Iirislahtelainen koulukunta on syvästi ja järkyttyneenä huolissaan (hiljaa, te epäuskoiset) näytelmäroolipelaamisen harrastajakunnassa vallalla olevista ideologisista keskusteluista, joiden huumaan harrastukseen liittyvät tärkeät asiat ovat hukkumassa. Jopa niin yksinkertaisista asioista kuin näytelmäroolipelaamisen määritelmästä ja tavoitteista esiintyy vähintääkin omituisia, ellei jopa sairaita, näkemyksiä.
Iirislahtelainen koulukunta tahtoo tällä julistuksella muistuttaa kanssaharrastajiaan siitä, mitä (näytelmä)roolipelaaminen on ja miksi sitä harrastetaan. Iirislahtelaisen koulukunnan näkemys korostaa pelaajan ja pelinjärjestäjän yhteistoimintaa yhteisen projektin hyväksi ja pelikokemuksen subjektiivisuutta.
Toisena tavoitteenaan iirislahtelainen koulukunta tahtoo johtaa erityisesti näytelmäpelin onnistuneisuuden arvostelun pois epäaidosta todenmukaisuuteen ja/tai eläytymiseen tuijottamisesta sekä korostaa pelaajan ja pelinjohtajan yhteistyötä ja yhteisvastuullisuutta pelitapahtuman onnistumisen suhteen.
Näkökantamme poikkeaa (surullisen) kuuluisasta turkulaisesta koulukunnasta eniten siinä, että emme katso pelaajien olevan pelinjohtajan materiaalia, vaan kanssataiteilijoita. Lisäksi katsomme, että kaiken taiteen, myös roolipelaamisen, ylin päämäärä on, joskaan ei hauskanpito, niin elämysten ja niiden kautta saatavan mielihyvän ja itsensä kehittämisen kokemus eikä niinkään eläytyminen sinänsä.
Näytelmäroolipelaaminen eli lyhyemmin näytelmäpelaaminen on roolipelaamisen sellainen muoto, jossa interaktiota simuloidaan esittämällä hahmon toimia mahdollisimman todenmukaisesti, kuitenkin turvallisuuden, lavasteiden ja eräiden muiden seikkojen (ks. myöhemmin tässä julistuksessa) asettamissa rajoissa.
Raja näytelmäpelaamisen ja muun roolipelaamisen välillä ei aina ole tarkka. Iirislahtelaisen koulukunnan mukaan sen ei tarvitse eikä kuulukaan olla. Sekä näytelmäpelaaminen että muut roolipelaamisen lajit voivat hyötyä keinojen lainaamisesta toisiltaan.
Eläytyminen (engl. immersion) mainitaan usein näytelmäpelaamisen tai yleensä roolipelaamisen määrittelevänä tekijänä. Tällöin eläytymisellä tarkoitetaan pelaajan kokemusta siitä, että hän ajattelee ja tuntee kuten hahmo ajattelisi ja tuntisi vastaavassa tilanteessa.
Iirislahtelaisen koulukunnan mukaan eläytyminen ei sinänsä ole roolipelaamista, eikä roolipelaaminen sinänsä vaadi eläytymistä. Ihminen, joka istuu yksin kaapissa ja kuvittelee olevansa joku muu, eläytyy, mutta ei roolipelaa (saivartelijoiden varalta mainittakoon, että tämä kohta ei päde, jos hän satu olemaan mukana roolipelissä, jossa hahmo vaikkapa muiden hahmojen tietämättä istuu kaapissa).
Vastaavasti ihminen, joka roolipelin aikana ei varsinaisesti koe hahmonsa tunteita, vaan perustaa hahmonsa toimet pelaajan järjellä päättelemiinsä seikkoihin hahmosta, roolipelaa, muttei eläydy.
Oleellista hyvyyden/huonouden ratkaisemisessa on pelaajien kokemuksen pysyvyys. Peli, joka pelaajien mielestä on hyvä vielä kymmenien vuosien kuluttua ko. pelistä on parempi kuin peli, jota pelaajat pari vuotta kasvettuaan eivät kehtaa tunnustaa pelanneensa, riippumatta siitä, kuinka hyvältä tai huonolta peli heti päätyttyään tuntui.
Tämän määritelmän lisäksi hyvä roolipeli ei koskaan vaaranna osallistujiensa fyysistä tai henkistä turvallisuutta enempää kuin normaali toiminta vastaavissa olosuhteissa nykyaikana työssä tai vapaa-ajalla tekisi.
Alussa esitetyn taiteen päämäärän määritelmän mukaan taiteen tarkoitus on luoda elämyksiä ja herättää niiden kautta mielihyvän ja itsensä kehittämisen kokemuksia. Tässä mielessä hyvä roolipelaaminen voi olla taidetta. Toisaalta taiteen ja viihteen - mielihyvää tarjoavien kokemusten, joiden päämäärä ei ole herättää ajatuksia - raja on häilyvä, eikä kaikki hyväkään roolipelaaminen välttämättä ole kaikkien tai edes kenenkään mielestä taidetta.
Iirislahtelaisen koulukunnan mukaan sillä, onko joku tietty roolipeli taidetta ei ole a) merkitystä, b) merkitystä sen kannalta, onko ko. roolipeli "hyvä". Se, mikä ratkaisee roolipelin hyvyyden tai huonouden on pelaajien (mukaanluettuna pelinjohtajat/järjestäjät) subjektiivinen kokemus sen antamista kokemuksista.
Tästä virheellisesti usein tehdään johtopäätös, että mitä "realistisempi" näytelmäpeli on, sitä parempi se on. Tällöin "realistisella" tarkoitetaan sitä, että näytelmäpelissä ei käytettäisi minkään muun pelityylin keinoja, esim. pelimaailman ulkoista satunnaistamisvälinettä (nopat, kivi-paperi-sakset, kortit tms), kerrontavälinettä (esim. pelinjohtajan tms esittämä kuvailu todenmukaisen simulaation ollessa tauolla), tehokeinoa (esim. taustamusiikki) tai muun apuvälineen (esim. nimilaput) käyttöä.
Tällainen realistisuus sekoitetaan liian helposti toiseen peleihin liittyvään käsitteeseen, nimittäin pelimaailman tai -kokemuksen uskottavuuteen, jota myös usein kutsutaan "realistisuudeksi". Tässä julistuksessa käytetään sekaannuksen välttämiseksi jatkossa termiä (simulaation) todenmukaisuus ensimmäisestä "realistisuudesta" ja termiä (pelikokemuksen) uskottavuus jälkimmäisestä.
Iirislahtelaisen koulukunnan mukaan pelin simulaation todenmukaisuus ei sinänsä ratkaise näytelmäpelin hyvyyttä, vaan sen vaikutus pelin hyvyyteen syntyy yksinomaan pelaajien kokemuksen kautta (ks. kappale 3). Iirislahtelainen koulukunta pitää pyrkimystä todenmukaiseen simulaatioon näytelmäpeleissä ehdottomasti hyvänä silloin, kun mikään muu syy ei puhu muun simulaatiotavan tai apuvälineen puolesta.
Iirislahtelainen koulukunta pitää kuitenkin selvänä, että tämänkin pyrkimyksen taustalla tulee olla tavoitteena hyvän roolipelikokemuksen saavuttaminen (ks. kappale 3) eikä todenmukaisuus itseisarvona. Jos jollakin epätodenmukaisella simulaatio- tai apukeinolla saavutetaan todennäköisemmin parempi peli, tulee todenmukaisuus hylätä.
Merkittävin tällainen todenmukaisuuden hylkäämiseen johtava seikka on turvallisuusvaatimus. Jokaisessa näytelmäpelissä, joka sisältää läimäyttämistä merkittävämpää fyysistä väkivaltaa on tätä simuloitava jotenkin muuten kuin todellisella väkivallalla. Jos pelin säännöissä ei erikseen tarjota simulaatiotapaa, tulee pelaajien huolehtia väkivallan näyttelemisestä niin, ettei kukaan oikeasti saa pysyviä vammoja.
On myös varmistettava, että jos fyysisiä vammoja tästä huolimatta pääsee syntymään, niiden hoitamisesta voidaan huolehtia, vaikka todenmukaisuudesta tällöin joudutaankin tinkimään. Samoin jokaisessa näytelmäpelissä, joka sisältää yhtään tavallista työpäivää ahdistavampia kokemuksia, tulee varmistaa pelaajan mahdollisuus katkaista psyykkisesti sietämättömältä tuntuva tilanne.
Toinen merkittävä todenmukaisuuden hylkäämiseen johtava seikka on lavastuksen ja varustuksen ("proppauksen") keinojen rajallisuus. Iirislahtelainen koulukunta korostaa, että käytännössä mitä tahansa näytelmäpeliä parantaa pyrkimys mahdollisimman todenmukaiseen lavastukseen, mukaanluettuna tila, esineistö, äänimaailma jne.
Toisaalta iirislahtelaisen koulukunnan mukaan se, että jotakin asiaa ei voida todenmukaisesti lavastaa ei välttämättä tee pelistä kelvotonta näytelmäpelin keinoin toteutettavaksi. Jos pelaajalle on selvää, että pelimaailmassa jokin asia näyttää, kuulostaa tai tuntuu erilaiselta kuin todellisuudessa, hänen tulee huolehtia siitä, että hahmo reagoi näihin asioihin sellaisina kuin ne ovat pelimaailmassa.
Kolmas seikka, joka usein aiheuttaa tarpeen tinkiä todenmukaisuudesta on se, että halutaan simuloida muuten kuin todenmukaisella simulaatiolla jotakin sellaisia hahmojen taitoja tai kykyjä, joita pelaajat eivät pysty esittämään. Tyypillisesti tällaisia taitoja ovat monet maagiset tai yliluonnolliset kyvyt, kuten näkymättömyys tai ajatustenluku. Joissain peleissä tällaisia ovat myös sosiaaliset taidot.
Iirislahtelaisen koulukunnan mukaan on itsestäänselvää, että joitakin ei-todenmukaisia simulaatiokeinoja tarvitaan monissa peleissä, joissa halutaan esittää todellisesta maailmasta poikkeavia asioita. Tämä ei itsessään tee pelistä huonoa. Tarvittavien pelinulkoisten simulaatiokeinojen tulee kuitenkin olla sellaisia, että ne eivät merkittävästi häiritse kenenkään peliä. Erityisesti ne eivät koskaan saisi häiritä sellaisia pelaajia, joiden hahmot eivät osallistu niillä simuloitaviin tilanteisiin.
Pelinjärjestäjän pitää ymmärtää, että vastuullinen pelaaja ei katkaise tai vähennä todenmukaisuutta turhan takia, vaikka turvallisuussäännöt sellaisen mahdollistavatkin. Vastuuttomien pelaajien ottaminen peliin on pelinjohtajan virhe, jota ei voida paikata väärällä pyrkimyksellä liialliseen todenmukaisuuteen.
Pelinjärjestäjän pitää huolehtia siitä, että pelaajat tietävät, mitkä asiat ovat pelimaailmassa erilaisia kuin todellisuudessa. Pelinjärjestäjän pitää tarjota pelaajille tarvittava tieto ei-todenmukaisista simulaatiokeinoista, siirtymisestä eri simulaatiotapojen välillä ja turvasäännöistä. Tämä tieto tulee välittää nimenomaan tiettyä peliä tai pelisarjaa koskien, tukeutumatta "yleisesti käytettyihin" keinoihin.
Pelaajan tulee ottaa ennen peliä selvää, mitä turvasääntöjä ja simulaatiosääntöjä pelissä on käytettävissä ja vaatia pelinjärjestäjää määrittelemään ainakin minimaaliset turvasäännöt. Pelaaja ei koskaan saa olettaa, että pelissä olisi käytössä muita kuin pelinjärjestäjän erikseen määrittelemiä ei-todenmukaisia simulaatiotapoja. Toisaalta pelaajan tulee pyrkiä tunnistamaan todelliset hätätilanteet ja katkaisemaan peli, vaikka esim. vammautunut tai liian ahdistunut pelitoveri ei pystyisi sitä itse tekemään.
Pelaajan pitää ymmärtää, että todenmukaisuuden katkaiseminen tai vähentäminen hyvin luultavasti vähentää muiden pelaajien pelinautintoa ja siksi käyttää sen mahdollistavia keinoja vain todellisessa hätätilanteessa tai niissä pelinjohtajan määrittelemissä tilanteissa, joissa se simulointikeinojen kannalta on tarpeen. Ei-todenmukaisen ja todenmukaisen simulaation välillä siirtyminen pitää suorittaa siten, että kaikki pelaajat pysyvät vaivatta selvillä siitä, mikä kuuluu pelimaailmaan ja mikä sen ulkopuolelle.
Ei-todenmukainen simulaatio pitää aina pyrkiä tekemään niin, ettei se vaadi muilta pelaajilta aktiivista huomiottajättämistä. Milloin tämä ei ole mahdollista, pitää muille pelaajille pelinjärjestäjän määrittelemällä tavalla viestiä, että pelaajan toimet eivät kuulu todenmukaiseen simulaatioon. Tämän määrittelyn ei tarvitse olla eksplisiittistä (esimerkiksi kivi-paperi-sakset-satunnaistamista käyttävässä pelissä voidaan olettaa, että kaikki KPS-testit ovat ei-todenmukaiseen simulaatioon kuuluvia, ellei toisin selvästi ilmaista), mutta yleensä ja hyvässä tapauksessa se on.
Ei-todenmukaista simulaatiota tai muita pelimaailman ulkoisia tapahtumia näkevien pelaajien pitää ehdottomasti huolehtia siitä, että hahmo ei reagoi tapahtumiin, joita pelimaailmassa ei tapahdu tai joita hahmo ei muuten havaitse.
1. En koskaan osallistu näytelmäpeliin yksinomaan siksi, että kaveritkin osallistuvat tai siksi, että pelinjohtaja on kaverini, vaan valitsen pelini ensisijaisesti sen perusteella, pidänkö niitä kiinnostavina vai en. En koskaan oleta saavani pelissä erioikeuksia siksi, että olen pelinjohtajan ystävä, harrastajapiireissä tunnettu tai kokenut larppaaja, tai muiden pelinulkoisten syiden perusteella. En koskaan näytelmäpelaa vain siksi, että näytelmäpelaaminen on ystäväpiirissäni tai yhteiskunnassa muotia.
2. Hahmoa pelatessani ja/tai siihen eläytyessäni pyrin ensisijaisesti mallintamaan hahmon ajatusten ja tunteiden vaikutuksen sen ulospäin näkyviin toimiin, ellei pelinjärjestäjä ole erikseen kehottanut muuhun. Oletan muiden tekevän samoin. Ymmärrän, että tämän päämäärän saavuttamiseksi on yhtä arvokasta "eläytyä" ja "näytellä". Kunnioitan toisten pelaajien metodivalintoja enkä pidä yhtä metodia muita parempana. Arvioidessani muita pelaajia arvioin heidän saavuttamiaan ulospäin näkyviä tuloksia, en heidän päidensä sisällä tapahtunutta. Ymmärrän, että hahmo ja pelaaja ovat eri persoonia, enkä tee johtopäätöksiä toisesta sen perusteella, mitä toisesta tiedän tai olen havainnut.
3.Ennen osallistumistani peliin opettelen ja sisäistän hahmon persoonan rakentaen sen minäkuvan, maailmankuvan ja muut siitä yksilön tekevät asiat. Mietin myös, miten hahmoni puhuu ja liikkuu, jotta osaan mahdollisimman hyvin esittää ne asiat, jotka se tekee toisella tavalla kuin minä itse, pelleilemättä, möykkäämättä tai vaikuttamatta tarpeettoman teennäiseltä. Tarvittaessa harjoittelen hahmon esittämistä esim. muiden pelaajien kanssa.
4. Jos en ole saanut riittävästi informaatiota voidakseni ymmärtää hahmoni ajatus- ja kokemusmaailmaa, kehitän lisämateriaalia itse ja hyväksytän sen pelinjärjestäjällä. Pyrin tekemään kehittämisen niin, että se ei lisää peliin mitään suuria elementtejä, jotka vaatisivat paljon lisätyötä pelinjärjestäjältä. Saatuani hyväksynnän informoin kehittämästäni niitä pelaajia, joiden hahmot saamani tiedon perusteella tuntevat minun hahmoni riittävällä tarkkuudella tietääkseen kehittämistäni seikoista. Tarvittaessa toimin tässä kehittämisessä yhteistyössä muiden pelaajien kanssa.
5. Joutuessani täydentämään hahmoani tai improvisoidessani yritän ensisijaisesti tehdä sen ajatellen hahmosta ja maailmasta jo tietämääni ja vasta toissijaisesti omaa tai muiden pelinautintoa. Olen uskollinen hahmolleni enkä missään olosuhteissa pyri muuttamaan tai vääristelemään sille määriteltyä luonnetta tai taustaa kuljettaakseni peliä johonkin tiettyyn suuntaan. Pelatessani en pyri näkemään pelissä jonkinlaista juonta, jota minun olisi seurattava, sopi se hahmooni tai ei.
6. Pelatessani yritän esittää hahmoani mahdollisimman tarkasti ja uskottavasti sille määritellyn luonteen ja tapojen mukaan. Kunnioitan pelinjohtajan minulle esittämiä toiveita hahmoni pelaamisesta, koskivatpa ne hahmon sisäistä maailmaa, pelin tunnelmaa, pelin tapahtumia tai jotain muuta. Oletan muiden tekevän samoin ja suhtaudun peliin olettaen, että jos joku hahmo tai tapahtuma vaikuttaa maailmaan tai peliin kuulumattomalta - kuten koomiselta, ylinäytellyltä tai huonosti pelatulta - se on osa maailmaa, eikä pelaajan/pelin huonoutta tai ääliöimäisyyttä.
7. En käytä pelinulkoisia keinoja (kuten offgame-kommentteja, liittyivätpä ne sitten pelin kulkuun tai eivät, tai ei-todenmukaisia simulaatiokeinoja) pelatessani, ellei a) ole aivan ilmeistä, että ne parantavat minun ja paikalla olevien kanssapelaajieni pelikokemusta tai b) niitä ole erikseen kehotettu käyttämään pelinjärjestäjältä saamassani ohjeistuksessa. Jos näen tällaisia keinoja käytettävän, eikä ole ilmeistä kummankaan kohdan täyttyvän, oletan ensisijaisesti niiden olevan peliin kuuluvia ja hahmoni aistivan ne samoin kuin minäkin.
8. En anna pelin ulkopuolisten ei-kriittisten tekijöiden (kuten muiden pelaajien viihtyvyyden, juonen etenemisen, aloittelijoiden oppimattomuuden, off-gamen määrän yms.) vaikuttaa pelaamiseeni mitenkään. Pelin aikana niitä ei ole minulle olemassa. Erityisesti en anna omien toiveideni (esim. maineesta tai toiminnasta) vaikuttaa hahmoni pelaamiseen vaan pyrin toteuttamaan hahmoani mahdollisimman hyvin - vaikka se merkitsisikin sitä, että vietän koko pelin kaapissa ilman, että kukaan saa koskaan tietää.
9. Oletan, että pelinjärjestäjä pyrkii kertomaan minulle kaiken tarpeellisen käytettävistä säännöistä ja pelimaailmasta. En käytä mitään sellaisia sääntöjä tai simulointitapoja, joita pelinjärjestäjä ei ole minulle kertonut, ellei kyseessä ole todellinen hätätilanne. Erityisesti en oleta yleisesti käytössä olevien konventioiden (käsi pään päällä tarkoittaa offgame, valkoinen bandanna tarkoittaa näkymätön) olevan käytössä missään tietyssä pelissä, ellei niin ole erityisesti sanottu. En toimi minkään sellaisten pelimaailmaa tai pelin hahmoja koskevien luulojen perusteella, joita pelinjohtaja ei ole vahvistanut. Erityisesti en odota pelimaailmalta mitään tiettyä siksi, että se mielestäni kuuluu tiettyyn genreen, ellei pelinjohtaja erikseen ole ilmaissut genrekonventioita noudatettavan.
10. Jos pelinjärjestäjän antamissa tiedoissa säännöistä, maailmasta tai hahmostani on mielestäni puutteita tai ristiriitaisuuksia tai jos on ilmeistä, että hahmo on sellainen, jonka pelaamisesta en tule nauttimaan, kerron tästä pelinjärjestäjälle välittömästi asian tultua tietooni, mikäli peli ei ole jo alkanut. Erityisesti en koskaan, ikinä, missään osallistu peliin, jonka turvasäännöt eivät mielestäni ole riittävät.
1. Kohtelen peleihini osallistuvia pelaajia kanssani tasa-arvoisina luovina ihmisinä. Ymmärrän, että he eivät voi tietää Suuresta Visiostani, jos en jaa sitä heidän kanssaan. Jos haluan heidän osallistuvan pelin tunnelman, tapahtumien tai muun osa-alueen muodostumiseen tiettyyn suuntaan, huolehdin siitä, että he ovat tietoisia näkemyksistäni ja toiveistani. En syytä ketään huonosta pelaamisesta, vaikka he toteuttaisivatkin hahmoaan eri tavalla kuin olin ajatellut, ellei kyseessä ole eksplisiittisen yksiselitteisen ohjeen tahallinen väärintulkitseminen.
2. Olen uskollinen näkemykselleni. En koskaan tuo peliin siihen mielestäni sopimattomia elementtejä tai hahmoja tehdäkseni mieliksi jollekin pelaajalle tai noudattaakseni "yleistä tapaa". En koskaan kirjoita peliä yksinomaan velvollisuudentunnosta tai saadakseni mainetta, vaan koska haluan luoda tai järjestää jotain yhdessä muiden kanssa. En koskaan kirjoita peliä umpimähkään ilman, että minulla on selkeä kuva siitä, minkälaista tunnelmaa, juonta jne olen luomassa. Jos toimin peliä tehdessäni yhteistyössä toisten pelinjärjestäjien kanssa, pyrin varmistamaan, että näkemyksemme ovat yhtenäiset, enkä koskaan anna pelaajille sellaista informaatiota, josta en ole varma, että muut pelinjohtajat sen hyväksyvät.
3. Ymmärrän, että on minun vastuullani valita peliini osallistuvat pelaajat. En ota peleihini pelaajaa, jonka kyvyistä pelata näytelmäpelejä yleensä ja kyseessä olevaa peliä/hahmoa erityisesti en ole pyrkinyt edes jollain tasolla vakuuttumaan. En anna turhan hienotunteisuuden estää minua toteuttamasta tätä vastuutehtävääni.
4. Otan aktiivisesti selvää pelaajieni hahmotoiveista ja kunnioitan niitä, sikäli kun ne eivät ole mielestäni täydellisesti peliin tai kyseiselle pelaajalle sopimattomia. Tiedostan, että jotkut pelaajat toivovat paljon pelinjärjestäjän heille määrittelemiä tavoitteita ja toimintaa ja jotkut taas haluavat kehitellä hahmonsa tavoitteita itse. Pyrin ottamaan selville, mitä pelaajani myös tässä suhteessa toivovat ja määrittelemään hahmot sen mukaisesti.
5. Pyrin siihen, että jokainen hahmo on oman tarinansa päähenkilö. En koskaan luo peliini hahmoja, joiden ainoa tarkoitus on toimia sivuhahmoina toisten hahmojen tarinoissa. Ymmärrän, että hahmon keskeisyys tai näkyvyys ei vaikuta siihen, kuinka tärkeä ko. hahmo on itselleen. Tiedostan, mitkä hahmot ovat keskeisiä tai näkyviä omassa pelissäni. Ellei joku pakottava syy estä, en pyri salaamaan pelaajilta, kuinka keskeinen tai näkyvä heidän hahmonsa on.
6. Huolehdin siitä, että pelaajilla on riittävät tiedot pelimaailmasta, pelin tyylistä ja hahmostaan voidakseen eläytyä siihen. En turvaudu "yleisiin totuuksiin", vaan annan aina eksplisiittisen tiedon, tarvittaessa referenssejä käyttäen, siitä miten asiat nimenomaan minun pelissäni ovat. Pyrin vastaamaan pelaajien kysymyksiin ja täydentämään antamaani informaatiota heille epäselvien kohtien osalta. Rohkaisen pelaajia täydentämään ja elävöittämään hahmojaan, kuitenkin niin, että valvon, ettei tämä täydentäminen tuo peliin siihen sopimattomia elementtejä.
7. Huolehdin siitä, että pelaajilla on riittävät tiedot pelin säännöistä, simulaatiotavoista ja turvaohjeista. En turvaudu "yleisiin käytäntöihin", vaan annan aina eksplisiittiset ohjeet tietyssä pelissä tai pelisarjassa käytettävistä säännöistä. Varaudun ongelmatilanteiden ja onnettomuuksien hoitamiseen pelin aikana. En ota peleihini pelaajia, joiden tiedän piittaamattomuudellaan tai typeryyttään aiheuttaneen vaaratilanteita tai liiallista offgamea.
8. Suhtaudun kunnianhimoisesti pelin todenmukaisuuteen. Suunnitellessani pelin sääntöjä en koskaan päätä käyttää mitään sellaisia epätodenmukaisia simulaatiokeinoja, joiden tarpeellisuutta en ole erikseen perustellut itselleni. Käytän epätodenmukaista peliympäristöä tai proppausta vain, jos mikään muu ratkaisu ei ole mahdollinen. En salli sellaisten pelaajien, joiden tiedän suhtautuvan piittaamattomasti todenmukaisuuteen, osallistua peleihini.
9. Pyrin kehittämään itseäni pelinjärjestäjänä. Tässä tarkoituksessa kuuntelen ja huomioin pelaajilta saamaani palautteen. Järjestäessäni pelisarjaa suhtaudun erityisen vakavasti pelaajien toiveisiin tulevista peleistä. Analysoin myös itse omaa toimintaani pelinjärjestäjänä ja pyrin aktiivisesti korjaamaan havaitsemiani puutteita. Ymmärrän, että minun näkemykseni hyvästä pelistä ja hyvästä pelinjärjestämisestä on vain minun subjektiivinen näkemykseni, enkä yritä painostaa muiden pelien järjestäjiä kehittymään tai kehittämään pelejään samaan suuntaan.
10. Annan palautetta pelaajilleni ja kanssapelinjärjestäjilleni. Jos huomaan pelissä tai jollain pelaajalla ongelman, en katso sitä läpi sormien, vaan pyrin korjaamaan sen, tai mikäli korjaaminen ei peliä häiritsemättä ole mahdollista, antamaan siitä palautetta pelin jälkeen. Jos huomaan jonkun toimivan erityisen hyvin, annan siitä kiitosta. Muistan aina palautetta antaessani erottaa hahmon ja pelaajan toisistaan.
<Janka> noih, siin oli juttu siitä, mitä on hyvä ja huono pelaaminen... mitähän sitten kirjoittaisi <Burger2> Jnk: "ainoa oikea genre on X?" <Burger2> Korvaa X sillä Ainoalla Oikealla... <Burger2> Kaikki futuristiset pelit ovat sontaa koska... <Burger2> Fantasia on ihan tyhmää koska... <_3V_> larppaaminen on ihan tyhmää, koska... <llewar> .. no.. . futuristisethan ON paskaa ,) <_3V_> ja sen lisäks kaik larppaajat on nekin ihan tyhmiä. nii. <Burger2> Baletti on ihan tyhmää koska minua ei kiinnosta :) <Nisku> nii onkii! <_3V_> isäs onki <Burger2> ei kai tähän vuodenaikaan? <Nisku> ei nii, mut sillon ku mua teki <Burger2> no on teidänkin perheessä harrastukset.... <Imaami> laita tää loki sinne?(#ae, 28.2.2000)
Jos haluat allekirjoittaa tämän julistuksen, voit tehdä sen mailaamalla Jankalle osoitteeseen janka@iki.fi. Ole hyvä ja mainitse missä olet allekirjoitushetkellä sekä mikä päivä mahtaa olla.