2. välikoe, tehtävä 1
Arvosteluperusteita (Marja Huovinen)

Maksimipisteet 5, kohdasta a) 2 ja kohdasta b) 3.
Kuitenkin pisteytykseen on vaikuttanut kokonaisvaikutelma vastauksesta 
(miten hyvin vastaaja näyttää vastauksen perusteella osaavan asian), 
esimerkiksi yleensä on saanut vain 2 pistettä jos a-kohta on jätetty 
kokonaan vastaamatta, vaikka b olisi tehty ihan hyvin.

Pisteytysperusteita:

a) Tässä kohdassa piti kuvailla hajautusfunktio ja jokin tapa miten 
saadaan henkilötunnuksesta hajautusavain. Lisäksi hajautusfunktion 
valintaa piti osata jotenkin järkevästi perustella.

Pisteitä ei vähennetty, vaikka valittu tapa muuttaa sotu avaimeksi ei 
tuottaisi kovin hyvin skaalautuvia arvoja. Tietysti antoi hyvän 
vaikutelman, jos asiaa oli huomattu pohtia.

Hajautusfunktioista jakojäännösmenetelmä toimii hyvin, jos koko on 
alkuluku eikä ole lähellä jotain kakkosen potenssia, mitä 10000n ei 
selvästi ole. Siispä haettiin kertolaskumenetelmää (edellämainittu seikka 
perusteluna). Oikein selitetyllä jakojäännösmenetelmällä (jossa 
sosiaaliturvatunnuksesta saatiin generoitua riittävän suuria arvoja niin 
että aineisto hajautuu koko tauluun) saattoi saada 1 pisteen. 

Jotkut esittivät, että voisi käyttää jakojäännösmenetelmää niin, että 
valitaan jakajaksi jokin alkuluku joka on pienempi tai suurempi kuin 
taulukon koko. Jos jakaja on suurempi (eikä oteta tuloksesta enää 
jakojäännöstä taulukon koko jakajana), hajautetaan ohi taulun. Jos taas 
pienempi, jäävät viimeiset indeksit käyttämättä. Lisäksi pitäisi vielä 
löytää se sopiva alkuluku.

Kovin moni ei maininnut vastauksessa, että taulukon koon muuttuessa täytyy 
uudelleenhajauttaa jo talletetut avaimet. Tästä ei vähennetty pisteitä.

Joillakin menivät hajautusfunktiot ja yhteentörmäysten 
ratkaisustrategiat sekaisin. Esimerkiksi ketjutuksessa voi 
käyttää sekä jakojäännös- että kertolaskumenetelmää ja neliöllinen 
kokeilu ja kaksoishajautus eivät ole hajautusfunktioita.

b) Tässä piti selittää, mikä on yhteentörmäys ja kuvailla jokin 
ratkaisustrategia. Pseudokooditasolle ei tarvinnut mennä, hyvä sanallinen 
selitys oli riittävä. Aikavaativuus piti jotenkin osata perustella sen 
lisäksi että osui oikeaan, "keskimäärin vakioinen" tai "pahimmassa 
tapauksessa lineaarinen" kävivät yhtä hyvin sikäli kun pitivät paikkaansa 
ko. menetelmän suhteen.

Yleisin menetelmä oli ketjutus. Jos valitsi avoimen hajautuksen, täysiin 
pisteisiin tuli mainita poiston toteuttaminen DEL-merkinnällä jotta 
muiden avainten kokeilujonot eivät mene sekaisin.