Caswoi ennen caxi lasta
toinen caswoi caalimaassa
toinen Ruotzis yleni
toinen Hämehen Heinrichi
toinen Erichi kuningas
sanoi Hämehen Heinrichi
Erichillen welielensän:
lähkäm maita ristimähän
maillem ristimättömillen;
sanoi sitt' Erich kuningas
Henrichillen weliellensen:
änd' on jäneet jätämättä
sulan on jåki-kåkenå;
sanoi Hämehen Heinrichi:
kyllä me kierrän Kiuulon järwen
ymbåy joki-kåverån;
pane warsat waliaihisijn
suwi-kunnat suitzi suuhun
pane corjut cohdallensan
saatat lastut sariallensan
anduroillensan awarat
perällensän pienet kirjat;
he cohta ajamahn läxit 
aioit nijn päiveä kewäistä
caxi yctä järiästenzen;
sanoi Erich kuningas
Herichillen welielensän:
jo täszä tulepi nälkä
eikä syödä, eikä juoda,
eikä purtua pidättä;
on Lalli lahden takana
hywä neuwo niemen pääs,
sinä me syömme, sijnä ma juoma,
sinä purtua pidämme;
sijttä sinne saatuansa
Chertu kelwotoin emäntä
suitzi suuta cunnatointa
keijtti kieldä kelwotoinda;
sijttä Hämehn heinrichi
otti heinä hewoisen
heitti pennigit siallen,
otti leiwän uunin pääldä
heitti penningit siallen
otti kellarist olutta
wieritti raha siallen;
sijn' on syönyt, sijn on juonut
sijnä purtua pitänyt
ne cohta ajohon läxit;
tuli Lalli cotiansa;
tuoi Lallin paha emändä
suitzi suuta cunnatoinda
jo tässä kävit ihmiset,
täss on syöty, täss on juotu
täss on purtua pidetty;
otitt heiniä hewoisen
heitit hietoja siahan
otitt leipä uunin pääldä
heitit hietoja siahan
otitt kellarist olutta
wieritit santaa siahan;
lausui paimen patzahalda:
jo wainen walehteletkin
Lalli se paha-tapainen
sekä myös paha-sukuinen
otti Lalli lackarinsan
piru pitkän keihähänsä
ajoi se herraa tacaa;
sanoj sittä uscolinen
palwelija herrallensan:
jo cumu takana cuuluu!
ajango tätä hewoista?
Wastais Hämhen Heinricki:
"jos cumu cuuluu tacana
älä aja tätä hewoista
älä carcot gongarita
kätke suas kivviä warjon
cuuldele kivvein tacana
cuin mua luuni lumesta
ja pane häijän rekehen
härkä Suomehn wetäwij
cussa härkä uupunevi
siehen kirco tehtäköhn
pappein saarnoia sanon
cansa caiken cuuldawaxi";
palais tuo kotia Lalli
lausui paimen patzahalda:
"cuusta Lalli lakin saanut
mies paha hyvän kypärän,
piispan hijpan hirtähinen?"
Sittä Lalli murhatöinen 
lakin päästäns tawoitti
hiuxet ne himachtelit;
sormuxen weti sormestans
sormen suonet liucachtelit;
näin tämän pahantapaisen
pispan rackan ratelian
tuuli costo corkialda
maxo mailman waldialda.

Caxi olij pyhä miestä
caxi cansan ruhtjnasta
risti-weljestä jaloa.
Ruotzist Eric riddarist
yxi caswoi Ruotzin maalla
toinen maalla wierahalla
pijon caswoit pinnelliset
yxijn woilliset ylenit
lapsi maalda wierahalda
se oli herra Heinricki
waan joka Ruotzisa yleni
se oli Ericki riddari
Ruotzin kuuluisa cuningas
sanoi herra Heinärickus
Erjkillen weljellensä:
"läckämme Hämehen maallen 
maallen ristimättömällen
pajkallen papittomallen
kiwi-kirckoia tiettämähän
cappelja rakendamahan
sijtte Ericki riddari
sanoin lausui, suin puheli:
"weickoseni, waimon poica
paljon on sinne mennehitä
eij palion palannehita
enämbi ewännehitä:"
nju sanoi hän:
"toki minä lähden, en tottele
jos minä tapettanehan
tojnen jänewi iälelle"
sijtte herra Heinäricki
sanoin lausui, suin puheli:
"pilttiseni, pienoiseni
wantti waxan corkuhujnen
ota cotiani codasta
pane corja cohdallensa
perällensi pieni kirja
andurojllensa aseta
ohjat suoniset oienna
päne ränget mursunluiset
waliahat majawan-luiset
harman kaulan kahden puolen 
ota ohrilda oroinen
iduilta isoi lihainen
maata jouhi maidaisilta
pane luocka kynnäppäinen
harjallen hyvän hewoisen";
sijtten herra Henderiki
aiella karuttelepi
wirman peurain wiritti
jäliesänsä juoxemahan
latoi se lauman lauljtta
päänsä päällen lendämähän
otzansa wirgottamahan
carhu oli rauta-cahlehisa
tari rautainen kukersi
carhun rautaisen kidassa
jänöin walcoinen hypitti
edesänsä pildin päällä;
nju sanoi pild pikkuruinen
wandi waaxahan korkuinen:
jo minun tullepi nälkä
nju sanoi herra Henderjki:
"jo pian talvi tulepi
Lalloila on takoa lähdet
ota kypsä uunin päältä
ota olutta cellarista
heitä penningi siahan
heinät heinä-huonehesta
caurat kaura-hingaloista
heitä penningi siahan";
paha waimo pannahinen
sota-syöiä sappahinen
sepä kirkui kiukahalda
parku pazahan nenästä:
"Jahka Lalloi cotihin saapi
wielä se sun luusi luistelepi
wielä päänsi päristelepi
suonensi sirgotelepi
sitte Herra Henderjki
kirjuhti talosta poies;
Lalloi cuin tuli kotihin
walehteli wanha naaras
"poikaseni nuorembani,
jopa on täsä sitten käynyt
ruoka-Ruotzi, syömä-saxa
otti olutta kellarista;
heitti tuhkia sijahan
heinät heinä-huonehesta
kaurat kaura-hingaloista
hejtti tuhkia siahan";
nijn siwui Lalloi lahtaunsa
pijlun pitkän kirwehensä
lyckäisi lyhyn lumellen
cuijn oli wuoldu wuoleskeldu
syöxi kalhun kalia maallen
cuin talwisen jänösen
Lalli hihti hirmuisesti
lyly juoksi winhiästi
tuli suitzi suxen tiestä
sawu sauvacon siasta;
sitten herra Henderjki
sanoin lausui, suin puheli:
jo Lalloi hihtäjn tullepi
pitkä keihäs cainalosza
tunsi hän tuhon tulevan
hätä-päivän päällen saawan
ja sanoj:
"pildisenj pienoisenj
wandi waxahan dorkuhujjnen
katzockas kiwen taega
eij ole kilpeä kiwessä
catzocas tacoa tammen
warjosta hywän hewoisen
kuhunga luuni lendelepi
suoneni sirottelepi
ne sinä werkahan wetelet
sini-langoin sitelet
siwu kaicki kaunihista
aseta oroin rekehen
kuhunga oroit tauwonewi
sijtän härkä pandakohon
kuhunga härkä tauwonewi
sijhen kircko tehtäköhön
cappeli rakettakohon
herra Hendrikin nimehen";
tosa on härkä tauwonuna
Nousiaisten hieta-maahan
hieta-cungahan nenähän
sijhen herra Henderjki
ensimmäinen haudattihin
kircko myöskin rakettihin
sijhen herran Hendrikin nimehen
waan ei poica pickuruinen
wandi waaxahan koikuhuinen
keexinyt lumen sisäldä
pyhän miehen peucalosta
sormia jsoin isännän
kulda-sormuxen keralla
ennen cuijn kesä-sydännä
sijtte cujn kewät oli jhana
jää oli järwestä sullanut
nijn sijtte kesä-sydännä
pienen jään palasen päällä
tuuli alloisa aielli
sormi pyhän urhon
culda sormuxen keralla
ihmisillen nähtäwäxi
tunnus-merkiksi jalloxi
jotta eij suonut suuri luoja
eijkä sallinut jumala
weden alle waipumahan
eijkä huckahan tulemahan
pyhän miehen peucalota
sormia ison isännän
culda-sormuxen keralla
Lalli pahin pacanoista
julmin Judasten seasta
joca tappoi pyhän miehen
pispan herran Henderjkin
otti karkion kypärän
pyhän miehen pispan päästä
pani päähänsä omahan
callohonsa jlkiähän
meni killdinä kotihin
waimo kehräis torttiansa
sanoin lausuj, suujn puheli:
"mistä on Lalli lakin saanut
mies häjy hyvän kypärän?"
Lalli nosti lackiansa
hiukset lackihin imewyit
cajken camaran keralla,
luikois luusta jrrallensa
caici callosta erurcnuij
tuli turpa turwattomaxi
pää paha paliahaxi
nahattomaxi cujn naudan pää
paliahaxi pahan panna;
sen teki suuri Luoja
salli wäkewä Jumala
imehexi isoixi
tunnus merkixi jaloixi
mutta nyt on piispa jlosa
Lalli pijhasa pahasa
pispa engelein cansa laulele
jlon wirtta weistele
Lalli Hijdesä hihtelepi
lylyinensä luistelepi
pijnan pahoin pistelewät
helwetin heldehesä
sielu parca wajwailewat
pijnalewat hirmuisesti
warjele sieldä mejtä
wacane Jumala estä
totinen Luoja
saata salijhin tajwahasa
Ilohon ijankaickisehen
päästä häijyst maajlmasta

Oli Hemme Heinericko
toinen Erichi riddari
toinen kaswoi kaungissa
toinen Suomessa sikisi;
joka kaswoi kaupungissa
se kaswo kanan munilla,
joka Suomessa sikisi
Suomen suurilla härillä
sanoi toinen toisellensa:
"läckämästä lähi-maille
paikoille papittomille
joss'on lapset ristimättä
waimot kirckoon ottamatta
Joit oluen tynnyristä
panit penningin siahan
ladoit heiniä ladosta
panit penningin siahan
Laiskat oli lapset Lallolassa
laiskat lapset, walskit waimot
kannoit kieldä kelwotonta
lijkutit lihan pahinta:
"Kävi tästä ruoka-Ruohti
ruoka-Ruohti, syömö-Saxa
joi oluen tynnyristä
weden wiskasi siahan
otti kakun kamarista
kiwen wyörytti siahan";
saipa Lallo laapurinsa
piru pitkän keihähänsä;
sanoi toinen toisellensa:
"jos sinä jälielle jäänet
ja minä tapettanehen
korjaakkosta munni luuni
sido silcki-säckisehen
pannen orihin rekehen
kuin orit uupunewi
nijn pane härkä etehen;
Josso härkä uupunewi
sijhen kircko tehtänöhön."