%
% Esimerkki LaTeX-ladontaohjelma käytöstä TiKi-kurssia varten
% Roope Kaivola, 10.2.1998
%
% Päivitti Matti Nykänen 01.03.2001.
% Muutokset löytyvät hakuavaimella 'MJN:'.

%
% Sanotaan aluksi, että käytämme article-dokumenttiluokkaa 12 pisteen
% kirjasinkoolla, A4-paperikoolla ja suomenkielisellä tavutuksella. Tämän 
% jälkeen otetaan käyttöön skandimerkit ja vanhan LaTeX-version 2.09 
% mukaiset symbolit.
%

\documentclass[12pt,a4paper]{article}
\usepackage[finnish]{babel}
\usepackage{t1enc}
\usepackage{latexsym}

% MJN: Valitaan vaihtoehtoinen kirjasintyyli joka näyttää hyvältä myös
% PDF-tiedostoissa. (Kiitos vinkistä Oskari Heinoselle.) Jos itselläsi
% ei ole tätä palatino-kirjasinta, niin jätä komento pois ja saat
% LaTeXin oletusarvoiset Computer Modern -kirjasimet.
\usepackage{palatino}

% lisää seuraava rivi kuvien liittämistä varten
% MJN: Uusi pakkaus 'graphicx' olisi helpompi käyttää...
\usepackage{psfig}  

% lisää seuraava rivi vierekkäisten kuvien liittämistä varten
\usepackage{subfigure}  

%
% Otetaan käyttöön joukko TKTL:n TiKi-kurssin dokumenttiformaatin mukaisia
% määrittelyjen muutoksia (mm. lähdeluettelon tyyli, kansilehti).
% Tätä varten tulee samassa hakemistossa olla tiedosto tktltiki.sty
%
% MJN: Tähänkin pakkaukseen koskettu 29.01.2001.

\usepackage{tktltiki}

% MJN: Käytetään WWW-osoitteiden ladontapakkausta.
\usepackage{url}

%
% Asetellaan marginaaleja
%
% MJN: Uusi pakkaus 'geometry' helpottaisi tätäkin...

%\setlength{\textwidth}{6.0in}
%\setlength{\textheight}{9.0in}
%\setlength{\topmargin}{0in}
%\setlength{\headheight}{0.2in}
%\setlength{\headsep}{0.2in}
%\setlength{\oddsidemargin}{0.5in}
%\setlength{\evensidemargin}{0.5in}

\setlength{\textwidth}{15cm}
\setlength{\textheight}{23cm}
\setlength{\topmargin}{0cm}
\setlength{\headheight}{0.5cm}
\setlength{\headsep}{0.5cm}
\setlength{\oddsidemargin}{1cm}
\setlength{\evensidemargin}{1cm}

%
% Sanotaan, ettei kappaleiden alkuja sisennetä ja että kappaleiden väliin
% tulee hieman tyhjää.
%

\setlength{\parindent}{0pt}
\setlength{\parskip}{1ex}

%
% Sanotaan, että sivunumerot tulevat sivun oikeaan yläkulmaan ja että
% sivunumerointiin käytetään roomalaisia numeroita (i, ii, iii, iv ...) 
%

\pagestyle{myheadings}
\markright{}
\pagenumbering{roman}

%
% Tästä alkaa varsinainen sisältö
%

\begin{document}

%
% Ensin otsikkosivu (otsikkosivun ulkonäkö kuvataan tktltiki.sty:ssä)
% Otsikon muuttuvat tiedot ilmoitetaan komennoilla
% \title, \author, \date (ei välttämätön) ja \kirjoitelmalaji 
%
% Näiden JÄLKEEN tuleva komento \maketitle tekee varsinaisen
% otsikkosivun.
%

\title{Opinnäytetyön ulkoasun malli}
\author{Hannu Erkiö \\ Matti Mäkelä \\ Matti Nykänen \\ Inkeri Verkamo}
\date{\today}
\kirjoitelmalaji{Kirjallisen esityksen harjoitus}

\maketitle

% MJN: Roomalainen numerointi ei koske vielä kansilehteä vaan vasta
% tiivistelmäsivua.
\setcounter{page}{1}

%
% Sanotaan, että tästä eteenpäin käytetään 1.5-riviväliä
%
% (Tekninen huomautus: tekstikoon muuttaminen hetkellisesti \large:lla 
% tarvitaan, jotta baselineskip asetettaisiin heti baselinestretchin
% mukaiseksi.)
%
% MJN: 'LaTeX Companion' -kirjan Taulukko 3.1 sivulla 53 antaa
% seuraavat maagiset luvut oikeille kirjapainokäytännön mukaisille
% välistyksille:
%
%       kirjasinkoko
% väli 10pt 11pt 12pt
% 1.5  1.25 1.21 1.24
% 2.0  1.67 1.62 1.66
%
% Siirrytään saman tien 2.0-riviväliin.

\renewcommand{\baselinestretch}{1.66}
\large
\normalsize

%
% Tiivistelmäsivu. Komennoilla \sivumaara, \aiheluokat ja \avainsanat
% kerrotaan vastaavat tiedot tiivistelmäsivua varten. Näiden JÄLKEEN
% tuleva abstract-ympäristö sisältää varsinaisen tiivistelmän ja tekee
% tiivistelmäsivun.
%

\sivumaara{\pageref{loppusivu} sivua + 1 liitesivu}
\aiheluokat{A.1, I.7m}
\avainsanat{ulkoasu, tiivistelmä, lähdeluettelo}

\begin{abstract}
Tiivistelmäsivu sisältää seuraavat osat: työn bibliografiset tiedot,
tiivistelmäteksti, aiheluokat ja avainsanat. Bibliografiset tiedot
koostuvat työn otsikosta, tekijän nimestä, julkaisupaikan tiedoista,
julkaisuajankohdasta ja sivumäärästä. Tiivistelmäteksti on lyhyt,
yleensä yhden kappaleen mittainen selvitys kirjoituksen tärkeimmästä
sisällöstä: mitä on tutkittu, miten on tutkittu ja mitä tuloksia on
saatu. Aiheluokat kuvataan Computing Reviews -lehden vuoden 1998
luokituksen mukaisesti. Avainsanoiksi valitaan kirjoituksen sisältöä
keskeisesti kuvaavia käsitteitä.
\end{abstract}

%
% Tehdään sisällysluettelo 
%

\tableofcontents

%
% Aloitetaan leipäteksti uudelta sivulta ja sanotaan, että 
% sivunumerointiin käytetään arabialaisia numeroita (1, 2, 3, 4 ...).
%

\newpage
\pagenumbering{arabic}

\section{Työn ulkoasu}

Tämä kirjoitus on tarkoitettu mm.\ tieteellisen kirjoittamisen kurssin
harjoitusten ulkoasun ohjeeksi. Kirjoitus on päivitetty uusintapainos 
aiemmista ohjeista, jotka kurssin luennoijat ovat laatineet 
\cite{erkiomakela96, erkio94, verkamo92}.
Ohjetta voi käyttää myös soveltaen ohjelmistotuotantoprojektin
dokumenteissa, seminaarien kirjallisissa alustuksissa ja pro gradu
-tutkielmassa, ellei näihin ole annettu omia ohjeita.
Hyväksymismerkinnöille varatut kentät jätetään kuitenkin tällöin
kannesta pois, ja tiivistelmäsivu laaditaan siihen tarkoitetulle
lomakkeelle.  

\subsection{Työn osien järjestys}


Kirjoituksen alussa on aina erillinen, mallin mukainen kansilehti.
Toisena sivuna on tiivistelmäsivu, sen jälkeen sisällysluettelo (yksi
tai useampia sivuja) ja sitten varsinainen teksti. Sivunumerointi 
aloitetaan vasta ensimmäiseltä tekstisivulta (ykkösellä). 
Sisällysluetteloon merkitään kaikki (numeroidut) otsikot ja vastaavat 
sivunumerot. Monet tekstinkäsittelyjärjestelmät muodostavat itse 
sisällysluettelon, jolloin kirjoittajan ei tarvitse huolehtia luettelon 
sivunumeroiden päivittämisestä tekstin kehittyessä. 
Sisällysluettelosivu ja sitä edeltävät sivut voidaan haluttaessa 
numeroida erikseen esimerkiksi tämän mallin mukaisesti.

Varsinaisen tekstin jäljessä, mutta itse työhön kuuluvana on
ensimmäisenä lähdeluettelo, jonka otsikkoa ei numeroida. Lähdeluettelon 
jälkeen sijoitetaan mahdolliset liitteet, jotka otsikoidaan ja
varustetaan sisäisillä sivunumeroilla.  

\subsection{Tekstin yleinen sijoittelu}

Kirjoita tekstiä vain yhdelle puolelle paperia.  Käytä väljähköä 
riviväliä (1.5--2), jotta tarkastaja voi kirjoittaa kommentteja 
tekstirivien väliin. Omissa väliversioissasi voi olla tarpeen käyttää 
vieläkin suurempaa riviväliä. Myös molempien marginaalien on hyvä olla 
melko leveät (noin 3~cm): vasen marginaali tarvitaan kirjoitelman 
nitomista varten ja oikealle puolelle tarkastaja voi kirjoittaa 
merkintöjään.  Jätä myös ylä- ja alareunaan riittävästi tilaa (2--3~cm).

Kirjoituksen lukujen, kuvien ym.\ osien erottumisen kannalta tärkein
keino on riittävän väljä tilan käyttö.  Erota kappaleet toisistaan 
yhdellä ja luvut muutamalla tyhjällä rivillä.  Jos uusi luku tulisi 
alkamaan aivan sivun alareunasta (vain yksi tai kaksi riviä varsinaista 
tekstiä), aloita mieluummin uusi sivu.  Jokaista uutta lukua ei
kuitenkaan ole tarpeen --- etenkään lyhyessä kirjoituksessa --- aloittaa
uudelta sivulta: jos kirjoituksessa on paljon melkein tyhjiä sivuja, 
lukija voi epäillä, että kirjoittaja on yrittänyt saada kirjoituksensa 
näyttämään pitemmältä kuin se onkaan.

Kuva tai taulukko sijoitetaan yleensä mahdollisimman lähelle
(ensimmäistä) tekstikohtaa, jossa siihen viitataan, ei kuitenkaan
kyseistä viittausta aikaisemmaksi. Viittausten ansiosta teksti etenee 
tavallaan kuvasta riippumattomasti. Siten esimerkiksi viittauskohdan ja 
vasta seuraavalle sivulle mahtuvan kuvan väliin jäävää sivun loppuosaa
ei pidä jättää automaattisesti tyhjäksi. Toisaalta kuvaa ei kannata 
sijoittaa keskelle tekstikappaletta, paitsi jos kuva tulee sivun alkuun
tai loppuun eikä kappaleen jatkumisesta tule epäselvyyttä.

Tyhjää tilaa kannattaa käyttää hyödyksi myös kuvien ja taulukoiden 
yhteydessä.  Erityisesti jos kirjoituksessa käytetään kauttaaltaan samaa
tekstityyppiä, tyhjät rivit ovat välttämättömiä erottamaan esimerkiksi 
tekstiä ja taulukkoa toisistaan.  Tyhjä tila on halpaa, mutta se lisää  
selkeyttä ja luettavuutta. Kuvan otsikko kirjoitetaan kuvan alle ja sen 
tulee olla mieluummin lyhyt ja ytimekäs kuin liian selittelevä.

\subsection{Otsikot}

Otsikoissa voi käyttää muusta tekstistä poikkeavaa kirjasintyyppiä, 
alleviivausta, suurempaa kirjasinkokoa tms.\ erotuskeinoa, yleensä 
kuitenkin vain yhtä näistä, koska kovin monta erilaista kirjasintyyppiä
ja -kokoa tekee ulkoasusta helposti sekavan.  Otsikoiden esitystavan on 
oltava johdonmukainen läpi koko kirjoituksen. Numeroimattomia 
''ylimääräisiä'' otsikoita ei tule yleensä käyttää.  


\section{Mallin käyttö}

Voit käyttää tätä kirjoitusta mallina oman opinnäytteesi ulkoasua
varten. Eri tekstinkäsittelyjärjestelmissä käytössä olevat
kirjasintyypit ja -koot, rivivälit ym.\ poikkeavat toisistaan, joten
pienet poikkeamat ovat toki hyväksyttäviä. Kurssin luennoilla ja
liitteenä olevassa ohjeessa annetut töiden ohjeelliset sivumäärät
koskevat työtä, joka vastaa ulkoasultaan tätä ohjetta (kirjasinkoko
12~pistettä). Tässä tekstissä keskimääräinen rivin pituus lienee noin 
80~merkkiä ja sivun pituus 30~riviä.

Kaikessa julkaistavaksi tarkoitetussa tekstissä kirjoittajan luomisen ja
esitystavan vapautta rajoittavat monet ohjeet ja tarkatkin määräykset. 
Siksi kannattaa harjoitella myös työn ulkoasua koskevien ohjeiden 
noudattamista, vaikka omasta mielestään osaisikin valita esitykselleen 
ohjetta paremman muodon.  Noudattaessaan valmista esitystapamallia 
kirjoittajan ei tarvitse käyttää aikaansa itse työn kannalta 
toissijaisten seikkojen miettimiseen, vaan hän voi keskittyä hiomaan 
tekstin sisältöä.  Sama koskee tietysti yhtä lailla kirjoituksen
lukijaa, joka löytää kirjoituksesta helpommin olennaisen sisällön, jos 
kirjoituksen ulkoasu vastaa hänen tottumuksiaan.


\section{Lähdeluettelon malli}

Tieteellisen kirjoittamisen kurssin töiden lähdeluetteloiden 
laatimisessa noudatetaan seuraavia ohjeita. Niiden taustalla on kaksi 
keskeistä pyrkimystä: lähdeviitteen tulee aina olla niin tarkka, että 
lähde on sen perusteella tunnistettavissa ja löydettävissä luetteloista
ja kirjastoista, ja luettelon eri osien tulee olla mahdollisimman 
yhdenmukaisia.

Lähteet ovat luettelossa tekijän nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, 
saman tekijän (tekijäryhmän) työt julkaisuajan mukaisessa
järjestyksessä. Jos jollakin lähteellä ei ole henkilötekijää, se 
aakkostetaan julkaisun nimen mukaisesti. Lähteen tunnisteena käytetään 
mnemonista lyhennettä, joka koostuu kolmesta kirjaimesta ja kahdesta 
numerosta.  Kirjaimet ovat tekijän tai tekijöiden sukunimen
alkukirjaimia ja numerot ovat vuosiluvun kaksi viimeistä numeroa. Jos 
samalta tekijältä on luettelossa useita samana vuonna julkaistuja töitä,
nämä erotetaan toisistaan vuosiluvun jälkeen sijoitettavalla pienellä 
aakkosella.

Kustakin lähteestä annetaan seuraavat tiedot:
\begin{itemize}
\item 
tekijän tai tekijöiden nimet (sukunimi, etunimien alkukirjaimet) 
alkuperäisessä järjestyksessään; jos tekijöitä on enemmän kuin kolme,
vain ensimmäinen tekijä nimetään ja muiden tilalle kirjoitetaan {\em et
al.} 
\item 
julkaisun tai artikkelin nimi alkuperäisessä muodossaan
\item 
julkaisupaikan tiedot:
\begin{itemize}
\item 
kirjasta: kustantaja, julkaisupaikka (voidaan jättää pois, jos kyseessä
on tunnettu kustantaja), vuosi
\item
lehtiartikkelista: lehden nimi, volyymi, numero, vuosiluku (suluissa)
\item 
artikkelikokoelmassa (esim. konferenssijulkaisussa) ilmestyneestä 
artikkelista:
\begin{itemize}
\item kokoelman nimi, toimittaja, kustantaja, julkaisupaikka ja vuosi  
{\em tai}
\item konferenssin nimi, järjestäjä, paikka ja aika,
\end{itemize}
\item 
raportista: julkaisusarja, raportin numero, julkaisupaikka ja vuosi
\end{itemize}
\item 
sivunumerot, mikäli lähde ei ole koko julkaisu.
\end{itemize}

Julkaisun tai artikkelin nimen perään tulee piste, samoin kunkin lähteen 
bibliografisten tietojen perään. Muut tiedot erotetaan toisistaan 
pilkulla. Normaaliin suomalaiseen tapaan artikkelin nimessä ainoastaan 
ensimmäinen sana kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, sen sijaan 
konferenssien ja kokoelmajulkaisujen nimissä käytetään isoa
alkukirjainta jokaisen sanan alussa (artikkelisanoja ja prepositioita 
lukuunottamatta). Katso mallia oheisista esimerkeistä. 
Kokoelman nimen edessä on syytä selvyyden vuoksi käyttää sanaa {\em 
Teoksessa}, paitsi kun on kysymys konferenssijulkaisusta, jonka nimi
alkaa lyhenteellä {\em Proc.} (sanasta Proceedings). Tällöin ei tarvita 
mitään täydennystä.
Tämän eron näkee esimerkiksi vertaamalla
lähdeviitteiden~''\cite{dantowsley90}''
ja~''\cite{gannonetal89}'' ulkoasuja.
WWW-lähteitä ja niihin viittaamista käsitellään erillisessä 
ohjeessa~\cite{kilpelainen00}.

Kirjoituksen lähdeluettelossa luetellaan täsmälleen ne lähteet, joihin 
viitataan kirjoituksen tekstiosassa. Tämän kirjoituksen lähdeluettelo on
tarkoitettu lähinnä esitystavan esimerkiksi, mistä syystä siinä on 
''ylimääräisiä'' lähteitä.

%
% Sitten alkaa lähdeluettelo
%
\begin{thebibliography}{XXX88}

\bibitem[CDM79]{crowdenetal79}
Crowder, H., Dembo, R.S., Mulvey, J.M., 
On reporting computational experiments with mathematical software. 
{\em ACM Transactions on Mathematical Software} 5, 2 (1979), 193--203.

\bibitem[DaT90]{dantowsley90}
Dan, A., Towsley, D., 
An approximate analysis of the LRU and FIFO buffer replacement schemes. 
{\em Proc. ACM Conf.\ Measurement and Modeling of Computer Systems}, 
Boulder, Colorado, USA, May 22--25, 1990, 143--152.

\bibitem[Erk94]{erkio94}
Erkiö, H.,
Opinnäytetyön ulkoasun malli.
Tietojenkäsittelyopin laitos, Tieteellisen kirjoittamisen kurssiin
liittyvä julkaisematon moniste,
Helsinki, 1994.

\bibitem[ErM96]{erkiomakela96}
Erkiö, H., Mäkelä, M.,
Opinnäytetyön ulkoasun malli.
Tietojenkäsittelytieteen laitos, Tieteellisen kirjoittamisen kurssiin
liittyvä julkaisematon moniste,
Helsinki, 1996.

\bibitem[FHS89]{fogelbergetal89}	
Fogelberg, P., Herranen, M., Sinikara, K., 
{\em Tuumasta toimeen, tutkielman tekijän opas.}
Yliopistopaino, Helsinki, 1989.

\bibitem[Gan89]{gannonetal89}  	
Gannon, D. et al., 
Programming environments for parallel algorithms. 
Teoksessa {\em Parallel and Distributed Algorithms}, 
toim. M. Cosnard et al.,   
North-Holland, 1989, 101--108.

\bibitem[Gri87]{grimm87}		
Grimm, S. S., 
{\em How to write computer documentation for users.}  
Van Nostrand Reinhold Co., 
New York, 1987.

\bibitem[HaP82]{harkinsplung82}	
Harkins, C., Plung, D. L. (toim.), 
{\em A guide for writing better technical papers.}
IEEE Press, 1982.

\bibitem[Jul81]{julkohj81}		
Julkaisusarjoja ja opinnäytteiden tiivistelmiä koskevat ohjeet ja 
suositukset.    		
Helsingin yliopiston kirjastolaitoksen julkaisu A 3, Helsinki, 1981.

\bibitem[Kil00]{kilpelainen00}
Kilpeläinen, P.,
WWW-lähteisiin viittaaminen tutkielmatekstissä,
\url{http://www.cs.helsinki.fi/u/kilpelai/TiKi/wwwlahteet.html}.
[19.1.2000]

\bibitem[Smi78a]{smith78a}  
Smith, A. J., 
Sequentiality and prefetching in database systems.
{\em ACM Transactions on Database Systems} 3, 3 (1978), 223--247.

\bibitem[Smi78b]{smith78b}  
Smith, A. J., 
Sequential program prefetching in memory hierarchies.
{\em Computer} 11, 11 (1978), 7--21.

\bibitem[Ver92]{verkamo92}
Verkamo, A. I.,
Opinnäytetyön ulkoasun malli.
Tietojenkäsittelyopin laitos, Tieteellisen kirjoittamisen kurssiin
liittyvä julkaisematon moniste,
Helsinki, 1992.

\end{thebibliography}

\label{loppusivu}

\newpage
\pagestyle{empty}

\appendix
\addtocontents{toc}{\protect \contentsline {section}{Liitteet}{}}

\section*{Liite 1. Malli ABC}
\addtocontents{toc}{
\protect \contentsline {section}{\hspace{0.5cm}1 Malli ABC}{}}

Liitteet ovat tässä vain sisällysluettelon ja esitystavan mallina.
Jokainen liite aloitetaan yleensä uudelta sivulta, jonka alkuun tulee
liitteen numero ja nimi. Kunkin liitteen sivut numeroidaan erikseen.


\section*{Liite 2. Malli XYZ} 
\addtocontents{toc}{
\protect \contentsline {section}{\hspace{0.5cm}2 Malli XYZ}{}}
Tämän liitteen pitäisi oikeastaan alkaa omalta sivultaan.

\end{document}