Oltii ukon kanssa Kuopiossa maatallous-messuila. Se oli vähä harvinaista hupia se, myö ko ollaa tämmösiä maa-jusseja tuolta Juankosken tienovilta, eikä myö sieltä olla pahemmim mihinkää liikuttu maalimaa kattommaa, ko ei o tullu tarpeesee. Mut eräänäki päivänä ukko sitte, jotta nyv vaimo lähettii maatallous-messuile. Ja niihäm me sit mentii. Ne messut oliki kokemus sinäsä, ikänä ko ee ollu sellasta hulinata ja ihimis-laumaa ollu todistamasa. Oli lannotetta ja ol siementä ja ol puimuriaki näytilä, ja jonku karannu emakko vielä kirmas sielä ihimiste jaloisa. Kierreltii ja kaarreltii ja ukko soli kylä aivah haltioissaa ja repi miuta hihast ympär messu-kyllää. Alako pikku-hilijaa väsymää tuo ukkoki, ja ko hela daagen oltiiki sielä porhallettu ni istahettii vähä huilimmaa. Siinä vieresä oli sitte semmone koju, jossa saatto osalistua arvontaa ja voittaa luksus-matka Atlanti yli Vekasii, ja no miehä rohkeena tyttärenä osallistui. Mie siinä täyttelin kupongit ja yhteys-tieot, ja kom me siinttä ukon kanssa alettii sit läksimmää kotiappäi, ni eiköhä sieltä viikom päästä pamahtanu lento-liput postisa. Ukko oli vähä äimän käkenä, jotta mitä ny jumalauta akka uot taas männy tekemää hä, mutta mie vaa myhhäili ja totesij jotta nyt äijä lähettii Vekasii. Oli kylä kummalline elämys tuo lento-reissu. Korrvat paukku niij jottei tosikaa ja jalat ja käet paisu iha muo'ottomiks. Hyvä ko ei ukon kansa rampau'uttu ko jouvuttii vaihtoje kera melekee vuorokaus sielä lento-konneesa kököttämmää. Mut saapuha se lentsikka siinttä sit vihdoi perilekki. No siinä lento-kentä aulasaha oli sitte taas sellane koju, josa saatto osalistua arvontaa, ja pää-palakintona motskari. Ja vaikka ukko sano jotta nyt et kyllä, ni miehä menin. Koju-mies anto lomakkeet ja raaputus-arvaj ja miehä raaputin semmosela vimmala. Emmie tiä voitinko sitä motskaria koskaa, ja mitä mie sillä, miehä oisim myyny sem, mutko siinttä raaputus-arvasta tuli kolome samammoista. Mie vilautin sitä sile koju-miehele, ja ehämmie kylä tajunnu mittää mitä se siinä sönkötti, mutta lätkäspä kahekymmeneviie taalan lahja-korti kouraa. Mie sit meni ja vaihoi sen taks-freessa johonki silmäympärys-tököttii ko emmie parempookaa keksiny. Siinttä myö site uko kansa hypättii aavikko-bussii ja köröteltii sillä autio-maa halaki. Pirun kuuma oli ja hiki virtas, kuule hyvä ko ei lämpö-halavausta tullu. Ukkoki iha hijestä märkä, ja se sentää om meijän tienoo kovimpie saunoja-äijjie joukosa. No se helle alako kaikkie onneks laskemmaa, ja siinä ilta-hämäräsä sieltä tulla törähti meijä nokkai ettee ni sellane näky jottei tosikaa. Aiva älyttömä kokone ja räikeästi vilikkuva kaupunki nous hiekasta siihe. Linkka paino kohti ja piaha me oltii sielä hurjie rakennuste keskelä sellasesa hälinäsä ettei ollu ennen tullu koettua. Valot vilikku ja väläkky nii jotta päätä alako särkee ja se melu oli kammottava. Linkka kippas meijät siihe sellase hienosto-hotelli ettee. Se aulaha oli aiva tupatet täynnä niitä semmosia hetelmä-pelejä joita om meijäki kylä äs-marketisa yks. Kamareerit rahtas laukut sviittii ja me jäätii alakerra ravintellii syömää oikee hienosto-pöperöitä, ja ateriam päätteeks maksettii silä matka-rahala, jota oltii lento-kentältä saatu. Saatim pientä vaihosa, ja miehä kiilto silimäsä ryntäsi hetoitis niitte auto-maattie kimppuu. Ukko huusi jotta helevetti naine tuut ny takasi ku vielä ruoka lämmittää mahasa, mut mie em piitannu vaa kirmasij jotta helemat paukku. Survasin sissää koliko jos toisenki. Iha heti ei napannu, mutta eiköhä kolomannela kerrala tullu jo samammoiset. Se värkki alako uluvommaa ja pyörimmää ko hotelli ois tulessa ja syyti kolikoita nii ettei loppua näyttäny tuleva. Vein ne kolikot kahessa korissa info-tiskille ja antovat miulle satakolomekytä amerikantollaria takasi. Jo ny oot naine, tokas ukko silimät pyöreinä ko veim potin näytile. Sehäm muutti mielesä raha-peleistä siltä istumalta, ja enneku sitä ehti tajutakkaa, myö oltii jo pahasti kiertelemäsä kasinosta toisee. Kortti-peleissä ee ollut tuo onni myötä, vaa ruletissapa miulle pamahti tuhannen taalaa ja ukolle vieläki enemmä. Ko ei ennää ruumis jaksannu, ni palattii hotellii ja nukuttii autuaasti ja pitkää. Tämä se vasta o elämää, mie tuumasi. Mut aamulla kom mie heräsi ni ukko oliki jo repimäsä kimpsuja yllee ja totes jotta tämä ukko läks ny takasi kotiappäi. Ei sem pää kestäny suurem maalimam menoa. Mie jäiv vielä viikoks ja oisiv voinu jäähä pitemmäkski aikaa. Mikäs siinä tienatessa, ko ei tuo pottuje kylvämine veä vertoja uhka-pelille.