Ystäväni Oonan olemassaolosta saan kiittää ystävääni Jenniä. Rauhallisen vappuaaton jälkeen olimme koulutovereittemme kera kokoontuneet Kaivopuistoon perinteiselle silliaamiaiselle.
Puistossa ollessamme kerroin, kuinka paljon vappupalloista pidän, ja miten niiden korkea hinta estää minua niitä hankkimasta. Siinä samassa alennuspallojen myyjä tuli kaupittelemaan loppuja pallojaan meille, ja Jenni osti minulle Oonan.
Ystäväni Valtteri oli yhtä onnekas kuin minä. Myös hän sai vappupallon. Hänen ystävänsä oli pinkki valas, jolla oli kärsä. Ristimme yhteistuumin minun valaani Oonaksi ja hänen valaansa Sakari-Vilhelmiinaksi, yleisen tasa-arvoisuuden nimissä. Oona ja Sakari-Vilhelmiina rakastuivat välittömästi.
Koko vappupäivän ja vielä seuraavan maanantaipäivän saimme seurata tätä vuosisadan rakkaustarinaa. Ystävykset viihtyivät asunnossani vielä kuukausia vapun jälkeen. Lopulta puhti petti molemmilta ja ne siirtyivät heliumpitoisemmille ilma-aloille.
Kenties kateus pallojemme pyyteettömistä tunteista innoitti seurueemme helium-hassutteluun. Ehkä mekin halusimme kokea hetken vappupallon onnea. Emme silti muuttuneet vappupalloiksi.