Caswoi ennen caxi lasta
toinen caswoi caalimaassa
toinen Ruotzis yleni
toinen Hämehen Heinrichi
toinen Erichi kuningas
sanoi Hämehen Heinrichi
Erichillen welielensä:
lähkäm maita ristimähän
maillen ristimättömillen
paicoillen papittomillen
sanoi sitt' Erich kuningas
Henrichillen weliellensen:
änd' on järueet jätämättä
sulan on jåki-kåwerå;
sanoi Hämehn Heinrichi:
kyllä me kierräm Kiulon järwen
ymbärj jåki-kåweran
pane warsat waliaihissijn
suuel-kunnat suitzi suuhun
pane coijut cohdallensan
anduroillensan awarat
perällensän pienet kirjat;
he cohta ajaman läxit
aijoit nijn päiwä kewäistä
caxi yctä järiastenszen;
sanoi Erich kuningas
Henrichillen welielenszän:
jo täszä tulepi nälkä
eikä syödä, eikä juoda,
eikä purtua pidättä;
on Lalli lahden tacana
hywä neuwo niemen pääs,
sinä me syömme, sijnä me juoma
sinä purtua pidämme;
sijttä sinne saatuansa
Chertu kelwoton emändä
suitzi suuta cunnatoinda
keijtti kieldä kelwotointa;
sijttä Hämehn Heinrichi
otti heinä hewoisen
heitti penningit siallen,
otti leiwän uunin päldä
heitti penningit siallen
otti kellarist olutta
wieritti raha siallen;
sijn' on syänyt, sijn' on juonut
sijnä on purtua pitänyt;
ne cohta ajohon läxit;
tuli Lalli cotiansa;
tuoi Lallin paha emändä
suitzi suuta cunnatoinda
keijtti kieldä kelwotonda:
jo tässä käwit ihmiset,
täss on syöty, täss on juotu
tässä purtua pidetty;
otitt heiniä hewoisen
heitit heitoja siahan
otitt leipä uunin pääldä
heitit hietoja siahan
otitt kellarist olutta
wieritit sandaa siahan;
lausui paimen patzahalda:
jo wainen walehteletkin!
älä wainen uskocana!
Lalli se paha-tapainen
sekä myös paha-suukuinen
otti Lalli lackarinsan
ajoi se herra tacaa;
sanoj sittä uscollinen
palwelia herranlensan:
jo kumu tacana cuuluu!
ajango tätä hewoista?
wastais Hämhen Heinichi:
"jos cumu cuuluu tacana
älä aja tätä hewoista
älä carcot gongarita
kätke kiwein tacana
cuin mua luuni lumesta
ja pane härjän rekehen
härkä Suomehn wetaneij
cussa härkä uupenevi
siihen kirco tehtäköhn
cappeli rakennettakohn
pappein saarnoia sanoa
cansan caiken cuuldawaxi";
palais toi cotia Lalli
lausui paimen patzahalda:
"custa Lalli lakin saanut
mies paha hyvän kypärän
pispan hiipan hirtähinen?"
sittä Lalli murhatöinen
lakin päästäns tawoitti
hiuxet ne himachtelit;
sormuxen weti sormestans
sormen suonet liucachtelit;
näin tämän pahantapaisen
piispan rackan ratelian
tuli costo corkialda
maxo mailman waldialda.

Caxi oli pyhä miestä
caxi cansan ruhtjnasta
risti-weljestä jaloa
Ruotzist Eric riddarist
yxi caswoi Ruotzin maalla
toinen maalla wierahalla
pijan caswoit pinnelliset
yxin wailliset ylenit
lapsi maalda wieralahalda
se oli herra Heinäricki
waan joca Ruotzisa yleni
se oli Ericki Riddari
Ruotzin cuuluisa cuningas
sanoi herra Heinärickus
Eijrikillen weljellensä:
"Läckämme Hämehen maallen
maale ristimättömällen
pajkallen papittomallen
kiwi-kirckoja tiettämähän
cappelja rakendamahan".
sijtte Ericki riddari
sanoin lausui, suin puheli:
"weickoseni, waimon poica
paljon on sinne mennehitä
eij paljon palanneita
enämbi ewännehitä;"
njn sanoi hän:
"toki minä lähden, en tottele
jos minä tapettanehan
tojnen jänewi iälelle"
sijtte herra Heinäricki
sanoin lausui, suin puheli:
"pilttiseni, pienoiseni
waritti waxan corkuhujnen
ota coriani codasta
pane corja cahdallensa
perällensi pieni kirja
andurojllensa aseta
ohjat suoniset oijenna
pane ränget mursunluiset
waliahat majawan-luiset
harmen kuulan kahden puolen
ota ahtilda oroinen
iduilta isoi lihainen
maata jouhi maldaisilda
pane luocka kynnäppäinen
haijullen hyvän hewoisen";
sijtten herra Henderiki
aiella karuttelepi
weiman peuroin wiritti
jäliesänsä juoxemahan
latoi se lauman laulajtta
päänsä päällen lendämähän
otzansa wirgottamahan
carhu oli rauta-cahlehisa
teri rautainen kukersi
carhun rautaisen kidassa
jänöin walcoinen hypitti
edesänsä tildin päällä;
njn sanoi pildj pikuruinen
wand waaxahan korkuhuinen:
jo minun tullepi nälkä;
njn sanoi herra Henderjki:
"jo pian taloi tulepi
Lalloila on takoa lähdet
ota kyrsä uunin pääldä
ota olutta cellarista
heitä penningi siahan
heinät heinä-huonehesta
caurat kaura-hingaloista
heitä penningi siahan"
paha waimo pannahinen
sata-syöjä sappehinen
sepä kirkui kiukahalda
paiku pazahan nenästä:
"jahca Lalloi cotihin saapi
wielä se sun luusi luistelepi
wiila päänsi päristelepi
suonesi sirgotelepi;
sitte herra Henderijki
kijruhti talaista poies;
Lalloi cuin tuli kolihin
walehteli wanha naara:
"poikaseni, nuorembani,
jopa on tässä sitten käynyt
ruoka-Ruotzi, Syömä-Saxa
otti olutta kelläristä
heitti tuhkia siahan
heinät heinä-huonehesta
kaurat kaura-hingaloista
heitti luhkia siahan";
nijn siwui Lalloi lahtaurisa
pijlun pitkän kirwehensä
lyckäisi lylyn lumellen
cuin oli wuceldu wuoleskeldu
syöxi kalhun kulia maallen
cuijn talueisen jänösen
Lalli hiihti hirmuisesti
lyly juoxi wenhiästi
tuli suitzi suxen tiestä
sauen sauvacon siasta;
sitten herra Henderjki
sanoin lausui, suin puheli:
jo Lalloi hihtäjn tullepi
pitkä keihäs cainalosza
tunsi hän tuhon tulewan
hätä-päiwän päällen saawa
ja sanoj:
"pildiseni, piennoiseni
wandi waxahan carkuhujjnen
katzockas kiwen taega
eij ole kilpeä kiweszä
catzocas tacoa tammen
waijosta hywän hewoisen
kuhunga luuni lendelepi
suaneni sirottelepi
ne sinä werkahan wetelet
sini-langoin sitelet
siuen kaicki kaunihista
aseta oroin rekehen
kuhunga orit tauwonnewi
sijtä härkä pandakohon;
kuhunga härkä tauwonnewi
sijhen kircko tehtäköhön
cappeli rakennettakohon
herra Hendrikin nimehen";
tosa on härkä tauwonuna
Nousiaisten hieta-maahan
hieta-cungahan nenähän
sijhen herra Henderjki
ensimmäjnen haudattihin
kircko myöskjn raketteihin
sijhen herran Hendrikin nimehen
waan ei poika pickuruinen
wandi waaxahan karkuinen
keexinyt lumen sisäldä
pyhän miehen peucalota
sarmia json isännän
kulda-sormuxen keralla
ennen cuijn kewät oli jhana
jää oli järwestä sullanut
nijn sijtte kesä-sydännä
pienen jään palaisen päällä
tuuli alloisa aielli
sormi pyhän urohon
culda-sormuxen keralla
ihmisillen nähtäuäxi
tunnus-merkixi jalloxi
jotta eij suonut suuri luoja
eijkä sallinut Jumala
weden alle waipumahan
eijkä huckahan tulemahan
pyhän miehen peucalota
sormia ison isännän
culda-sormuxen keralla
Lalli pahin pakanoista
julmin Juudasten seasta
joca tappoi pyhän miehen
pispan herran Henderjkin
otti korkian kypärän
pyhän miehen pispan päästä
pani päähänsä omahan
callohonsa jlkiähän
meni killdinä kotihin
waimo kehräis torttiansa
sanoin lausuj suujn puheli
"mistä on Lalloi lakin saanut
mies häjy hywän kypärän?
Lalli nosti lackiansa
hiuxet lackihin imewyit
cajken camaran keralla
luikais luusta inallensa
caicki callosta erannuj
tuli turpa tuwattomaxi
pää paha paliaxi
nahattomaxi cujn naudan pää
paliahaxi pahan pannan;
sen teki suuri Luoja
salli wäkewä Jumala
imehexi isoixi
tunnus-merkixi jaloxi
mutta nyt on piispa jlosa
Lalli pijnasa pahasa
pispa engelein cansa laulele
jlon wirttä weisale
Lalli Hijdessa hihtelepi
lylyjnensä luistelepi
pijnan sawuhun sakiahana
sauwallansa satuttele
pirut pahoin pisstelewät
helwetin heldehesä
sielu parca wajwaitelwat
pijnalewat hirujsesti
warjele sieldä mejtä
wacane Luoja
saata salihin taiwahassa
Ilohon ijankaickisehen
päästä häjyst maajlmasta.

Oli Hemme Heinericko
toinen Ericki riddari
toinen kaswoi kaungissa
toinen Suomessa sikisij
joka kaswo kaupungissa
se kaswo kanan munilla,
joka Suomessa sikisi
Suomen suurilla härillä
sanoi toinen toisellensa:
"läckämästä lähi-maille
paikoille papittomille
joss' on lapset ristimättä
waimot kirckoon ottamatta
Joit oluen tynnyristä
panit penningin siahan
ladoit heiniä ladosta
panit penningin siahan
Laiskat oli lapset Lallolassa
laiskat lapset, walskit waimot
kannoit kieldä kelwotoinda
lijkutit lihan pihanta:
"Käwi tästä ruoka-Ruohti
ruoka-Ruohti, syömä-Saxa
joi oluen tynnyristä
weden wiskasi siahan
otti kakun kamarista
kiven wyörytti siahan";
saipa Lallo laapurinsa
piru pitkän keihähänsä
sanoi toinen toisellensa:
"jos sinä jäljelle jäänet
ja minä tapettanehen
koijaakkosta munni luuni
sido silcki-säckisehen
pannen orit rekehen
kuin orit uupenewi
nijn pane härkä etehen;
josso härkä upunowi
sijhen kircko tehtäköhön."