Toukokuun loppu

20.5.
Ruotulassa. Nelli tuntuu reagoivan paikkakunnan vaihtoon päivän syömättömyydellä. Viialalaiset ovat täällä remonttia paossa, ruotulalaiset lähtivät Prahaan. Nukun Nellin kanssa takkahuoneella iiseillä. Nelli rontti tekee selvää kukkamaasta, tulppaanit ovat upeimmillaan, mutta Nelli juoksentelee kukkamaan läpi ihan miten sattuu.

21.5.
Tänään aamulla Nelli herätti Alexandran kävelemällä Alexandran päällä sängyssä. Alexandra meni huppuluuruun ja hihitteli.

Vein auton huoltoon Hatanpäälle Nellin kanssa. Tulimme sieltä bussilla pois. Ensin matkustimme seiskalla Koskipuistoon. Koskipuistossa kävelimme puistossa kymmenen minuuttia, Nelli oli ihan innoissaan kaikista nuuskuista. Tajusin että Iirislahti on todella vilkas paikka, Tampereen keskusta kahdeksalta ei ollut yhtään sen vilkkaampi kuin kotikävelytie parhaaseen iltakävelyaikaan. Loppumatkan kotiin tulimme kakskasilla.

Nelli väsähti reissusta ihan kokonaan. Niinpä haimme auton huollosta taksilla.

Satoi rakeita. Sateen jälkeen Nelli meni ulos, ja oli aivan hämmästynyt kun patio olikin liukas. Nelli kieppui patiolla ja työnsi rakeita kuonollaan ja haukkeli niitä.

Alexandra käski kirjoittaa että "Illalla Nelli leikki käsineellä. Nyt Nelli leikkii vessapaperirullalla."

Nelli on nukkunut aika levottomasti Ruotulassa. Se nukkuu aika pitkään olkkarissa nojatuolin alla ennen kuin se joskus puolen yön aikaan kömpii iiseille. Yöllä se vaeltelee ja kitisee. Ei puhettakaan yhtenäisestä kahdeksan tunnin yöunesta.

22.5.
Veskulla taas. Olen ollut hullu kun olen ollut täältä näin kauan pois.

     

23.5.
Nellin kasvamisen huomaa kun se istuu pihan keskellä olevan ison kiven päällä. Kivi ei näytä ollenkaan niin isolta kuin ennen.



Nelli leikki vinkupallolla itsekseen pitkän aikaa. Se heitteli palloa päänheilautuksella ja juoksi sitten pallon perässä ja nappasi sen kiinni.

24.5.
Kävelimme au-majalle asti. Joka kohdassa missä polku menee rantaan Nelli meni kahlaamaan. Rannat ovat kivikkoisia ja matalia leppärantoja, rantavedessä on siis mukava rutakerros pohjassa. Nelli olisi mennyt veteen pidemmällekin, mutta se oli minulla narussa, enkä lenkkareissani voinut mennä kahlaamaan.

25.5.
Kävimme rokotuksessa Hakametsän eläinlääkäriasemalla. Nelli tuli sinne sisälle ihan reippaasti, sitten kun olin nostanut sen metallisen ovensuuritilän yli. Nelli taisi autoliikkeessä pelästyä ovensuuritilää, kun siitä vietiin hirveällä ryminällä tavarahäkki sisään.

Lääkäriasema on hyvä paikka, odotustilat ovat niin suuret ettei tarvitse olla kirsu kenenkään hännässä kiinni. Niin kauan kuin muita koiria ei ollut, Nelli oli ihan rauhallinen. Sitten kun muitakin koiria tuli odotustiloihin, niin Nelli oli sylissä ja vinkui. Se olisi kovasti halunnut mennä tekemään tuttavuutta. Hyvä asia sinänsä.

Vastaanotossa ollut hoitaja tuli antamaan Nellille koirankeksin odotusajan puuhaksi. Että olisi mukava tulla seuraavankin kerran :)

Lääkäri oli sama kuin viimeksi, mukava nuori nainen joka puhuu koiralle. Ja joka antaa pöydällä olevan koiran nuolla naamaansa. Nelli ei olisi halunnut että sitä tutkitaan, se kieppui pöydällä aivan villisti ja ravisteli päätään kun lääkäri yritti katsoa silmiä, korvia ja hampaita. Huima ero siihen hyvinkäyttäytyvään enkeliin joka oli samalla pöydällä neljä viikkoa sitten. Lääkäri sanoi että taitaa olla murrosikä tulossa.

Rokotuspiikki ei taaskaan sattunut, eikä Nellille tullut mitään reaktioita rokotuksesta. Rabiesta ei vielä annettu, se annetaan sitten neljän viikon kuluttua.

Kampaaminenkaan ei enää suju, Nelli jaksaa olla pöydällä noin viisi sekuntia ennen kuin se alkaa näykkiä. Ennen olen sentään saanut yhtä etutassua vaille koko koiran kerralla kammatuksi.

Ostin citro-oskaa. Pakastekana on kiehumassa. Lääkärin mukaan Nelli ei ole liian laiha. Helpotus, ei tarvitse panikoida vaikka koira kranttuileekin ruokansa kanssa.

Nelli painaa 7,5 kiloa.

Nelli maistoi ensimmäistä kertaa eläissään kalaa (ellei oteta huomioon Iirislahdesta ulkoa löytyneitä kalanpäitä ja eviä, jotka siltä on aina julmasti riistetty), mikrotettua silakkafilettä. Ensin kala ei ollenkaan kelvannut, mutta aikansa kranttuiltuaan ja parempaa ruokaa (silakkaa) pöydästä kerjättyään Nelli hompsi kalansa.

Rannassa kävi kanadanhanhi (tapiolanhanhi :). Eipä ole sellaistakaan noilla vesillä ennen nähty.

     

     

     



26.5.
Ränsin kanan. Nelli meni ihan sekaisin kananhajusta (kuvassa kanahaukku). Nelli hyppäsi ensimmäistä kertaa makkarin isolle sängylle.



27.5.
Nellin korvan juuressa oli punkki. Punkkipihdit olivat tietenkin jääneet Taloon. Ajoin Sammon apteekkiin, siellä on drive in -tiski. Nerokas keksintö, ajetaan apteekkirakennuksen takapihalle, ja siellä on seinässä oikealla korkeudella luukku ja soittokello. Koiraa ei tarvitse jättää yksin tai hoitoon apteekkikeikan ajaksi, vaan se saa takapenkiltä hurmata farmaseutin.

Punkki otettiin pois Ruotulassa keittiön pöydällä kolmen ihmisen voimin. Vähän se sattui, mutta en tiedä sattuiko punkin poisto vai se että muutama karva jäi vedossa väistämättä väliin. Koko punkki tuli pihalle, hyvä työkalu. Ensi kerralla toivottavasti osaan homman hieman nopeammin.

Kuistilla olevata viltistä on tullut yksi Nellin mielipaikoista. Se menee siihen pyyhkimään suupielet ruuan jälkeen. Viltillä maaten on myös oikein hyvä tarkkailla maailmaa.

     

     

28.5.
Talossa taas.