Maanantaina kehä 18:30 - 20:45 = 2 t 15
          18:30 - 19:45 Pystyottelu
          19:45 - 20:45 Sparria / painia
  
      Tiistaina painitila 16:00 - 17:15 = 1t 15
          16:00 - 17:15 MMA tekniikkaa    

      Keskiviikkona kehä 18:30 - 20:45 = 2t 15
          18:30 - 19:45 Pystyottelu
          19:45 - 20:45 Sparria / painia

      Torstaina painitila 16:15 - 17:30 = 1t 15
          16:15 - 17:30 MMA tekniikkaa    

      Perjantaina 16:15 - 17:30 painitila = 1t 15
          16:15 - 17:30 MMA tekniikkaa / painia    

      Sunnuntaina 12:00 - 15:15 kehä = 2t 15
          12:00 - 13:00 Sparria
          13:00 - 14:15 MMA tekniikkaa 

      10,5t / viikko = 42t kuukausi                  

      

Harjoitusmaksut

Kevät (90 €), syksy (90 €). Koko vuosi 160 €. Alkeiskurssi maksaa 100 €.

Pankkitili

Edge ry, tilinumero:801337-10068307. Kirjoita viestiksi nimesi ja maksun syy: alkeiskurssi tai maksu:kevät,syksy,koko vuosi

Harjoittelupaikka

Tikkurilan urheilutalo p. 8392 3311 Läntinen Valkoisenlähteentie 52-54
Avoinna ma - pe 8.00 - 22 la - su 12.00 - 20.00
Ilmakuva
Urheilutalon sivut

Vapaaottelutyylin on perustanut Mika Petra (s. 1975 / 103 - 120kg / 193cm).

Meriitit:
BJJ SM-2 2001, Shootfighting SM-1 2001, Submission Wrestling Finnish Open 2001 #2, Turku Submission Wrestling I 1998 #1, Sotilaiden Judo SM-3 1997.

Lajikokemus:
Aikido, Jujutsu, Judo, Kali, Karate, Kickboxing, Krav Maga, Kungfu, Ninjutsu ja nyrkkeily. Jokaista lajia olen harjoitellut aktiivisesti ja nykyään en harjoittele joitakin lajeja ollenkaan.

1990-luvun alkupuolella UFC 1 - turnaus ja Jujutsu ajoilta jäänyt kiinnostus mattotekniikkaan aloittivat Masaryu Freefighting-nimisen vapaaottelutyylin kehittelyn. Seurojen puutteen takia jouduin kehittelemään ja harjoittelemaan itselleni sopivia tekniikoita. Apuna käytin monia eri vapaaotteluvideoita, sekä Ninjutsussa, Judossa ja Jujutsussa opittuja tekniikoita. Innostuksen lähteenä toimi Royce Gracie, joka mullisti käsitykseni taistelulajeista. Ensimmäinen virallinen alkeiskurssi pidettiin vuonna 1995 Tikkurilan urheilutalolla.

Vuosien 1991 - 1997 välillä laji oli kehitysvaiheessa ja nimetön. Vuonna 1997 tyyliä alettiin kutsua Freefightingiksi ja ensimmäisen lapsen myötä Masaryu Freefightingiksi. Masa-liitteen tyyli sai poikani nimestä, koska omistin itselleni kehittämän kamppailulajin pojalleni. Ryu-pääte taas liittyy nuoruuteeni. Nuorempana harrastin Ninjutsua ja harrastuksen johdosta olin hyvin kiinnostunut Japanin kulttuurista (kts.Masan jälkeinen pääte) ja kaikesta Japaniin liittyvästä.
Masa-liitteen kanssa sattui hassu asia. Japanin kielioppikirjoja selaillessa huomasin Masan tarkoittavan "be superior"... 'Nomen est omen'.

Vuonna 1995, Krav Maga-ohjaajakoulutuksen myötä, MRF-tyyliin lisättiin itsepuolustusta ja potkunyrkkeilyä käsittelevät osiot. Krav Maga-koulutus pidettiin Jukka-Pekka Variksen omistamalla salilla (Vantaan Kickboxing Ry:n aka Vantaan Kamppailukeskus). Masaryu:n itsepuolustusosio perustuu täysin Krav Magaan, koska Krav Magan tekniikat ovat yksinkertaisia ja helposti omaksuttavissa. Potkunyrkkeilyosion kehittymiseen vaikutti Jukka-Pekka Varis omassa suuressa persoonassaan. Ohjaajakoulutuksessa kehittyneet suhteet johtivat siihen, että 1996 syksyllä vapaaottelutoiminta siirrettiin Vantaan Kickboxing Ry:n salille eli nykyisen Vantaan Kamppailukeskuksen tiloihin. Seuraavat kaksi vuotta tekniikoita harjoiteltiin J-P:n salilla ja tuona aikana laji sai uusia piirteitä. Vuonna 1999 MRF siirtyi takaisin Tikkurilan Urheilutalolle. Siirtymisen myötä perustettiin uusi vapaaotteluseura, jonka nimeksi annettiin Pancrese Vantaa. Perustajajäseninä toimivat Jan Forsberg, Matti Vihermaa ja Jani Laegerström.

Masaryu Freefighting (MRF) on erittäin joustava käsite. Se ei ole tyyli vaan olemisen aste. Nimestä voisi johtaa empiirisen päätelmän, että harjoittelussa noudatetaan tiettyä kaavaa. Tämä on sekä totta että epätotta, koska jokainen harjoittelee oman kaavansa ja kykyjensä mukaan. Olemisen asteella tarkoitetaan siis joustavuutta ja jotain sellaista, mitä harjoittelija itse löytää siitä. On hyvin vaikea kutsua jotain lajia vain lajiksi, joten kategorisoidakseen lajin jonkin nimen alle, päädyin oman poikani nimeen. Tämä taitaa olla perinteinen tapa nimetä tyylejä, etenkin Japanissa. Yhtä hyvin lajin nimi olisi voinut olla varvassukka, hikipanta tai jotain vastaavaa, koska se ei olisi muuttanut lajin olemusta mitenkään. MRF:n tarkoitus on auttaa harjoittelijaa löytämään oma suuntauksensa ja kehittämään häntä kamppailijana. On myös huomioitava, että MRF ei ole SE ainoa ja oikea laji. MRF:n pitempiaikainen harjoittelu johtaa vääjäämättä siihen, että jokainen harjoittelija kehittyy paremmaksi, koska harjoittelijalla on juuristo kunnossa. Jokaisen on tietysti huomioitava, että paremmuus on hyvin objektivisminen asia. MRF harjoittelussa henkilö kehittyy sekä ihmisenä että kamppailijana. Koska jokainen harjoittelija on yksilö, omassa isossa persoonassaan, harjoittelee jokainen lajia eri tavalla. Toinen on vahva ja toinen taas heikko. Miksi yrittää muuttaa henkilöitä toisenlaiseksi, kun voi jalostaa heitä käyttämään vahvuuksiansa ja löytämään keinot, joiden avulla puutteita voidaan käyttää hyväksi. Asiat on vain hyväksyttävä sellaisinaan kuin ne ovat. Lajin harjoitelua voisi ajatella labyrinttinä. Miksi turhaan kävellä labyrintin läpi, jos kerran osaa ratkaista sen. Parempi olisi löytää jokainen mahdollinen reitti ja tämän avulla saada selville labyrintin olemus eli miksi labyrintti on olemassa ja millainen se on. MRF kattaa hyvin monia osa-alueita: mattopaini, pystypaini, nyrkkeily, potkunyrkkeily, itsepuolustus, kuntoilu, voimailu ja jne.. Jokaisella osa-alueella on mahdollista kilpailla. Kilpaileminen ei ole pakollista ja jokainen, kunnosta ja lajitaustasta riippumatta, voi aloittaa lajin harjoittelemisen. Pitempään MRF harrastaneita suositellaan laajentamaan kamppailuosaamistaan eri osa-alueille ja käymään eri seurojen harjoituksissa. Jokaisesta lajista voi löytää jotain, jonka avulla kehitytään kamppailijana.

MRF:n harjoittelu on fyysistä, joten siihen kuuluu oleellisena osana voimailu, jonka avulla tukielimistöä vahvistetaan. Voimailun avulla taataan jatkuva kehittyminen ja vammojen ehkäisy. Koska laji on hyvin vapaamuotoinen, ei siinä ole pakko suorittaa vyöarvoja kuin omaksi ilokseen tai vetäjäksi pyrkiessään. Vöiden tarkoituksena on osoittaa tiettyä kypsyyttä tekniikoissa ja MRF filosofian hallinnassa (ajattelumallin). Tämä kypsyys tulee myös ilman vyökokeiden suorittamista. Vyökokeita voi ajatella suorituksina, joiden tehtävänä on kasvattaa niiden suorittajaa. MRF-vetäjä omaa vähintään vihreän vyön ja hyväksytysti suoritetun kirjallisen kokeen. Vihreän vyön ja kirjallisen kokeen jälkeen, on uudella vetäjällä mahdollisuus ruveta opettamaan omaa ajatusmallia muille eli ts. henkilöllä on mahdollisuus perustaa oma seura, joka noudattelee MRF filosofiaa höystettynä omilla ajatuksilla. On huomioitava, että yksikään kamppailulajien harjoittelija ei voi kehittyä paremmaksi, jos ei suostu käyttämään omia aivojaan. Aivojen käyttäminen on kamppailijan suurin ominaisuus. Jos harjoittelee zombina, ei siitä seuraa mitään. MRF:n vyöjärjestelmä on länsimaissa hyvin tunnettu: keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja musta. Musta on korkein aste, jonka voi saavuttaa. Tämän jälkeen opettaja saa arvostusta kisailemalla, osaamisellaan, persoonallisuudellaan jne. Jos olet kiinnostunut aloittamaan lajin harjoittelemisen, niin ota yhteyttä tai tule suoraan harjoittelemaan. Kaikki ovat tervetulleita suoraan harjoitteluihin, kävit sitten kerran tai useammin. Jos tulet muulta paikkakunnalta työmatkalle, niin käy samalla kokeilemassa lajiamme.