Steven Jobs

Seminaariesitelmä
Tietojenkäsittelytieteen historia-seminaari
kevät 2000
Helsingin Yliopisto
Tietojenkäsittelytieteen laitos
Petri Takala

Johdanto

Steven Jobs on vaikuttanut henkilökohtaisen tietokoneen kehittymiseen ehkä enemmän kuin kukaan muu yksittäinen ihminen. Jobs on ennemminkin määrätietoinen visionääri kuin tekninen nero.

Stevenin lapsuus


Stephen Paul syntyi orpona Los Altosissa Kaliforniassa vuonna 1955. Pian syntymänsä jälkeen Paul ja Clara Jobs adoptoivat hänet lastenkodista. Jobs oli aikaansaava lapsi, hän kokeili rajojaan esimerkiksi työntämällä sukkapuikon pistorasiaan ja syömällä hyönteismyrkkyä. Koulunkäynti ei häntä huvittanut. Sen sijaan hän keskittyi kaikenlaisiin kokeiluihin ja keksintöihin erityisesti elektroniikan alalla. Niinpä hän päätti jättää koulun kesken. Hänen vanhempansa kuitenkin saivat pään kääntymään ja lopettamisen sijaan Jobs vaihtoi koulua. Uudessa Homesteadin koulussa ilmapiiri olikin enemmän Jobsin mieleen. Koulussa toimi elektroniikkakerho jonka toimintaan Jobs osallistui. [Haw99] Jobs oli kiinnostunut kaikesta uudesta, ja Silicon Valley, jossa Los Altos sijaitsee, tarjoaa tekniikasta kiinnostuneelle virikkeellisen ympäristön. Alue oli jo silloin kuuluisa insinööreistään ja teknologiasta. Jobs on luonteeltaan päättäväinen. Samalla hän on hyvin rohkea. Kun hän kaksitoistavuotiaana tarvitsi osia rakentamaansa taajuuslaskimeen, hän soitti Bill Hewlettille, Hewlett-Packardin perustajalle, ja pyysi osia. Keskusteltuaan pitkään Hewlettin kanssa Jobs sai osat – ja samalla kesätyöpaikan Hewlett-Packardilta. [Scu87][For96]

Ystävyys Steve Wozniakin kanssa

Hewlett-Packardilla oli töissä myös Stewe Wozniak, joka oli jättänyt kesken opintonsa University of Californiassa Berkeleyssä [Tii92]. Wozniak oli erityisen lahjakas kaikenlaisten elektronisten laitteiden suunnittelussa. Tähän aikaan hänellä oli työn alla Blue Box, laite jolla saattoi soittaa kaukopuheluita ilmaiseksi. Jobs auttoi Wozniakia myymään Blue Boxeja jonkinlaisella menestyksellä. [Scu87] Jobs sai koulunsa loppuun ja kirjoittautui Oregon Reeds Collegeen, joka oli kuuluisa elektroniikan opetuksestaan. Opiskelu Reedsissä loppui kuitenkin lyhyeen, ensimmäisen lukukauden jälkeen Jobs lopetti opinnot. Jobsilla oli tavaton halu oppia uutta ja saada vastauksia kysymyksiin. Erityisesti häntä kiinnosti mystiikka ja idän uskonnot. Jobs sai kuulla, että Atari on kehittämässä peliä nimeltä Breakout. Jobs väitti pystyvänsä tekemään pelin neljässä päivässä. Hän sai Wozniakin mukaan projektiin ja he tekivät pelin ennätysajassa neljä yötä ja päivää. Palkkio oli 700 dollaria. Saamillaan rahoilla Jobs matkusti Intiaan hankkimaan hengellisiä kokemuksia. Palattuaan pettyneenä syksyllä 1974 Intiasta Jobs jatkoi Atarilla ja liittyi 1975 vastaperustettuun Homebrew Computer Clubiin, jonka kantava voima Wozniak oli. Wozniak oli kiihkeä tietokoneiden ystävä. Niinpä hän haaveili oman koneen saamisesta. Tuohon aikaan oli myynnissä joitakin tietokoneen rakennussarjoja, esimerkiksi Altair, mutta Wozniakilla ei ollut rahaa sellaiseen. Wozniak kehitti oman tietokoneensa halvan Mos Tech 6052-sirun ympärille. Jobs huomasi laitteen kaupalliset mahdollisuudet. Wozniakin tavoite oli vain rakentaa itselleen kone, hän ei aikonut ansaita sillä rahaa.

Wozniak ja Jobs


Applen synty

Koneen nimeksi tuli Apple I. Koneessa oli 8 kilotavua muistia, mutta ei näppäimistöä, hiirtä eikä grafiikkaa. Aprillipäivänä 1976 Jobs, Wozniak ja Ron Wayne perustivat Apple Computer Companyn motolla ”ehkä menetämme tässä vain rahamme, mutta kerran elämässämme meilläkin on oma yhtiö”. Riski oli kuitenkin liikaa Ron Waynelle, joka luopui osuudestaan jo saman vuoden kesäkuussa. Jobs oli myynyt Volkswageninsa ja Wozniak tieteislaskimensa. Näistä tuli yhtiön alkupääoma, 1350 dollaria. Rahoilla kehitettiin Wozniakin koneesta prototyyppi kaupallisen käyttöön. Yritys toimii Jobsin autotallissa. Wozniak oli selvästi Apple I:n isä, ja Jobs yrityksen liikkeelle paneva voima. Applen nimi oli Jobsin idea. Jobs oli vastikään ollut töissä omenatarhalla, ja hän piti omenaa täydellisenä hedelmänä. Jobs halusi että hänen yhtiönsä olisi täydellinen. Niinpä yhtiön nimeksi tuli Apple.

Ensimmäinen Apple I
Jobs tutustui Paul Terrelliin joka oli avannut lähistölle uuden tietokonekaupan ”Byte Shopin”. Terrell kiinnostui Apple I:stä ja lupasi ostaa viisikymmentä sellaista, mutta vain valmiiksi koottuna. Maksu tapahtuisi käteisellä toimituksen yhteydessä [Tii92][App]. Apple oli ensimmäisen rahoituskriisin partaalla. Viidestäkymmenestä koneesta oli tilaus, mutta niitten tekeminen maksoi enemmän kuin Jobsilla ja Wozniakilla oli varaa. He saivat kuitenkin ostettua osat kolmenkymmenen päivän maksuajalla, ja valtaisan juotos- ja kokoonpanomaratonin jälkeen Jobs toimitti koneet Byte Shopiin. Apple I: stä tehtiin kaikkiaan 200 kpl.

Apple I:n mainos elektroniikkalehdessä

Apple II

Heti ensimmäisen Apple I:n valmistuttua Wozniak alkoi kehittää kehittyneempää mallia. Koneessa tulisi olemaan ennennäkemättömiä ominaisuuksia. Jo tässä vaiheessa Jobs ja Wozniak huomasivat, että heillä ei ollut rahaa koneen kehittämiseen. Niinpä he tarjosivat konetta mm. Atarille ja HP:lle. Kukaan ei kuitenkaan ollut kiinnostunut. Jobs tunsi kuitenkin Atarin perustajan Nolan Bushnellin, joka neuvoi Jobsia kääntymään Mike Markkulan puoleen. Markkula oli rikastunut optioilla ollessaan markkinointijohtajana Intelillä. Markkula lupasi hankkia 250 000 dollaria, ja markkinointikokemuksensa Applen käyttöön. Tämä oli ensiarvoisen tärkeää, koska Jobsilla ja Wozniakilla ei ollut minkäänlaista kokemusta markkinoinnista. Wozniak oli Applen tekninen nero, Markkula liiketoimintaekspertti ja Jobs liikkeellepaneva voima. Jobs tunsi myös Regis McKennan, jolla oli seudun suurin mainostoimisto. Hänen asiakkaanaan oli mm. Intel. Koska Jobs halusi yhtiölleen vain parasta, hän puhui Applen McKennan asiakkaaksi. McKenna suunnitteli kuuluisan Apple logon. Rahoituksen turvin Apple II saatiin kehitettyä. Se esiteltiin huhtikuussa 1977. Koneesta tuli heti menestys. Ensimmäisenä vuonna koneita myytiin 4000 kappaletta. Kun Wozniak seuraavana vuonna kehitti koneeseen levykeaseman, ja Daniel Fylstra 1979 VisiCalc-taulukkolaskimen, oli koneen menestys taattu. Vuonna 1979 Applen myynti oli jo 50 miljoonaa dollaria. Niinpä McKenna aloitti järjestelyt Applen listautumista varten. Listautuminen tapahtui joulukuun 12 päivänä vuonna 1980. Anti oli valtaisa menestys. 4,6 miljoonaa myytävää osaketta merkittiin muutamassa minuutissa. Ensimmäisenä pörssipäivänä Applen kurssi nousi 7 dollarista 29:ään. Jobsista oli tullut 25-vuotiaana upporikas. Hänen Apple-omistuksensa arvo oli 256 miljoonaa dollaria.

Lisa ja Macintosh

1979 Jobs vieraili Xeroxin Palo Alton tutkimuskeskuksessa. Siellä hän näki graafisen käyttöliittymän ja hiiren. Jobs ymmärsi uutuuksien arvon ja halusi ne uuteen Lisa-koneeseen. Jobsin idearikkaus saattoi Lisa-projektin kuitenkin kaaokseen. Niinpä Jobsista tehtiin johtokunnan puheenjohtaja ja hänet irrotettiin tuotekehityksestä. Jobs ei kuitenkaan luopunut ideoistaan. Yhdessä systeemisuunnittelija Jeff Raskinin kanssa hän käynnisti Macintosh-projektin, jonka tavoitteena oli tehdä pieni ja kätevä henkilökohtainen tietokone. Projekti kilpaili Applen sisällä Lisan kanssa. Lisaa kehittämään oli palkattu väkeä HP:ltä, DEC:ltä ja Xeroxilta. Niinpä Lisaa pidettiin ammattilaisten projektina ja Jobsin Macintosh-projektia lähinnä harrasteluna. Totuus ei juuri poikennut tästä paljonkaan, sillä Jobsin Macintosh-projektissa oli mukana lähinnä teini-ikäisiä ja itseopiskelleita ”hakkereita”. Heitä yhdisti kuitenkin valtava into, ja ryhmän työntekijät tekivätkin 80-tuntista viikkoa. Macintoshista tuli Jobsille lähes pakkomielle. Sen avulla Jobs yritti saada takaisin yhtiön alkuaikojen autotallitunnelmaa. Jobsilla oli humaani suhtautuminen tietokoneisiin. Hän suorastaan vihasi muita tietokoneyrityksiä. Hänen mielestään ne olivat vain haittana tietokoneiden yleistymiselle, koska ne monimutkaisuudellaan saivat ihmiset pelkäämään tietotekniikkaa. Jobs halusi tietokoneen kaikkien ulottuville. Jobs oli kärsimätön, ja vihasi tyhmiä ihmisiä tai niitä jotka asettuivat hänen visioidensa tielle. Applen suhteen hänellä oli selvä visio. Applen pitäisi olla paras kaikessa mihin se ryhtyy.

Apple Lisa


Lisa esiteltiin elokuussa 1983. Koneessa oli graafinen käyttöliittymä, hiiri ja moniajo. Vaikka konetta pidettiin vallankumouksellisena, sen myynti epäonnistui. Kone oli kallis, sen hinta oli noin 10 000 dollaria. IBM PC oli noussut suosituimmaksi henkilökohtaiseksi tietokoneeksi, eikä Lisa ollut sen kanssa mitenkään yhteensopiva. Lisassa ei ollut myöskään minkäänlaisia verkkoliitäntöjä. Asiaa pahensi se, että Jobs ei malttanut olla puhumatta julkisuudessa Macintoshista, joka tulisi pian tarjoamaan samoja piirteitä paljon halvemmalla hinnalla. Yhtiön onneksi Apple II:sta myytiin vielä hyvin. Laajeneva Apple tarvitsi kipeästi osaavaa pääjohtajaa. Applen rekrytointiagentti iski silmänsä John Sculleyhin joka oli Pepsi Colan toimitusjohtaja. Sculleyn ura Pepsi Colassa oli ollut loistava. Hänen ansiostaan Pepsi oli ensimmäistä kertaa ohittanut myynnissä Coca Colan. Niinpä hänen suostuttelunsa Applelle oli pitkällinen prosessi. Lopulta Sculley suostui kun Jobs soitti hänelle ja kysyi ” Aiotko vain myydä lopun elämääsi sokerivettä vai haluatko mahdollisuuden muuttaa maailmaa?”.

Apple Macintosh
Sculleystä ja Jobsista tuli läheiset ystävät. Macintoshin myynti sujui kuitenkin paljon odotettua huonommin. Jobs syytti huonosta menekistä kaikkia muita paitsi itseään. Lopulta tilanne kärjistyi siten, että Jobs halusi Sculleyn lähtevän. Sculley ja Markkula kuitenkin siirsivät Jobsin pois strategisista tehtävistä. Hänellä ei ollut enää valtaa Applen johtamisessa. Jobs masentui ja teki pitkän matkan Eurooppaan ja Neuvostoliittoon. Palattuaan hän päätti erota Applelta.

Next

Jobsilla oli jo uusi idea. Hän päätti kehittää tietokoneen akateemiseen käyttöön. Koneesta oli tarkoitus tulla vallankumouksellinen. Jobs sai rahoittajan idealleen, ja Nextin kehitttely alkoi. Jobsilla oli useita ideoita uuden koneen suhteen. Hän hylkäsi levykeaseman vanhanaikaisena, ja korvasi sen magneto-optisella levyllä. Koneessa ei ollut myöskään kiintolevyä. Koneen käyttöjärjestelmänä oli edulliseen Unix-varianttiin perustuva NextStep. Koska tuonaikaiset X-ikkunointijärjestelmät eivät olleet kovin luotettavia, Nextin grafiikka hoidettiin DisplayPostscriptilla. Grafiikka oli hyvätasoista, mutta vei paljon tehoa. Koneessa oli digitaalinen signaaliprosessori joka mahdollisti hyvätasoisen äänenkäsittelyn. Koneen käyttöjärjestelmä oli objektipohjainen, joten tässä suhteessa Next todellakin oli aikaansa edellä. Kone oli kuitenkin liian kallis, 6500 dollaria, eikä kauppa käynyt kovin hyvin. Kiintolevyn ja levykeaseman puuttumista moitittiin, samoin harmaasävynäyttöä. Next ei saavuttanut koskaan mitään suurta kaupallista menestystä. Sen sijaan joissakin korkeakouluissa Nextin käyttö oli yleistä. Esimerkiksi ensimmäinen Web-selain kehitettiin Nextillä [WWW1].

Ruutukaappaus Nextin näytöltä

Alkuperäistä Nextiä seurasivat tehokkaammat NextStation ja NextCube. Näissä oli kiintolevyt ja levykeasemat. Jobs siis joutui antamaan periksi joissakin asioissa. Toisaalta hänen ideansa tulevat esille jatkuvasti uudestaan. Esimerkiksi levykeaseman poisto onnistui vasta iMacin tullessa markkinoille 1998.[WWW2][Kat95]

Pixar

Vuonna 1988 Jobs osti Lucasfilmiltä Pixarin osake-enemmistön Pixar oli entinen Lucasfilmin digitaaliseen elokuvatuotantoon erikoistunut osasto, joka oli irtautunut paria vuotta aikaisemmin omaksi yrityksekseen. Vuonna 1988 Pixar sai Oscarin elokuvasta Tin-Toy. Vuonna 1992 Pixar aloitti Disneyn kanssa maailman ensimmäisen täyspitkän täysin tietokoneella animoidun piirroselokuvan Toy Storyn tekemisen. Pixar on myös ohjelmistoyritys. Yhtiö on tehnyt suuren osan tuotannossa tarvittavista ohjelmistoista itse. Tällaisia ovat erilaiset renderointiohjelmat, esimerkiksi RenderMan. Välillä Jobs lopetti koko ohjelmistotuotannon, koska pelkäsi Pixarin kilpailevan joidenkin Nextille ohjelmia kehittävien yritysten kanssa. 30 työntekijää, eli lähes puolet koko yrityksestä irtisanottiin. Jobs on Pixar-omistuksellaan miljardööri vuoden 1995 listautumisen ansiosta.[WWW3]

Paluu juurille

Aivan 1990-luvun alussa Applen tulevaisuus näytti hyvältä. Sen markkinaosuus maailmanlaajuisesti henkilökohtaisissa tietokoneissa oli parhaimmillaan 15%, ja Apple oli suurin tietokonevalmistaja[Tii92]. Kilpailijat olivat kuitenkin saamassa Applea kiinni sen parhaimmalla alueella, käytettävyydessä. Samalla Applella unohdettiin käyttöjärjestelmän kehittäminen. Laskevaa markkinaosuutta yritettiin paikata jakamalla lisenssejä Mac-kloonien valmistukseen, mutta tilanne vain paheni. Lopulta Applen Gilbert Amelio pyysi Jobsia apuun. Apple osti Jobsin omistaman Nextin sen NextStep-käyttöjärjestelmän takia. Siitä tuli Applen uusi MacOS X-käyttöjärjestelmä. Samalla Jobs palasi juurilleen. Amelio sai lähteä, Jobs nimitettiin väliaikaiseksi pääjohtajaksi yhden taalan vuosipalkalla. Jobs visioi iMacit , joiden ansiosta Applen myynti lähti uuteen nousuun [WWW4]. Jobs oli taas muita edellä: iMacin suosio perustuu muotoiluun ja perinteisestä luunvalkoisesta poikkeaviin väreihin. Sitä kaupataan maksukykyisille ja laatutietoisille asiakkaille suhteellisen korkeaan hintaan. Ehkä vain Jobsilla oli toimiva visio Applen pelastamiseksi. Nykyään Jobs asuu vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa samoilla kulmilla joilta Applen historia alkoi.

Lähteet

[Haw99]
Adrienne Hawkes Macintosh History.
http://www.cnnw.net/~clear/2stejobs.html

[Scu87]
Sculley John, Byrne John A. Apple elämäni haaste. WSOY 1988.

[Tii92]
Tiihonen Timo, Sulonen Petteri. Macintosh kirja. Otava 1992.

[App]
The Apple Museum.
http://www.applemuseum.seastar.net/

[For96]
Fortune Magazine. Apples Garage. Time Inc 1996. http://www.fortune.com/fortune/magazine/1996/960304/apple.html

[WWW1]
History of World Wide Web. http://ei.cs.vt.edu/wwwbtb/book/chap1/web_hist.html

[WWW2]
The Next Page http://www.channelu.com/NeXT/

[Kat95]
Kathy Rebello. Business Week 1995. http://businessweek.com/1995/51/b34557.htm

[WWW3]
Pixar Inc.
http://www.pixar.com/aboutpixar/c_timeline.html

[WWW4]
ZdNet News
http://www.zdnet.com/zdnn/stories/news/0,4586,2128487,00.html

[WWW5]
Apple Canada
http://204.138.173.34/press/2000_01/ceo.html