Laitoksen synty

Automaattisen tietojenkäsittelyn eli atk:n yleistyessä 1960-luvulla haluttiin alan oppiaine (nimikkeellä tietojenkäsittelyoppi) myös yliopistoihin turvaamaan ammattitaitoisen työvoiman saatavuus teollisuudessa. Ensimmäisenä tietojenkäsittelyopin opetuksen Suomessa aloitti Tampereen yliopisto (silloinen Yhteiskunnallinen korkeakoulu) vuonna 1965. Vuonna 1967 oppiaineen opetus aloitettiin myös Helsingin yliopistossa, jossa oli tosin jo sitä ennen järjestetty atk-kursseja sovelletussa matematiikassa ja ydinfysiikassa.

Aloitteen tietojenkäsittelyopin professorin viran perustamisesta Helsingin yliopistoon teki yliopiston Laskentakeskuksen johtokunta syksyllä 1965. Kun valtion tulo- ja menoarvioon vuodelle 1967 sisältyi kyseisen viran perustaminen, teki yliopiston pieni konsistori 14.12.1966 päätöksen tietojenkäsittelyopin laitoksen perustamisesta. Opetus aloitettiin syyslukukaudella 1967, ja ensimmäiseen tietojenkäsittelyopin professorin virkaan nimitettiin vuonna 1969 sitä alusta lähtien hoitanut Martti Tienari.

Opetuksesta tutkimustoimintaan

Laitoksen kahtena ensimmäisenä lukuvuotena tietojenkäsittelyoppia voi opiskella ainoastaan sivuaineena approbatur-oppimäärän verran, mutta uuden oppiaineen nopeasti kasvaneen suosion myötä lukuvuonna 1969-1970 opetus laajeni jo cum laudeen ja laudaturiin. Samalla tietojenkäsittelyopista tuli myös matemaattis-luonnontieteellisen osaston pääaine.

Alkuvuosien opetuskeskeisyydestä johtuen seuraavat professuurit saatiin laitokselle vasta 1980-luvulla, jolloin Esko Ukkonen ja Heikki Mannila nimitettiin virkoihinsa. Tuolloin myös laitoksen tieteellinen tutkimustoiminta oli noussut kansainvälisesti näkyväksi, voimakkaana sysäyksen antajana vuonna 1975 käynnistetty valtion luonnontieteellisen toimikunnan (nykyisen Suomen Akatemian edeltäjän) rahoittama tutkimushanke ”Metakääntäjät ja ohjelmointikielten semantiikka”. Tutkimushankkeessa syntyi mm. lukuisia väitöskirjoja, joskin laitoksen ensimmäinen väitöskirja tehtiin liukulukulaskennan pyöristysvirheistä (Seppo Linnainmaa, 1974).

Tutkimuksen monipuolistuminen

Kun laitoksen opetus ja tutkimus keskittyivät 1970-luvulla kolmeen päälinjaan (ohjelmoinnin teoria ja systeemiohjelmointi, hallinnollinen tietojenkäsittely ja systeemianalyysi, sovelletun matematiikan numeeriset algoritmit), monipuolistui laitoksen toiminta voimakkaasti 1980-ja 1990- luvuilla mm. uusien professuurien ja lisääntyvien rahoituskanavien ansiosta. Erityisesti tietoliikenne ja hajautetut järjestelmät, tiedonhallinta sekä tietorakenteet ja algoritmit nousivat tuolloin laitoksen johtaviksi tutkimusalueiksi. Nämä ovat sittemmin 2000-luvulla jalostuneet aiempaa sovelluspainotteisemmiksi ja johtaneet mm. liikkuvaan tietoliikenteeseen, data-analyysiin ja bioinformatiikkaan.

Laitteet ja ohjelmistot

Vielä 1960- ja 1970-luvuilla tietokoneet olivat suuria ja kalliita ja ne hankittiin yliopistoihin keskitetysti valtiovarainministeriön ja Valtion tietokonekeskuksen tiukassa valvonnassa. Niinpä laitoksella ei toimintansa alkuvuosina ollut omia tietokoneita, vaan se käytti yliopiston Laskentakeskuksen hankkimia ja hallinnoimia laitteita ja ohjelmistoja. Noina vuosikymmeninä keskustietokoneina olivat IBM 1620, Elliott 803 ja Burroughs B6500/B6700/B7800. Burroughsin tilalle hankittiin 1980-luvun lopulla DEC VAX 8800, mutta tuolloin laitoksella käytettiin jo runsaasti mikrotietokoneita, joista ensimmäisinä oli 1980-luvun alussa hankittu ABC- ja MikroMikko-mikroja. Myös yhteydenpito ulkomaailmaan helpottui 1980- luvulla, kun Suomen yliopistojen tietokoneverkko FUNET liitettiin Internet- verkkoon.

Varusohjelmistot ja ohjelmointikielet määräytyivät aina kulloinkin käytössä olleen keskustietokoneen mukaan. Niinpä 1960- ja 1970-luvuilla laitoksen opetuskielinä olivat lähinnä FORTRAN, (Extended) Algol ja COBOL. Laitoksella on kuitenkin kehitetty heti alkuvuosista lähtien omia ohjelmistoja opetuksen ja tutkimuksen erityistarpeisiin, edustavina esimerkkeinä hypoteettisen MIX-tietokoneen simulaattori ja sen symbolisen ohjelmointikielen MIXAL tulkki sekä virtuaalinen minitietokonejärjestelmä MOPO. Merkittävän muutoksen laitoksen tietotekniseen infrastruktuuriin aiheuttivat 1980-luvulla laitokselle lahjoituksena saatu tietokone AT&T 3B2, sen käyttöjärjestelmä Unix ja ohjelmointikieli C. Laitoksen Unix- toiminnan tunnetuin saavutus on laitoksen opiskelijan Linus Torvaldsin 1990- luvun alussa kehittämä ja sittemmin maailmanlaajuiseen käyttöön noussut Linux-käyttöjärjestelmä.

Laitoksen sijainti

Laitos toimi aluksi ahtaissa tiloissa eläintieteen laitoksen yhteydessä (Aurorankatu 16-20), mutta jo vuonna 1968 se pääsi muuttamaan Laskentakeskuksen ja sovelletun matematiikan kanssa yhteisiin tiloihin Töölönkatu 11:een. Toiminnan laajentumisen vuoksi laitos muutti vuonna 1979 Laskentakeskuksen kanssa ns. Aurataloon (Tukholmankatu 2) ja sieltä edelleen vuonna 1987 Vallilaan (Teollisuuskatu 23). Samalla voitiin lopulta luopua Domus Academican käytöstä suurien kurssien pitopaikkana. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan siirtyessä vaiheittain Kumpulan kampukselle myös tietojenkäsittelytieteen laitos muutti vuonna 2004 sinne valmistuneeseen Exactum-rakennukseen (Gustaf Hällströmin katu 2b). Samalla päättyi myös pitkäaikainen rinnakkaiselo yliopiston Laskentakeskuksen (nykyisen tietotekniikkaosaston) kanssa sen jäädessä osin Vallilaan ja osin keskustaan. Kumpulan kampukselle muuton myötä laitoksen ja Laskentakeskuksen yhteinen, jo Töölönkadulla toimintansa aloittanut kirjasto siirtyi osaksi Kumpulan tiedekirjastoa ja sen tiloihin naapurirakennukseen.

Tutkimuksen ja opetuksen organisointi

Suomalainen yliopistolaitos siirtyi laadun ja arvioinnin aikakaudelle 1990- luvulla, ja niinpä tietojenkäsittelytieteen laitos on ollut aktiivisesti luomassa huippututkimusta ja –opetusta tukevia organisaatioita. Vuonna 1995 käynnistetyssä kansallisessa tutkijakouluohjelmassa ovat toimineet laitoksen johtamina tutkijakouluina HeCSE (Helsinki Graduate School in Computer Science and Engineering, yhteinen Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun kanssa) ja ComBi (Graduate School in Computational Biology, Bioinformatics, and Biometry, yhteinen Aalto-yliopiston Teknillisen korkeakoulun kanssa; vuodesta 2010 lähtien FIGS, Finnish Graduate School in Computational Sciences). Vuonna 2007 käynnistettiin puolestaan monitieteinen kansainvälinen bioinformatiikan maisteriohjelma MBI (Master’s Degree Programme in Bioinformatics). Näiden erityisohjelmien ansiosta laitoksen perus- ja jatkokoulutuksen tarjonta on monipuolistunut ja laatu parantunut.

Vuonna 1999 Helsingin yliopisto perusti Teknillisen korkeakoulun kanssa yhteisen tietotekniikan tutkimuslaitoksen HIIT (Helsinki Institute for Information Technology) ja vuonna 2002 tietojenkäsittelytieteen laitoksen yhteyteen HIIT:in perustutkimusyksikön. HIIT on organisoitu emoyliopistojensa yhteisiksi tutkimusohjelmiksi, joita vuonna 2010 ovat Algorithmic Data Analysis, Algorithmic Systems, Future Internet ja Network Society. HIIT:in tutkimustoiminnan on kaikissa arvioinneissa todettu olevan korkeaa kansainvälistä tasoa.

Tutkimuksen ja opetuksen laatu

Laitoksen tutkimus on sekä vuonna 1999 että vuonna 2005 toteutetussa Helsingin yliopiston tutkimuksen laadun ja tason kansainvälisessä arvioinnissa saanut korkeimman mahdollisen arvosanan. Laitoksen FDK-yksikkö (From Data to Knowledge) valittiin kansalliseen tutkimuksen huippuyksikköohjelmaan vuosille 2002-2007 ja sen seuraaja Algodan (Algorithmic Data Analysis) ko. ohjelmaan vuosille 2008-2013. Kun lisäksi laitos on valittu valtakunnalliseksi yliopistokoulutuksen laatuyksiköksi sekä kaudelle 2007-2009 että kaudelle 2010-2012, voidaan todeta laitoksen olevan niitä harvoja, joilla on korkein laatustatus  sekä tutkimuksessa että opetuksessa. Laitoksen tutkijat, opettajat ja opiskelijat ovat lisäksi saaneet lukuisia henkilökohtaisia tunnustuksia ja palkintoja, joista merkittävimpiä ovat professori Esko Ukkosen akatemiaprofessuuri (1999-2004), professori / tutkimusjohtaja Heikki Mannilan akatemiaprofessuuri (2004-2009) ja lehtori Heikki Lokin saama Helsingin yliopiston Eino Kaila –palkinto (2009).

Laitoksen laadukkaan toiminnan kulmakivenä on aina ollut hyvä yhteishenki ja yhteisöllisyys, joihin sisältyy läheinen vuorovaikutus opiskelijoihin ja heidän vuonna 1988 perustamaansa TKO-äly-ainejärjestöön. Yhteisöllisyys on kiteytetty oivallisesti vuonna 2009 laitokselle myönnetyn Helsingin yliopiston työsuojelupalkinnon palkintotodistuksessa: “Laitoksen henkilökunta on yhdessä määrätietoisesti ja tuloksellisesti toiminut oman työympäristönsä laadun, turvallisuuden ja viihtyvyyden parantamiseksi.” Tästä on hyvä jatkaa laitoksen tulevaa historiaa.