Ankan huoneessa Ankan jo nukkuessa minä valvoin väkisin pidin itseni hereillä sillä se oli Ankan huone ja siinä huoneessa oli tuoksunsa ja minä en voinut muuta kuin hengittää sitä tuoksua. i Ankka asui Tampereella. Minä kävin kerran kuukaudessa tapaamassa sitä ja me katsottiin videoita kierreltiin kaupungilla ulkoilutettiin sen koiraa yöllä ja jos Ankka oli hyvällä tuulella me saatettiin kävellä käsi kädessä lapanen lapasessa karheat villakintaat toinen toistaan lämmittäen. Saatettiin me vaihtaa mielipiteitä elokuvasta tai keskustella tähtikuvioista mutta aina kun olisin halunnut kertoa Ankalle jotain kirjoittamisesta tai tanssista tai musiikista juuri silloin se hymähti rauhallisesti niinkuin ankat tekee enkä halunnut tehdä sitä surulliseksi sillä ne asiat olivat surullisia ja surulliseksi se olisi tullut. Ankka ei hymyillyt juuri koskaan ja ihmettelin aina miksi niin mutta sitäkin iloisemmaksi se minut teki aina hymähtäessään jollekin yhdentekevälle hauskalle jutulleni. Ajattelin Ankkaa tosi usein ja välillä minua harmitti ettei se varmastikaan ajatellut minua läheskään niin paljon kuin minä sitä. Minä olisin halunnut käydä Tampereella sitä katsomassa useamminkin mutta kuukausirahani eivät riittäneet kuin yhteen menopaluuseen kuukaudessa, niin ja tuliaiseen, pyrin ostamaan sille aina pienen tuliaisen, yleensä levyn jotain avantgardepoppia tai saksalaista industrialia tai islantilaista postrockia josta olisin halunnut sen pitävän. Harvoin kuitenkin onnistuin valitsemaan levyn josta se oikeasti piti, melkein aina se tyytyi nyökkäämään sanomaan toteamaan että ihan hyvä levyhän se oli mutta tiesin ettei se puhu ihan totta, että musiikki on sille jotain muuta. Joskus harvoin Ankka soitti kännipuhelun. Kännipuheluiksi se kutsui niitä. Minun mielestä oli aina tosi kiva kun se soitti, kännissä tai ei, mutta ei se selvänä soittanut ollenkaan. Lähetti tekstiviestin joskus. Enemmän me kirjoiteltiin kirjeitä. Kerran se ei vastannut minun kirjeeseen ja kun soitin että olisin taas tulossa käymään Tampereella tapaamaan sitä, voitaisiin katsoa leffoja niin se sanoi että ei se oikein halua tällä kertaa ja kuulosti ontolta se kuulosti siltä että sille olisi käynyt jotain. Huolestuin kyllä tosi paljon samantien mutta jotenkin en yhtään osannut reagoida puhelimessa. No me nähtiin kuitenkin se tuli minua vastaan asemalle ja se näytti surulliselta harvinaisen surulliselta jopa ankkojen mittapuussa ja annoin sille levyn mutta se vaan nyökkäsi ja katsoi maahan ja minä en enää yksinkertaisesti voinut olla kysymättä mikä sinun on Ankka mikä hätänä oletko surullinen mitä on tapahtunut mutta Ankka ei katsonut minuun Ankka katsoi pois se ei sanonut mitään se vain käveli pois ja minä jäin juna-asemalle yksin ja minun tuli ihan käsittämättömän paha olla koska Ankka oli surullinen ja olin vähällä oksentaa siihen paikkaan koska minun oli niin paha olla ja minä olisin halunnut halata Ankkaa ja minä olisin halunnut rutistaa Ankkaa ja olisinko saanut sen ymmärtämään että se voi kertoa minulle mitä tahansa aivan mitä tahansa mutta Ankka oli jo poissa eikä Ankka voinut enää väkijoukosta kuulla nähdä minun itkevän itkevän niin että ohikulkijat kysyivät mikä sinun on mutta itkun seasta minä vastasin että kaikki on hyvin. ii Ankka muutti Helsinkiin asumaan minun kanssa. Se todella muutti Tampereelta Helsinkiin me asutaan samassa opiskelijakaksiossa Koskelassa. Se pääsi yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsisittelytiedettä, eikä minua haittaa vaikka me ei opiskellakaan samoja aineita se tietojenkäsittelyä minä Suomen kirjallisuutta mutta vastakohdat täydentävät toisiaan minä sanoin ja Ankka hymähti ironisesti kuten ankat hymähtelevät, kuin kirjallisuus olisi huonompaa kuin tietokoneet kun siitä ei makseta niin hyvin, vaikkei Ankkakaan edes rahaa himoinnut kun ei se ole itsekäs olento, se vaan halusi elää helposti. Me sovittiin että jos minä siivoan meidän kodin ja teen ruokaa vähän enemmän niin se voi maksaa isomman osan vuokrasta mutta en minä sen rahoja tahtonut vaan pistin ne salaa takaisin sen pankkitilille ja ostin sille yhä levyn joka kuukausi vaikka me nähtiinkin lähes joka päivä ja vaikka se sai kuunnella minun musiikkia muutenkin. Joskus Ankka masentui ja vaikka kuinka yritin en yhtään keksinyt miten olisin voinut auttaa joten en osannut kuin olla poissa tieltä ja muukaan ei olisi ollut kovin mahdollista sen huoneen ovi kun oli kiinni ja lukossa silloin ja joskus kyllä hiivin sen oven taakse ja koputin siihen aivan vaimeasti kuin rotta olisi sitä sipaissut mutta ne sipaisut tuntuivat tuovan vain lisää kuristavaa hiljaisuutta ja minun oli pakko paeta takaisin omaan huoneeseeni tukahduttaa itkuni lakanoihin pestyihin lakanoihin ja ikävöin niissä Ankan tuoksua sillä Ankka ei päästänyt minua huoneeseensa kuin harvoin eikä siellä ollut sen vanhan huoneen tuoksusta kuin häivähdys, ja sitä tuoksua ikävöin omissa lakanoissani märissä lakanoissa. Ja niissä lakanoissa minä kuvittelin Ankan kosketuksen minun iholla, kävelyn lapanen lapasessa, minä kuvittelin sen hymyilevän vain katsoessaan minua ja kuvittelin sen silmien kimmeltävän sen silmälasien takaa ja sen koodin harmaannuttamien mutta maailman kauneimpien iiristen takaa kuvittelin sen katselevan minua, hymyilevän kahvista vähän keltaisilla hampaillaan ja koskettavan minua, kuljettavan vilpoisaa kättään nukkaisella vatsallani painautuvan selkäni ihoa vasten pyöreästi pehmeästi lämpimästi kuin vain ankat voivat painautua ja olisin silittänyt sen hiuksia ja olisin suudellut sitä hennosti kämmenpöydälle ja olisin harjannut poskeani sen poskea vasten ja niin minä teinkin, minä kuiskasin rakastan sinua Ankka, vaikka maailma sortuisi voit nojata minuun Ankka sillä rakastan ja palvon sinua ja niin minä palvoin sen pörheää höyhenpeitettä ja minä sain tehdä niin ja teinkin, tein Ankan onnelliseksi kuten Ankka pelkällä olemassaolollaan teki minut ja hänen lämmin vartalonsa hänen pehmoisa päänsä ja ajatus hänen hymystään sylissäni suljin silmäni raukeana hymyillen vaivuin uneen kosteille lakanoille onnellisena tietäen kuinka Ankalla on kaikki hyvin.