Pomeranian

Rodun historiaa

Keski-Eurooppalaisista ikivanhoista pystykorvatyypeistä polveutuvia pieniä pystykorvia vietiin 800-luvulla Englantiin, missä näistä jalostettiin kääpiömuoto pomeranian. Rodun suosiota Englannissa eittämättä lisäsi kuningatar Victorian kiinnostus rotuun. Vuonna 1891 hän aloitti rodun kasvatuksen Windsor-kennelissään ja samana vuonna perustettiin Englantiin rotukerho. Myös edelleen Englannissa voimassa oleva rotumääritelmä laadittiin tuona vuonna. Sittemmin Englantia on pidetty juuri tämän nimenomaisen pomeranian -rodun kotimaana. Mannermaisista rodun tunnetuimmista ystävistä mainittakoon Marie Antoinette, Napoleon ja Mozart. Lähes kaikki kansat ovat tunteneet rodun ja olleet ihastuneita tähän pieneen, miellyttäväluonteiseen koiraan. Pomeranian on maailmalla kaikista saksanpystykorvamuunnoksista suosituin.

Yleistä rodusta

Pomeranian on rotuna suhteellisen terve. Sillä tiedetään esiintyvän mm. hormonaalisia iho-ongelmia. Sekä polvivikaa että silmäsairauksia on tavattu jonkin verran. Pomeranian narttu synnyttää keskimäärin kaksi pentua, tosin jopa viidenkin pennun pentue on nähnyt maassamme päivänvalon. Pomeranian soveltuu myös lapsiperheisiin, kunhan lapset opetetaan käsittelemään koiraa jo pennusta lähtien oikein.

Pommista on moneen lähtään. Paitsi, että se on täydellinen sohvakoira, se viihtyy näyttelyissä, agility- ja tokokehissä, lenkillä ja leikkiipä se välillä isompien serkkujensa malliin talonvahtiakin. Rodussa on ainesta jopa tokovalioksi asti, kuten tuloksen ovat osoittaneet. Pommi on siis iso koira pienessä paketissa: kooltaan pieni, mutta joka gramma täynnä itsetietoista, ylpeää koiraa, joka tietää, että kaikki rakastavat juuri häntä.

Värivaihtoehtoja

Pomeranian

Sukulaisroduista hiukan lisätietoa

Kasvattajan kotisivut

Sivustojen tekstimateriaali on kerätty Kasvattajan kotisivuilta ja kuvat Flickr-kuvapalvelusta.