Bulimia eli bulimia nervosa tai ahmimishäiriö on tunnistettu itsenäiseksi sairaudeksi vasta joitakin vuosia sitten. Se on kuitenkin anoreksiaa yleisempi syömishäiriö, jota sairastaa elämänsä aikana luultavasti noin viitisen prosenttia suomalaisista. Bulimian keskeisin oire on ruuan kohtauksittainen, pakonomainen ahmiminen ja lähes poikkeuksetta myös siitä eroon hankiuttuminen joko itse aiheutetulla oksentelulla, liikunnalla ja/tai ulostus- ja nesteenpoistolääkkeiden väärinkäytöllä.
Bulimiset kohtaukset ovat muutaman tunnin mittaisia jaksoja, jolloin sairastunut ihminen ahmii suuren määrän ruokaa, yleensä salaa. Ruoka on useimmiten kaloripitoista ja helposti sulavaa, kuten karkkia, jäätelöä, pullaa tai sipsejä. Ahmiminen päättyy voimakkaisiin masennuksen ja itseinhon tunteisiin, joita seuraa nukahtaminen, sosiaalinen vetäytyminen tai vatsan tyhjentäminen, tyypillisimmin oksentamalla.
Bulimia on pohjimmiltaan mielenterveyden häiriö, ja aivan kuten anoreksiaakin, sitä voidaan pitää oireena henkisistä ongelmista ja sisäisestä pahasta olosta. Koska buliminen käyttäytyminen on kuitenkin anoreksiaa yleisempää, sitä voidaan ehkä pitää myös kulttuurillisena ilmiönä. Bulimia on reaktio paitsi omaan pahaan oloon, myös nykyaikaiseen ihmisihanteeseen, joka korostaa toisaalta itsekkyyttä ja omien halujen tyydyttämistä, toisaalta terveyttä, kauneutta ja hoikkuutta.
Bulimikolle, kuten kenelle tahansa muullekin syömishäiriötä sairastavalle, on tyypillistä olla hyvin kiinnostunut ruuasta, juomasta, laihduttamisesta, terveydestä ja omasta ulkonäöstä. Useimmat heistä salaavat huolellisesti ahmimiskohtauksensa ja säilyttävät normaalipainon oksentelun ja toistuvien laihdutuskuurien ansiosta. Niinpä monet bulimiasta kärsivät ihmiset vaikuttavatkin ulospäin varsin terveiltä ja normaaleilta.
Bulimikon tunne- ja ajatusmaailma on usein ailahteleva ja kaoottinen. Hän kokee olevansa kykenemätön kontrolloimaan paitsi syömistään, usein myös omia tunteitaan ja elämäänsä kokonaisuudessaan. Eriasteiset masennustilat ovat bulimikoille hyvin tyypillisiä, ja joillakin syömisen lisäksi myös esimerkiksi alkoholinkäyttö riistäytyy käsistä ja muuttuu samalla tavoin hallitsemattomaksi.
Bulimiasta johtuviin ruumiillisiin haittoihin kuuluvat muun muassa suola- ja nestetasapainon häiriöt sekä erilaiset vatsan, ruokatorven ja suun vauriot. Pahimmillaan se voi johtaa kuolemaan. Bulimia vaatii kuitenkin etupäässä psyykkistä hoitoa, sillä se aiheuttaa uhrilleen masennuksen lisäksi muita vakavia tunne-elämän ongelmia, erilaisia pelko- ja ahdistustiloja sekä vääristyneen kuvan omasta kehosta ja minuudesta. Ensimmäinen askel kohti parantumista on se, että pystyy myöntämään olevansa sairas ja tarvitsevansa tukea.
TurvaVerkko. Apu on lähellä. Sinä et ole yksin.