Perinteinen opetus on rajattu täysin tutkimuksen ulkopuolelle. Tämä vaikeuttaa huomattavasti monimuoto-opetuksen arviointia, kun ei tiedetä, kuinka suuri osa kurssia oli verkko-opetusta ja kuinka suuri osa jotain muuta. Lisäksi verkko-opetuksen vertaaminen traditionaaliseen opetukseen on käytännössä mahdotonta, kun traditionaalista opetusta ei ole arvioitu samoilla mittareilla.
Opetusmuotojen luokittelu on aivan liian karkeata. Kaikki verkko-opetusmentelmät on sijoitettu samanarvoisiksi, mikä on aivan riittämätöntä. Tulosten hyödyntämisen oliis ollut välttämätöntä eritellä kukin verkko-opetusmenetelmä ja laskea niille kullekin omat kustannuksensa. Esimerkiksi, jos monimuotokurssilla on ollut 25% työstä verkkokeskusteluja, niin tämän kurssin verkko-opetuksen kustannuksista ei voida vetää mitään johtopäätöksiä kokonaan verkkoluentoihin ja blogeihin perustuvan etäkurssin kustannuksiin. Toteutettu vertailu on tehty puhtaasi kurssikokonaisuuksien puitteissa, edes erittelemättä erilaisia niissä käytettyjä verkko-oppimismenetelmiä.
Artikkelin alussa esitellyt verkkokurssin kahdeksan päävaihetta tuntuvat aika hyvin määritellyiltä. Tosin vaihe 4 (ulkoasu) on vähän liian myöhään. Ulkoasun tulee olla määritelty jo ennen verkko-oppimateriaalin tuottamisvaihetta (vaihe 2), koska useissa järjestelmissä materiaalin ulkoasua ei juurikaan voi muuttaa helposti sen valmistumisen jälkeen. Oppimateriaalin päivitysvaihe puuttuu. Verkkomateriaalin tuottamisen selostuksesta puuttuu käsittämättömästi suurimman työmäärän vaativa itse oppimateriaalin tuotanto -osuus.
Verkkokurssi olisi helpompi toteuttaa, jos vaiheita ei tehtäisi kurssikokonaisuuksittain vaan ainoastaan kurssiosioittain. Kurssi tulisi siis ensin jakaa osioihinsa (esim. luennot, harjoitukset, kertaustehtävät ja projekti), joilla sitten kullakin olisi omat kehitysvaiheensa. Mukaan tulee tietenkin sitten kurssin kokoamisvaihe, jossa osiot pitää koota.
Johtopäätökset ovat aika heppoisia, kun mihinkään konkreettiseen verkko-opetusmenetelmään ei voi tarttua. Mitä tarkoittaa kurssin hinta alle 10000€? Onko se suuri, pieni vai sama kuin "vastaava" tavallinen kurssi? Mikä on vastaava kurssi? Kaikkein kallein (noin 25000€) oli suurta materiaalipankkia hyödyntävä kurssi, mutta tässäkin 2/3 kustannuksista oli kertaluonteisia aiheutuen materiaalipankin suunnittelusta ja toteutuksesta. Voiko samaa materiaalipankkia käyttää seuraavalla kurssilla vai oliko se kertakäyttöinen? Tällä tiedolla olisi paljon merkitystä tulsyen hyödyntämisen kannalta.
Ulkoasun suunnittelu ja materiaalintuotanto vie paljon resursseja, mutta eihän tässä ole mitään erikoista. Myös oppikirjan kirjoittaminen vie paljon resursseja.
Ehkä mielenkiintoisin johtopäätös oli se, että jo pienelläkin panostuksella voidaan saada aikaan uudistuksia, joista on todella hyötyä opettajalle. Uskoisin, että sama pätee myös opiskelijan kohdalla, vaikka tätä ei tutkimuksessa todettukaan. Toisaalta todettiin, että myös verkko-opetukseen voi panostaa hyvin paljon ilman, että siitä olisi paljoakaan hyötyä. Tässähän ei ole mitään uutta, koska sama pätee kaikkeen muuhunkin mahdolliseen työtehtävään.
Lopuksi todettiin, että mukaan olisi hyvä tuoda myös muita kustannuksia, kuten laitteisto- ja ohjelmistokustannukset ja tilavuokrat. Tämä oli oikein hyvä havainto. Muita edellämainittuja puutteita ei kuitenkaan oltu havaittu. Meidän oma projektimme voidaan hyvin nähdä juuri tämän tutkimuksen suorana jatkeena.
Silvennoinen, E. Oppimisen verkosto tulevaisuuden innovaatioyhteiskunnan tukena, 29.11.2005, Tietoyhteiskuntaneuvoston jaostojen kolumnisarja 2005. http://www.tietoyhteiskuntaohjelma.fi/ajankohtaista/kolumni/fi_FI/1132923801121/
Ojala, T. 2004. Riittääkö aika, riittävätkö rahat?: tutkimus verkko-opetuksen työmääristä ja -kustannuksista. Teoksessa Kähkönen, Esko (toim.) Verkko-oppimisen vakiintuessa: näkökulmia ja arvioita mielekkyydestä, rahasta ja strategioista.