Käyttöliittymät
– tavoitepohjainen käyttöliittymäsuunnittelu (goal-derived UI design)
Karri-Pekka Laakso (Karri-Pekka.Laakso@cs.helsinki.fi)
Antti
Latva-Koivisto (Antti.Latva-Koivisto@cs.helsinki.fi)
ja
Sari A. Laakso (salaakso@cs.helsinki.fi)
Käyttöliittymät- ja Käyttöliittymät II
-kursseilla harjoitellaan erityisesti tavoitepohjaisiin käyttötapauksiin
perustuvaa suunnittelua. Käsin piirrettyjen käyttöliittymäesimerkkien lisäksi kursseille
tarvittaisiin tietokoneella toimivia prototyyppejä, joiden avulla
kurssilaisille voitaisiin demota, miten eri käyttötapauksen valitseminen
suunnittelun lähtökohdaksi muuttaa käyttöliittymäratkaisun aivan
toisenlaiseksi.
Kurssin opettajat ovat
edellisvuosina laatineet käyttötapauksia ja käyttöliittymäluonnoksia, joiden
avulla on demottu, miten yksittäisestä käyttötapauksesta johdetaan
käyttöliittymäratkaisuja ja miten uusien käyttötapausten integrointi olemassa
olevaan ratkaisuun tapahtuu. Junalippuautomaatti on uusi, kevään 2003 kurssille
laadittu harjoitustehtävän aihe, jota olisi nyt tarkoitus kehittää
monipuolisemmaksi opetusmateriaaliksi.
Tässä työssä kartoitetaan
juna-aikatauluihin ja junalippujen ostamiseen liittyviä tavoitepohjaisia
käyttötapauksia (goal-based use cases). Selville saaduista käyttötapauksista
valitaan käyttöliittymäsuunnittelun kohteiksi kaksi erilaista käyttötapausta (1
ja 2), joille molemmille suunnitellaan (erikseen) mahdollisimman optimaalinen
käyttöliittymäratkaisu. Näiden kahden optimikäyttöliittymän lisäksi
suunnitellaan kolmas käyttöliittymäratkaisu (kompromissikäyttöliittymä), jolla
on molemmat käyttötapaukset 1 ja 2 voidaan suorittaa mahdollisimman
suoraviivaisesti. Vaikka kompromissikäyttöliittymä ei ole täysin optimaalinen
kummankaan yksittäisen käyttötapauksen suorittamiseksi, sen kuitenkin pitäisi
tukea molempia tapauksia huomattavasti paremmin kuin kuvan 1 nykyjärjestelmä.

Kuva 1. Eräs käyttötapauksia heikosti
tukeva nykyjärjestelmä.
Projektin alkupuolella
käyttötapauksia kartoitetaan sekä ryhmäläisten omien kokemusten pohjalta että
haastattelemalla tai tarkkailemalla mahdollisia kohdekäyttäjiä. Koska
käyttötapausten laatimista ei harjoitella kovin paljon Käyttöliittymät-peruskurssilla,
ohjaajat antavat projektin alussa neuvoja ja opastusta käyttötapausselvitysten
tekemiseen, käyttötapausten kuvaamiseen sekä niiden kategorisointiin.
Käyttötapausselvitysten jälkeen valitaan
käyttöliittymäsuunnittelun kohteiksi kaksi erilaista käyttötapausta. Käyttötapauskohtaiset
optimikäyttöliittymät (2 kpl) sekä kompromissikäyttöliittymä (1 kpl)
toteutetaan demoprotoiksi jollain sopivalla sovelluskehittimellä, esim. Visual Basicilla tai Delphillä. Demoprotojen
tulisi näyttää ja toimia täsmälleen oikean ohjelman tavoin – mutta vain
demottavien käyttötapausten osalta.
Ryhmä voi jakaa työtä oman
harkintansa mukaan. Kaikkien ei välttämättä tarvitse tehdä kaikkia työn
vaiheita, vaan eri henkilöt voivat erikoistua eri osa-alueisiin, esimerkiksi
käyttötapausselvityksiin, käyttöliittymäsuunnitteluun, paperiprotojen
testaukseen simuloimalla tai protojen toteutukseen.
Työn lopputuloksena ovat käyttötapauskuvaukset, kolmen
demon käsikirjoitukset ja kolme interaktiivisesti toimivaa
käyttöliittymäprototyyppiä. Prototyyppien ei tarvitse toimia virheettömästi
muilla kuin valituilla demosekvensseillä.
Käyttöliittymäspeksit
laaditaan PowerPoint-kuvasarjoina. Prototyypit toteutetaan Visual Basicilla tai
Delphillä. Jos ryhmä löytää parempia toteutusvaihtoehtoja, se voi valita jonkin
muunkin toteutusvälineen.
Etusijalla
ryhmään ovat Käyttöliittymät-kurssin
suorittaneet opiskelijat. Erityisvaatimuksena on kiinnostus oppia lisää
tavoitepohjaisiin käyttötapauksiin perustuvaa suunnittelua ja toteutusta.
Projektiryhmän
jäseniltä vaaditaan sopimus
immateriaalioikeuksien luovuttamisesta. Projektin tuloksena syntyvät prototyypit
ja niiden lähdekoodit asetetaan webiin julkisesti kaikkien saataville.
Prototyyppejä demotaan mm. Käyttöliittymät- ja Käyttöliittymät II
–kursseilla.
Päivitetty 3.4.2003 / salaakso@cs.helsinki.fi