ALBIGENSSIRISTIRETKI 1209-1229

1.Pääosan esittäjät:

• Innocentius III - keskiajan merkittävimpiä paaveja
• Ranskan kuninkaat
• Arnold-Aimery - Cîteauxin apotti, ristiretken johtaja
• Simon de Montfort - ristiretken sotilaallinen johtaja
• Ranskan pohjoisosien aatelisto - maannälkäinen ryhmä
• Toulousen kreivit - Raymond VI ja Raymond VII
• Aragonian kuningas Pierre II
• Languedocin aatelisto

2. Kataarilaisuuden tausta Provencessa

Eteläinen Ranska oli puheena olevan ajanjakson alussa käytännössä itsenäinen valtakunta. Tämä alue, jota kutsuttiin yleisesti joko Provenceksi tai Languedociksi, suojeli itsepintaisesti itsenäisyyttään Ranskaa vastaan, jonka kuninkaat olivat edeltävinä vuosikymmeninä pyrkineet laajentamaan kruunun hallitsemia alueita. Provence erosi myös uskonnollisesti katolisesta Ranskasta, sillä kataarinen oppi oli saanut alueella erittäin voimakkaan jalansijan 1000-luvulta lähtien. Tämä liike oli erityisen suosittu kaupunkiväestön parissa, mutta sen kannattajia tavattiin myös maalaiskylistä. Tämän uskonnollisen liikkeen leviämistä edisti se tosiseikka, että Provencen aatelisto, erityisesti Toulousen kreivit, tukivat avoimesti kataareja.

Kataarien keskeisiä opinkappaleita olivat dualismi, kahden tasavertaisen voiman, hyvyyden - Jumala, hengellinen maailma - ja pahuuden (Saatana, maallinen maailma) välinen kamppailu. Edelleen kataarit katsoivat, että katolinen kirkko ja sen rappeutunut henkilöstö edustivat jälkimmäistä, Saatanan valtakuntaa. Tämän liikkeen kannattajat torjuivatkin katolisten pappien tarjoamat sakramentit (kaste, rippi, viimeinen voitelu jne) hyödyttöminä ja turvautuivat sen sijaan "oman kirkkonsa" edustajiin, ns. Hyviin Miehiin esimerkiksi kuoleman lähestyessä. Kataariseen uskoon kuului myös köyhyyden oppi sekä ajatus sielunvaelluksesta. Rakenteeltaan kataarinen väestö jakautui em. "Hyviin Miehiin", joita kutsuttiin myös "Täydellisiksi" sekä tavalliseen kansaan. Edelliset viettivät puhdasta elämää, pidättäytyen mm. lihan syönnistä ja sukupuolielämästä sekä kiersivät uskovaisten parissa saarnaamassa oikeaa oppia. Jälkimmäiset sen sijaan saattoivat viettää suhteellisen normaalia, kataarisen opin määrittämää elämää.

Katolinen kirkko ei luonnollisestikaan suhtautunut myötämielellä näihin opillisiin poikkeamiin ja kataarilaisuus julistettiinkin kerettiläisyydeksi vuoden 1179 Lateraanikokouksessa.

3. Albigenssiristiretken Kronologia

• 1184 paavi ja keisari sopivat yhteistoimista kataarilaisuutta vastaan
• 1198 Innocentius III valitaan paaviksi. Puhuu ristiretkestä kataarilaisuutta vastaan
• 1199 Innocentius III lähettää paavin legaatit Languedociin kitkemään kerettiläisyyden pois sen maaperästä. Nämä epäonnistuvat
• 1204 Arnauld-Amary, Cîteauxin apotti, lähetetään Languedociin
• 1207 Innocentius pyytää Ranskan kuningasta, Filip II:sta nujertamaan kerettiläisyyden. Tämä ei ole innostunut kunniasta.Montréalin konfrenssissa viimeinen väittely kataarien ja katolilaisten (Pyhä Dominicanus) välillä.
• 1208 Pierre de Castelnau murhataan Toulousen kreivin, Raymond VI käskystä Raymond suojelee murhaajaa väittäen, ettei kirkolla ole valtaa tuomita tätä. Raymond julistetaan kirkonkiroukseen.
• 1209
  • kevät: Innocentius julistaa ristiretken kataareja vastaan (nk. albigenssiristiretki). Mukaan lähteville ritareille luvataan lyötyjen vastustajien maat. Raymond VI ottaa ristin päästäkseen kirkonkirouksesta ja kääntyy omia alamaisiaan vastaan. Hänet otetaan takaisin kirkon helmaan.
  • kesä: ristiretkeläiset vyöryvät Languedociin Beziersin verilöyly. Apotti Arnold-Aimery johtamat ristiretkeläiset tappavat ikään ja sukupuoleen katsomatta 20 000 kerettiläisyydestä epäillyn kaupungin (n. 150-200 km kovenantista koilliseen) asukasta. Väestö pakenee kauhun vallassa kylistä. Carcassone (noin 70-100 km kovenantista koilliseen) piiritetään ja vallataan. Narbonne antautuu.
  • syksy: Valloitetut maat annetaan ristiretkeläisten johtajan, Simon de Montfortin hallintaan. Osa ristiretkeläisistä palaa pohjoiseen.
• 1210 Simonin armeija valtaa uusia kaupunkeja Languedocissa, mm Pyreneillä sijaitsevan Termesin (noin 50-70 km kovenantista itään). Languedocin aateliset hakevat liittoa Pierre II Aragonialaisen, Aragonian kuninkaan kanssa, toistaiseksi turhaan. Toulousen kreivi, Raymond VI hylkää ristiretken ja liittoutuu languedocilaisten aatelisten kanssa.
• 1211 Raymond julistetaan kirkonkiroukseen kolmannen kerran. Simon de Montfort piirittää kesällä turhaan Raymondin hallintokaupunkia Toulousea. Syksyllä Foixin (noin 100 km itään kovenantista) ja Toulousen kreivit piirittävät Simon de Montfortin joukkoja Castelnaudaryssä. Tämän taistelun jälkeen sodan luonne muuttuu yhä selkeämmin pohjoisen ja etelän väliseksi kamppailuksi.
• 1212 Ristiretkeläiset valtaavat joukon uusia albigenssitukikohtia. Pohjoisen eteneminen huolestuttaa Aragonian kuningasta, joka liittoutuu Raymondin kanssa.
• 1213 Muretin taistelu (noin 100-150 km kovenantista pohjoiseen). Alivoimaistaan huolimatta Simon lyö Raymondin ja Pierren johtaman albigenssi-aragonialaisarmeijan. Pierre II kuolee ja albigenssit menettävät Aragonian tuen.
• 1214 Simonin miesvahvuus ei riitä koko Provencen kontrollointiin, joten ristiretkeläiset käyvät alueella hävityssotaa. Simon pyytää tukea Ranskasta.
• 1215 Ranskan prissi Ludvig VIII vastaa pyyntöön ja saapuu Languedociin. Iskee muun muassa Narbonneen ja valtaa Toulousen yhdessä Simonin kanssa. Raymond VI menettää virallisesti maansa. Simon de Montfortista tulee Toulousen kreivi, Narbonnen herttua ja Carcassonen sekä Beziersin varakreivi.
• 1216-17 Raymond VI ja albigenssien vastahyökkäys. Hän lyö Simonin Avignonin lähellä ja valtaa joukon kaupunkeja. Mm. Toulouse vaihtaa omistajaa useampaan otteeseen.Ranskan kruununperijä Ludvig VIII jälleen ristiretkellä Languedocissa.
• 1218 Simon de Montfart kuolee taistelussa. Hänen poikansa Amalricic vetäytyy kovenantin läheiseen Carcassonen hallintokaupunkiinsa. Huomattava osa Languedocista Etelän joukkojen hallussa.
• 1219-1222 Taistelut jatkuvat. Mm. Toulousea piiritetään.
• 1222 Raymond VI kuolee. Hänen poikansa Raymond VII jatkaa taistelua. Konfliktiin haetaan turhaan sovitteluratkaisua
• 1223 Ludvig VIII:sta tulee Ranskan kuningas. Paavi nimittää hänet ristiretken johtajaksi.
• 1224-25 Raymond VII:ltä riistetään lailliset oikeudet maihinsa. Hänet julistetaan kerettiläisenä ja Kristuksen kirkon vihollisena kirkonkiroukseen.
• 1226 Ludvig VIII johtaa joukkonsa Avignonia vastaan. Kaupunki vallataan ja Provence, itäinen Languedoc sekä Quercy ilmoittavat kannattavansa kuningasta. Ludvig suuntaa huomionsa Toulouseen, mutta kuolee saman vuoden aikana
• 1227-1229 Ristiretken uusi johtaja Humbert de Beaujeau lyö albigenssit lopullisesti Pariisin rauha solmitaan huhtikuussa 1929. Raymond VII otetaan jälleen kirkon huomaan ja hän saa pitää osan maistaan. Kruunun valta laajenee Ranskan eteläosiin.

4. Vaikutuksia Kovenantille

Ainakin seuraavien tekijöiden voi katsoa olleen muokkaamassa Albigenssisodan luonnetta:

1. katolisen kirkon ja kataarien välinen ristiriita
2. Ranskan kruunun ekspansiopyrkimys vs Languedocin suvereniteetti eli Pohjoisen ja Etelän välinen ristiriita
3. Ylemmän ja alemman aatelin ristiriidat Languedocissa
4. ristiritarien maannälkä
5. uskonnollinen fanatismi, joka johti Beziersin kaltaisiin ylilyönteihin

Onkin vaikeaa kuvitella, etteikö tämän kaltainen sota, jos se riehuisi Languedocissa, vaikuttaisi jollain lailla myös alueen kovenantteihin. Alla on vain muutamia mahdollisia seuraamuksia:

Kovenantin puolueettomuuden ongelma

Oman näkemykseni mukaan kovenantilla olisi hyvin suuria vaikeuksia eristäytyä edellä kuvatun kaltaisen sodan aiheuttamasta kriisistä Keskeiseksi ongelmaksi muodostuu kovenantin potentiaalinen sotilaallinen voima sekä "vasallisuhde" paroni Ferdinandiin. Jos tämä on tukenut kataareja muiden aatelisten tavoin, hän vaatisi varmasti Viinitilan apua ainakin Beziersin tapahtumien jälkeen. Eristäytyäkö epäkohteliaasti vaiko liittyä Etelän joukkoihin ja lähteä grillaamaan ristiretkeläisiä? Jos vastaus on jälkimmäinen, miten kirkko ja Order asiaan suhtautuisivat? Joutuisivatko myös kovenantit kirkonkiroukseen ja ristiretkien kohteeksi? Näkisimmekö Le Blancin muurien edessä Navvin sijasta Ranskalaiset piiritysjoukot? Entä mikä olisi Ranskan kuninkaiden kanta, mikäli Le Blanc tukisi albigenssejä?

Tämänkaltaisia kysymyksiä kovenantin johto joutuisi miettimään myös siinä tapauksessa, jos paroni Ferdinand olisi Katolisen Kirkon Uskollinen Poika.

Uskonnollinen fanatismi ja Viinilehdon / Le Blancin diabolismi

Edellä on jo mainittu, että albigenssiristiretkeen liittyi ajoittain myös voimakasta uskonnollista fanatismiä. Näin ollen ei ole täysin mahdotonta ajatella, että apotti Arnold-Aimeryn Beziersissä käyttämää mottoa:"Tappakaa kaikki, Jumala tuntee omansa!" voitaisiin soveltaa myös diabolistiseen Order of Hermekseen. Pahamaineisen Viinilehdon jälkeläinen olisi varmasti tuhottavien listan ensimmäisten joukossa.

Erikoistribunaali sodan johdosta

En pitäisi mahdottomana, että alueen kovenantit pitäisi koota erikoistribunaaliin yhteisen politiikan muotoilemiseksi / etsimiseksi.