Mitä tikissä oikein tehdäänkään

Kurssilla harjoitellaan tieteellisen kirjoitelman tekemistä. Tuo tekeminen muodostuu aiheen määrittelystä ja selkeästä rajaamisesta, materiaalin etsimisestä, sen lukemisesta ja sisäistämisestä sekä (lopuksi) asian pulauttamisesta paperille ymmärrettävään, luettavaan muotoon. Suuri harhakuvitelma siis on, että kurssilla vain kirjoitetaan. Hyvä teksti syntyy aiheesta, jonka kirjoittaja hallitsee hyvin. Niinpä lähdemateriaalin etsimiseen ja lukemiseen kannattaa varata aikaa heti kurssin alusta lähtien.

Hyvä aihe on selkeästi rajattu. Aihe kannattaa mieluummin olla hieman liian suppea kuin liian laaja. Laajasta aiheesta tosin löytyy helpommin riittävä määrä artikkeleita, mutta aiheen käsittely jää helposti liian pinnalliseksi (koska syvälliseen käsittelyyn tarvittaisiin 40 sivua) tai hajanaiseksi (koska artikkelit käsittelevät oikeastaan saman aihealueen eri reunoja ja niitä yhdistävä materiaali puuttuu).

Kirjoitusharjoitus aloitetaan kevyellä työllä ja sen jälkeen on tarkoitus tuottaa yhä laajempia kokonaisuuksia. Kurssin kuluessa tuotetaan siten kolme työtä: tiivistelmä, aine ja tutkielma.

Tiivistelmä (referaatti) on kahdesta neljään sivun mittainen lyhennelmä yhdestä artikkelista. Hyvän referaatin saa laajasta (noin 10 sivua) aiheen perusartikkelista, jossa ei ole liikaa kuviin viittauksia tai kaavoja vaan se muodostuu selkeästä tekstistä. Liian lyhyttä artikkelia on vaikea lyhentää siten, että sen pituus olisi järkevästi vähintään kaksi sivua. Liian pitkää artikkelia taas joutuu lyhentämään niin paljon, että sisällöstä joutuu (todennäköisesti) jättämään oleellisia osia pois. Sen takia referoitavan artikkelin löytämiseen kannattaa panostaa heti kurssin alussa.

Aine on noin kymmenen sivun mittainen selostus kokoelmasta saman aiheen artikkeleita. On hyvä valita lähteiksi monipuolista materiaalia; konferenssijulkaisuja, lehtiä ja kirjoja. Lähteiden lukumäärän määrää oikeastaan niiden laatu ja sisältö; kattavia lähteitä ei tarvitse olla yhtä monta kuin lyhyitä Workshop-selostuksia (joita ei muutenkaan kannata olla kovin monta). Aineen otsikko voi olla sama kuin tutkielman otsikko. Tyypillisempää on kuitenkin, että joko aine on yleiskatsaus aiheeseen, josta tutkielma esittelee tarkemmin yhden osa-alueen tai päin vastoin.

Tutkielma kannattaa lähteä rakentamaan aineen pohjalle tai aineesta kannattaa ainakin käyttää suurin osa. Tutkielman pituus on nimittäin noin 20 sivua, joten jos sitä alkaa kirjoittaa kokonaan alusta, aika loppuu varmasti kesken. Muuten tutkielma vastaa rakenteeltaan ainetta. Siinä tulee siis olla johdanto, asiasisältö ja yhteenveto. Jos aiheena on ollut eri menetelmien tms. vertailu, voi vertailusta laittaa luvun ennen yhteenvetoa. Tutkielmaa varten kannattaa aineen lähdemateriaalia täydentää muutamalla aihetta syventävällä artikkelilla. Lähdeluetteloa ei kuitenkaan pidä täydentää määrättömästi; kaikkea ei ehdi sisäistää ja vaarana on, että aiheen käsittelystä tulee hajanainen.

Sekä aineen että tutkielman kirjoittaminen kannattaa alkaa sisällysluettelosta. Sisällysluetteloon on hyvä hahmotella, mitä lähteitä tulee käyttämään missäkin luvussa. Tällöin huomaa helposti myös sen, onko käyttänyt vain yhtä lähdettä yhteen lukuun ja kyseistä lähdettä vain kyseiseen lukuun. Tässä on vaarana, että aiheen käsittelystä tulee hajanainen tai pinnallinen. Jotta tekstiin saa riittävää syvyyttä, kannattaa lähteitä yhdistää.

Sisällysluettelon kanssa yhtä aikaa kannattaa kirjoittaa johdanto, josta pystyy jo näkemään, millä tavalla aiheen osa-alueet yhdistyvät toisiinsa ja tuleeko kokonaisuudesta yhtenäinen. Johdanto kannattaa luetuttaa myös ulkopuolisilla. Tämän jälkeen voikin alkaa kirjoittaa sisältölukuja sisällysluettelon ja lähteiden perusteella.

Viimeiseksi tutkielmasta kirjoitetaan erillinen tiivistelmäsivu, joka sijoitetaan tutkielmaan kansilehden jälkeen, ennen sisällysluetteloa. Tiivistelmässä on kappale tai kaksi tekstiä, joka kuvaa sitä, mitä on tehty, miten on tehty ja mitä tuloksia on saatu. Tiivistelmäsivulle kirjataan lisäksi työn bibliografiset tiedot (tekijä ja paikka, sivumäärä) sekä avainsanat ja aiheluokitus. Näistä kannattaa katsoa lisätietoa kurssimateriaalista tai ryhmän sivulta.