Ikää 9 viikkoa, vajaat 4 kiloa.
Aamulla lähdimme Ruotulaan auttamaan tietokoneongelmassa. Ruotulan pihassa Nelli pääsi portin ali tai sivuitse karkuun, tutkimusmatkailemaan naapurin puolelle. Onneksi Nelli oli silmälläpidon alaisena aidasta huolimatta. Pihassa Nelli järsi lumen alta esiin pistäviä viinimarjapensaan oksia, jälkeenpäin sen suu tuoksui viinimarjapensaalle :)
Annoin Nellille aivovoimistelua, laitoin kaksi papanaa pieneen pahvirasiaan (ihovoiteen suojapakkaus). Nelli kaivoi papanat esille noin puolessa minuutissa, rasia aukesi ravistamalla. Tein myöhemmin vaikeamman ongelman, laitoin kaksi papanaa kananmunakennoon ja suljin kennon. Se osoittautui liian vaikeaksi. Rasia oli niin iso että Nelli ei alkanut ravistella sitä, eikä Nelli tajunnut kaapia tai pureskella rasiaa. Avasin rasian, mutta sittenkään Nelli ei saanut papanoita ulos kun ne olivat kennon pohjalla, eikä kuono mahtunut munalle tarkoitettuun koloon.
Ruotulassa oli uusia ääniä: mattojen tamppaus ja sähkövatkain.
Palasimme Veskulle. Autoin isää virittämään pihaan aidan joka hieman rajaa koiran aluetta, aita kulkee ylätuvasta pikkumökin seinän kautta rantaan. Nellin valvonta helpottuu huomattavasti, kun se ei enää pääse vapaasti Iloselle ja tielle päin. Koira itse ei ollut moksiskaan aidasta ja tilan vähenemisestä, se näyttää siltä kuin aita olisi aina ollut juuri siinä.
Nyt Nelli jo uskoo että ulkomaailma ei katoa, vaikka se olisi välillä sisälläkin. Nelli tulee usein itse sisälle kun sitä väsyttää. Aitaa laitettaessa Nelli meni itse avoimesta ovesta sisälle ja alkoi nukkua vaikka ihmiset jäivät ulos.
Nelli on keksinyt sähköjohdot. Toinen uusi puruvaltaus on pirttikaluston jalat.
Luoksetulon harjoittelu jatkuu, se menee hyvin. Nelli juoksee tuulispäänä tykö.
Tänään kokeilin remmiä (talutushihnaa siis, valjaiden pito sujuu jo hyvin) ensimmäisen kerran koirakirjan (Tuire Kaimion Pennusta koiraksi, tämän hetken luetuin kirjani, voittaa kälikirjat mennen tullen) ohjeiden mukaan. Nelli oli mielissään kun sai remmistä uuden purulelun. Koirakirja kertoi mitä tehdä jos koira panikoi tai riuhtoo, mutta järsintään ei ollut ohjetta. Jarin (zds) toteamus on osuva: "koirani oli lukenut eri koirakirjat kuin minä".
Hampaat ovat edelleen Nellin pääasiallinen keino tutustua maailmaan ja helliä ihmistä. Se masuttaa onnellisena, mutta haluaa samalla lussuttaa ihmisen sormea. Onneksi edellä mainitun koirakirjan mukaan "iän myötä puremistarve vähenee ja ongelma poistuu itsekseen". Toivottavasti Nelli on lukenut tämän kohdan :)
Nelli nauttii pihalla olosta. Se tonkii, kuopsuttaa, kaivaa, ryömii pikkumökin ali, kiipeilee kivillä ja loikkii niiltä alas, mähkii vesirajassa. Ja juoksee mieletöntä vauhtia edestakaisin.
Tulee mieleen että olenko saanut vehnän sijaan pystykorvan ja haskin sekoituksen :)
Lumikellot kukkivat komeasti kukkamaassa, ja ne houkuttivat ison parven mehiläisiä (Raimon mukaan tarhamehiläisiä). Nelli oli erittäin kiinnostunut mehiläisistä. Jotta kyypakkausta ei tarvitsisi käyttää, peitimme kukkamaan aamuvarhaisella pakkasaikaan kevytpeitteellä. Mehiläiset pysyivät poissa.
Tänään oli Nellin elämän ensimmäinen sadepäivä, satoi rakeita. Turkkiin jäävät rakeet hieman ihmetyttivät. Oli myös kova tuuli, Nelli istui ulkona kirsu tuuleen päin.
Luoksetulo menee edelleen hyvin. Aarteenetsintäleikki kiinnostaa ja rauhoittaa, samoin aivovoimistelupurkki. Nenätyötä. Hakuleikkiä Nelli ei oikein ymmärtänyt (Jukka meni namin kanssa kiven taa piiloon).
Illalla lähdimme Veskulta pois, tulimme takaisin Taloon. Ajomatkalla Nelli ei ensin meinannut rauhoittua ollenkaan, se oli etupenkin jalkatilassa ja kitisi. Tähän asti etupenkin jalkatila on ollut sille mieluinen matkustuspaikka. Nyt oli pimeää, ehkä se vaikutti asiaan? Takapenkille siirtymisen jälkeen se alkoi nukkua. Jukka ajoi lumisateessa, olimme aiemmin päivällä vaihtaneet kesärenkaat.
Olin etukäteen hieman pelännyt, miten kissojen kanssa menee tauon jälkeen, mutta näytti siltä että kaikki muistivat toisensa ja jatkoivat siitä mihin viimeksi jäätiin. Dior ja Nelli leikkivät läpsintää ja takaa-ajoa, Twini katselee metrin päästä.
Talossa oli käynyt virpojia. Paperisuikaleilla koristellut pajunoksat ovat sekä kissojen että koiran mieleen. Vein metallia sisältävät oksat yläkertaan, vaikka kissat ehkä tajuavatkin mitä voi syödä niin koira ei tajua.
Rauhoittuminen nukkumaan ei meinannut mitenkään sujua. Nelli ulvoi ja murisi ja haukkui. Ruokakaan ei maittanut. Kai Taloon tulo oli aika iso muutos veskuelämään verrattuna.
Valjaiden pukeminen ei suju, Nelli tappelee vastaan. Mikähän on mennyt pieleen? Pitää aloittaa harjoittelu alusta. Hankalaa, koska ulos pääsee vain valjaissa ja pitkässä narussa. Kun vihdoin saimme valjaat päälle, ulkona meni ihan mukavasti, Nelli tutki ympäristöä ja säntäili hieman. Ulkoilutusnaru on Nellin mielestä jotain natustettavaa.
Pihan takana menevä kävelytie on vilkas, nyt on katseltu tavallisten kävelijöiden lisäksi pyöräilijöitä, sauvakävelijöitä ja lastenvaunun työntäjiä.
Nelli ja Dior pystyivät olemaan lähekkäin ilman että jomman kumman olisi pitänyt ajaa toista takaa. Molemmat makasivat eteisen lattialla, tassujen välissä oli matkaa 20 cm ja kirsujen välissä 30 cm. Nelli myöskin pystyi tekemään aarteenetsintää eteisen lattialla, vaikka Dior tuli katselemaan.
Takaa-ajoleikki on kehittynyt, nyt myös Dior toisinaan ajaa Nelliä takaa.
Tuntuu että läpsimisleikki on vähän liian rajua Nellille. Nelli parka saa tassusta päähänsä niin että kumisee, ja se taitaa hieman sattua vaikka Diorin kynnet ovat sisällä. Nelli on mielettömillä kierroksilla aina leikin jälkeen, yleensä pakotan leikin loppumaan tuomalla Nellin makkariin suljetun oven taakse. Kunpa leikin määrää voisi säännöstellä, puoli tuntia per päivä riittäisi...
