Onnea, hyvä opettaja

Tietojenkäsittelytieteen laitoksen opetus jatkaa parrasvaloissa: tällä kerralla kyse on henkilökohtaisesta tunnustuksesta, kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on päättänyt myöntää vuoden 2011 Hyvä opettaja – Magister Bonus -palkinnon yliopistonlehtori Matti Luukkaiselle laitokseltamme. Matti oli TKO-älyn opintovastaavan Ella Peltosen haastattelussa opetuksesta ja opiskelusta heti juhlahumun hälvettyä.

 

- Aloitetaan geneerisellä eli miltä nyt tuntuu?

Nyt-hetkeä pitää venyttää tämän kysymyksen suhteen hieman, sillä tunnelmat ovat vaihdelleet aika tavalla viime päivien aikana.

Sain kuulla palkinnosta HYY:n opintosihteeriltä noin kolme viikkoa sitten. Opintosihteeri kertoi että palkinto luovutetaan HYY:n vuosijuhlassa, jossa minun olisi pidettävä 4 minuutin puhe. Puhelun jälkeen päällimmäinen reaktio oli paniikki, vaikka luentoja on tullut pidettyä jo yli 10 vuotta -- puheen pitäminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Luennoillahan puhun aina “mitä sattuu”, eli vaikka teen suhteellisen kattavan luentomateriaalin, en sitä yleensä luennolla kuitenkaan aina seuraa. Vuosijuhlaan en kuitenkaan voinut lähteä samalla strategialla.

Sain kuin sainkin kolmen viikon aikana kirjoitettua puheen, johon olin lopulta jopa kohtuullisen tyytyväinen. Itse tilaisuus aiheutti kovasti lisäjännitystä. Päätin tukeutua asialliseen ulkokuoreen ja pukeuduin elämässäni ensimmäistä kertaa frakkiin. Väitöstilaisuudessa kieltäydyin vielä frakista ja väittelin ns. väitöskaavussa. Hyvin istuva vuokrafrakki osoittautuikin mukavaksi vaatekappaleeksi!

Etukäteisjännitys oli kova mutta nimekkäistä kutsuvieraista (mm. yliopiston nykyinen ja moni entinen rehtori tai kansleri sekä Paavo Arhinmäki) huolimatta tunnelma palkinnon jakohetkellä olikin rento ja panikointi osottautui turhaksi.

Eli kolmeviikkoiseen palkinnon jakoa edeltäneeseen nyt-hetkeen sisältyi aika paljon huolta tuon tilaisuuden takia. Palkinnonjakotilaisuuden jälkeen pääsi miettimään uudelleen miltä nyt tuntuu. Ei käy kieltäminen, etteikö palkinto mieltä lämmittäisi. Opettaja tekee työtään pitkälti omalla persoonallaan, ja palautteella, niin positiivisella kuin negatiivisella, on ratkaiseva merkitys omaan toimintaan ja työssäjaksamiseen.

 

- Hyvä opettaja -palkinnon kriteereitä ovat muun muassa opiskelijamyönteisyys, positiivinen asenne ja kyky tuoda olennaiset asiat esille. Suuri osa opiskelijoista löytää sinusta tällaisia piirteitä. Mikä on salaisuutesi?

Opettaja voi kehittää itseään monin tavoin, mutta perimmiltään esim. opiskelijamyönteisyys ja positiivisuus ovat luonteenpiirteitä, joille ei ainakaan tietoisesti itse mahda mitään ainakaan lyhyellä aikavälillä.

Opettajana tietysti kaikkein hienoin asia on nähdä, kun opiskelija oppii ja kehittyy ja vieläpä innostuu oppimastaan. Paja-opetuksen ansiosta opiskelijoiden kehitystä on mahdollista seurata todella läheltä. Tottakai sitä innostuu, kun huomaa miten syyskuussa vielä ohjelmoinnista täysin tietämätön opiskelija alkaa edistyä ja tekee viikko viikolta hienompia ratkaisuja. Feedback on todella suoraa, näet sen missä onnistut ja myös sen missä tuli mokattua. Jos pajassa esim. 50% on käsittänyt jonkun asian väärin, se kertoo että opettaja on mokannut joko tehtävänannossa tai luennolla/luentomateriaalissa.

Alkuperäiseen kysymykseen: mikä on salaisuutesi? Salaisuus on opiskelijoilta eri tavoin saatu feedback. Se kertoo, onko sanoma mennyt perille vai onko toimintaa muutettava. Meidän opiskelijamme ovat niin fiksuja ja aktiivisia, että kaikki mahdolliset feedback-kanavat kannattaa todellakin pitää avoinna.

 

- Mikä on paras muistosi liittyen laitoksella opettamiseen?

Mikähän olisi paras yksittäinen muisto? Yksi yllättävä ja mieleen hyvin jäänyt hetki oli, kun syksyn 2009 Ohjelmistojen mallintaminen -kurssin viimeisellä luennolla opiskelijat lahjoittivat hienon UML-aiheisen joulukortin ja pienen muovikassillisen mainioita jouluoluita. Mietin hetken lahjoitusta saadessani, tulkitaanko se lahjuksen ottamiseksi ja saanko potkut. Vuodenvaihteen uusi yliopistolaki taisi pelastaa minut tuolta virkavirheeltä.

 

- Entä mikä viimeksi meni vähän vähemmän putkeen (liittyen opetukseen)?

Tiistain 29.11. ensimmäinen luento Ohjelmistojen mallintamisessa meni hieman reisille. Aivan liikaa ympäripyöreää puhetta ja ei ollenkaan varmuutta saiko kukaan asiasta mitään tolkkua. Itse asiassa eräs opiskelija tunnusti tauon aikana kurssin irkkikanavalla, että ainoa asia joka tuolta luennolta jäi mieleen oli että “pakkauksen sisällä voi olla pakkauksia”. Se oli huono 45-minuuttinen. Onneksi toinen luento sujui jo paremmin ja huono fiilis ei jäänyt vaivaamaan.

Opettajauran alkuaikoina, jos luennolla jonkun asian läpikäynti meni huonosti, asia saattoi jäädä vaivaamaan jopa viikoksi. Onneksi muisti ei ole enää niin pitkä.

 

- Gurulassa heräsi palkintouutisen jälkeen kysymys, saisitko nyt itsellesi vapaa-aikaa. Saatko? Miten aiot käyttää sen?

AMK:sta paluuni (syksy 2009) jälkeen olen ollut lähes jatkuvasti sillä ajatuksella että “vielä tämä lukukausi työllistää poikkeuksellisen paljon, mutta jatkossa alkaa helpottaa”. Laitoksen opetuksen kehittämisen erittäin dynaaminen ilmapiiri (josta suuri kiitos kuuluu opintoesimiehellemme Jaakko Kurhilalle) on kuitenkin generoinut lukukausi toisensa jälkeen aina uuden mielenkiintoisen mahdollisuuden, josta ei vaan malta pysyä erossa.

Ensi keväänä on taas tälläinen “once in the lifetime”-asia eli MOOC, Ohjelmoinnin avoin verkkokurssi. Viime keväänä pidimme luennottoman version OhPe:sta ja OhJa:sta. Nyt yhtälöön lisätään syksyn aikana käyttöön otettu tehtävien automaattinen palautusjärjestelmä TMC. Tavoitteena on saada koko Suomen kansa ohjelmoinnin pariin!

Vapaa-aikaa on syönyt myös pajamuotoisesta opetuksesta RAGE-tutkimusryhmässä yhdessä Kurhilan, Arto Vihavaisen, Matti Paksulan ja Thomas Vikbergin kanssa tehty tutkimus. RAGEa voi ajatella osin myös vapaa-ajan viettona, sillä järjestämme mm. RAGEfestejä eli tieteeseen keskittyviä vapaamuotoisia mutta syvällistä keskustelua sisältäviä illanviettoja.

Myös täysin työstä vapaata vapaa-aikaa on pakko ruvettava generoimaan. Keväällä sitä ei tule liikaa olemaan, mutta kesällä on pakko jälleen irrottautua töistä täydellisesti. Useimmitenhan olen ollut kesäisin vaimoni kanssa noin kuukauden mittaisella matkalla manner-Euroopassa, ajasta huomattava osa on oltu Alpeilla harrastamassa vaellusta. Keskeinen osa matkoja on myös ollut saksalaisten oluiden bongaaminen ja vierailu eri panimoissa.

En kyllä vastannut alkuperäiseen kysymykseen. Eli saanko nyt vapaa-aikaa? En tämän palkinnon johdosta, mutta aion kyllä hankkia itselleni vapaa-aikaa ja käyttää enemmän aikaa vanhoihin välillä viime aikoina laiminlyötyihin harrastuksiin.

 

- Opetat keväällä Ohjelmistotuotantoa. Osaatko vielä sanoa, mitä kurssilla on luvassa?

Alunperin oli suunnitelmissa, että pidän OhTun keväällä 2010. Silloin oli jo suunnitteilla paljon muutoksia. Rekrytoin Matti Seisen ja Tatu Kairin mukaan, ja ideana oli tuoda mukaan pelkän “ohtu-teorian” lisäksi mukaan ohjelmistotekniikan käytänteitä. Keväällä 2010 jouduin kuitenkin luennoimaan Tiraa, joten Ohtu jäi. Matti ja Tatu implementoivat Ohtuun ns. miniprojektin ja ohjelmistotekniset asiat (mm. versionhallinta ja käytännön ohjelmointi) saivat jalan Ohtu-kurssin oven väliin.

Viime keväällä päätin, että on aika jättää TiRa (ks. seuraava kysymys) ja palata OhTu:n pariin. Viimeisen parin vuoden ajan olen päivittänyt ohjelmistotuotantoon liittyvää kompetenssiani ja kurssista tulee varmasti parempi nyt kuin mitä olisin saanut 2 vuotta sitten aikaan. Kurssi tulee muuttumaan melkoisesti. Seuraavassa otteita kurssin suunnitellusta sisällöstä buzzword-listana: agile, lean, pair programming, code smell, refactoring, clean code, tdd, atdd, bdd, git, maven, continuous integration, design patterns, user story, planning poker, sprint, backlog, velocity.

Ja “learning by doing” tulee taas olemaan pääasiallinen opetusmetodologia.

 

- Luovut samalla Tiran luennoinnista ja juuri Tirasta sinut varmaan muistetaan parhaiten. Mistä tällainen päätös?

Kun joulukuussa 2009 selvisi, että kevään Tiraan ei ole luennoijaa, suostuin pitämään kurssin sillä ehdolla, että saan luennoida sen kolmeen kertaan. Kurssin uudistaminenhan vie aina niin paljon aikaa että työtä ei ole järkevä tehdä ainoastaan yhden luennointikerran takia. Oma kiinnostukseni on viimeisen parin vuoden aikana kohdistunut enemmän ja enemmän ohjelmistotuotantoon liittyviin asioihin, ja jo vajaa vuosi sitten alkoi tuntua siltä, että on aika jättää algoritmiikka.

Pidän kyllä monellakin tapaa paljon Tirasta ja oli hiukan sääli luopua kurssista. Kurssi yhdistää mukavasti teoriaa ja käytäntöä joten opiskelijoita ei ole koskaan ollut vaikea motivoida opiskelemaan Tiran asioita. Tiran opettaminen mahdollisti myös sen, että olin tekemisissä käytännössä kaikkien laitoksen fuksien kanssa yhtäjaksoisesti vuoden ajan. Opiskelijat oppi tuntemaan varsin hyvin vuoden aikana, ja itse ainakin pidän opettamisesta sitä enemmän mitä tutumpia opiskelijat ovat.

 

- Lopuksi: Mitä haluaisit sanoa nuoremmille opettajille?

Kaikki ihmiset eivät opi samalla tavalla, joten ei kannata käyttää itseä ja omaa oppimista liian paljon mallina siitä miten ihminen oppii. Luentosalin etuosasta katsellessa näyttää ja jopa kuulostaa usein siltä, että kaikki tai ainakin valtaosa ymmärsi mitä sanoit. Myös perinteisessä laskarissa syntyy helposti harhainen kuva siitä, missä määrin käsitellyt asiat hallitaan. Kannattaakin jalkautua oppimistilanteisiin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ohjelmointipaja on tarjonnut hyvän tavan päästä lähelle varsinaista oppimistilannetta, ja pyrinkin tuomaan pajatyylisiä komponentteja nykyään oikeastaan kaikille opettamilleni kursseille.

 

 

 

Lisäksi:

 

Luotu

01.12.2011 - 10:41

Software Factory kiihdyttää Ruby on Railsia

Software Factory, kokeellinen tutkimuslaboratorio Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella, jatkaa onnistunutta yhteistyötään avoimen lähdekoodin projektien parissa IT-teollisuuden, avoimen lähdekoodin yhteisöjen sekä kansainvälisesti johtavien yliopistojen kanssa.

Facebook-vierailun jälkeen opiskelu näyttää työltä

Yliopiston tutkimus- ja opetuslaboratorio Software Factory on käynnistänyt uudenlaisen avoimen koodin yhteistyön ohjelmistoteollisuuden ja huippuyliopistojen kuten Stanfordin ja MIT:n kanssa.

Miten pitää opiskelijat opiskelemassa valmistumiseen saakka ja miten tarjota nuorille jotain, mitä he eivät voi työelämässä oppia? Siinä on haastetta monellekin yliopistolle.

Sujuuko englanti?

Tietojenkäsittelytieteen laitos on huolehtinut kansainvälisen henkilöstönsä hyvinvoinnista jo pitkään. Englannin käyttäminen päivittäisessä viestinnässä on tärkeä osa tätä työtä.

– Ei ole mitään järkeä pyrkiä menestymään vain omalla alueellaan. Jos haluamme kehittyä, meidän on pyrittävä tekemään kansainvälistä huippututkimusta, korostaa saksalaisprofessori Jürgen Münch, joka on johtanut Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen SSE (Software Systems Engineering) -tutkimusryhmää vuodesta 2011.

Linus Torvalds innosti alan opiskelijoita laitoksella

Laitoksen alumni, Helsingin yliopiston kunniatohtori, Suomen tunnetuin tietojenkäsittelytieteen edustaja maailmalla Linus Torvalds vieraili Kumpulan kampuksella 23. lokakuuta. Hän vastaili opiskelijoiden ja henkilökunnan kysymyksiin vapaamuotoisessa keskustelutilaisuudessa, jossa noin 300 läsnäolijaa tenttasivat häntä. Koska sana oli vapaa ja Torvalds painotti sitä, että kaikkea saa kysyä, kysymykset vaihtelivat laidasta laitaan