Menin Nellin kanssa vesibussilla Vasikkasaareen. Menopaluu maksoi 4 euroa, koirasta ei veloitettu mitään. Vene oli tyhjä, meidän lisäksi oli vain yksi lapsiperhe. Nelli oli veneessä ihan rauhallisena, ihan kuin olisi matkustettu tavallisessa bussissa. Alkumatkan Nelli oli lattialla, mutta kun se puolessa matkassa alkoi olla levoton, otin sen syliin. Vesibussissa ei ollut ulkopaikkoja ollenkaan, mutta istuin rappusilla, joten koiran kuonoon tuli ulkohajuja ja tuulta.
Saaressa oli kivaa, menimme syrjäiselle ei-ihmisten-hiekkarannalle. Laitoin Nellin kymmenen metriä pitkään naruun, ja istuin itse hiekalle. Nelli piehtaroi hiekassa onnellisena, se työnsi kuonoa hiekan sisään ja kieritteli hiekassa. Kierittelyn seurauksena naru meni tietysti ihan sekaisin ja solmuun Nellin ympärille, ja siitäkös Nelli innostui entistä enemmän hepuloimaan, kun oli naru painikaverina.
Palasimme hyvissä ajoin venerantaan, meillä oli 20 minuuttia ylimääräistä aikaa. Onneksi ranta oli matala, laiturin toisella puolella kalliota ja toisella puolella heinikkoa. Nelli kahlasi vedessä koko odotteluajan.
Veneiden aikataulut ovat näköjään hieman ohjeellisia, laiturilla on hyvä olla ainakin 5 minuuttia ennen annettua lähtöaikaa. Molemmissa päissä aikataulun mukaisena lähtöhetkenä vene oli jo hyvän matkaa irti laiturista.
Koko reissu kesti kolme tuntia. Lähdimme kotoa viideltä kävelemään Haukilahden venesatamaan ja takaisin kotona olimme kahdeksalta. Perillä saaressa olimme puolitoista tuntia, tunti olisi riittänyt, mutta vesibussiaikataulut nyt menivät noin. Nelli ei olisi millään jaksanut enää kävellä Haukilahden venesatamasta takaisin kotiin.
17.7.
Tapaninpäivä Pälkiksellä. Pidin Nelliä remmissä koko ajan. Nelli jaksoi olla suvun seassa ihan nätisti. Noora kuljetti Nelliä pikku kävelyillä, se sujui hyvin. Kuvia tulee kunhan saan skannattua.
20.7.
Uusi kierros pentujen leikkikoulua alkoi. Edellinen kerta oli niin hyödyllinen että päätin osallistua toisenkin kerran. Nelli muisti mihin oltiin tultu ja oli ihan innoissaan. Nellin lisäksi leikkikouluun osallistui partis, nöffö ja beagle. Kaikki koirat olivat suunnilleen saman kokoisia, leikki oli enemmänkin juoksemista kuin painia. Rauhoittumisosuus meni jo ihan hyvin.
24.7.
Pystytimme teltan takapihalle aitaukseen. Teltan pystytys oli hieman riehaannuttavaa touhua. Nelli tuli ihan reippaasti tutustumaan telttaan sitten kun se oli pystyssä. Se ei yrittänyt kaivautua teltan pohjan tai makuualustojen läpi, mutta makuupussit herättivät pureskeluinnon. Nukuimme teltassa yön. Kaikki kävelytien äänet kuuluivat telttaan, ja koska oli lauantai-ilta, kulkijoita oli aika paljon. Nelli oppi aika pian olemaan välittämättä äänistä. Kokeilun tulos oli siis hyvä, koiran voi ainakin yöpymisen puolesta ottaa telttaretkelle mukaan.
26.7.
Leikkasin kynnet. Nelli antaa jo melko hyvin käsitellä itseään, muutaman kerran se yritti räpiköidä ja purra itsensä vapaaksi, mutta sain sen (ja itseni) rauhoittumaan.
27.7.
Nelli on ruvennut syömään myös raakaa naudanlihaa. Iso koira :) Opetamme Nelliä kerjäämään pöydästä ääneti ja makuullaan, ei istuen ja vinkuen. Tuntuu oppivan ihan hyvin, ja kerjäämistapa tuntuu oikein sopivalta, ihan kuin se ei kerjäisi ollenkaan. Kiitokset leikkikoulun Kipalle hyvästä ideasta!
Twini ja Nelli ovat nyt molemmat minun sängylläni. Twini tuli ensin ja asettui kannettavan näytön taa, Nelli tuli vähän sen jälkeen viereeni. Ensin Nelli istui ja katseli Twiniä, sitten Nelli lässähti makuulleen ja nyt se masuttaa. Twini on molemmat tassut mahan alla, rentona mutta silmät auki. Etäisyyttä on 80 senttiä.
Leikkikoulussa päivän hitti oli hiekkakasa. Jälkimmäisen tunnin lopuksi kaikki koirat kaivoivat kasaan kuoppia yhdessä ja kilvan. Hiekkatassuja ja rutakuonoja.
29.7.
Mieletön sade, kaikki paikat tulvivat. Nelli inhoaa sadetta, mutta rakastaa lätäköitä.
Tänään Nelli ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti masutti kammatessa.
Yöpisukävelyllä Nelli näki elämänsä ensimmäisen siilin. Nelli oli jo pitkän aikaa seurannut kuono maassa jotain hyvin pieniä kiemuroita tekevää jälkeä, kun nelostalon pensaan juuresta näkyi liikettä ja kuului kahinaa. Nelli oli noin puolentoista metrin päässä siilistä ja läheni metrin päähän. Nelli oli tosi varuillaan, se kurotti mutta ei siirtänyt tassujaan, ja aina silloin tällöin säpsähti kissamaisesti kymmenen senttiä sivuun tai taakse. Mitään ääntä Nelli ei pitänyt. Nelli ei halunnut mennä lähemmäksi, enkä kyllä olisi sitä lähemmäksi päästänytkään, täkäläiset siilit kun tunnetusti purevat ainakin ihmisiä.
30.7.
Nellin maha on ruikulla, eipä ole ennen ollutkaan. Ruoka on ollut samaa kuin ennen, luultavasti se on saanut ulkoa jotain suuhunsa.