Casvoi ennen caxi lasta
toinen Hämehen Heinirichi
toinen Erichi kuningas
sanoi Hämehen Heinrichi
Erichillen welielensä:
lähkäm maita ristimähän
maillen ristimättömillen
paicoillen papittomillen;
he cohta ajaman läxit
aijoit nijn päiwä kewäistä
caxi yötä järiestenzen;
sanoi Erich kuningas
Heinrichillen welijellensä:
jo täszä tulepi nälkä
eikö syödä, eikö juoda,
eikö purtua pidättä;
on talli lahden takana
hywä neuvo niemen pääs,
sijnä me syömme, sijnä me juomme
sinä purkua pidämme
sijttä sinne saatuansa
Chertu kelwoton emändä
suitzi suuta cunniotoinda
kejtti kieldä kelwotonda;
sijttä Hämehen Heinirichi
otti heinä hewoisen
heitti penningit siallen
otti leiwän uunin pääldä
heitti penningit siallen
otti kellarist olutta
wieritti raha siallen:
sijn on syönyt, sijn on juonut
sijnä on purkua pitänyt;
he cohta ajohon läxit;
tuli Lalli cotiansa;
tuoi Lallin paha emändä
suitzi suuta cunniatoinda
keijtti kieldä-kelwotoinda
jo tässä kävit ihmiset
täss on syöty, täss on juotu
tässä on purkua pidetty;
otitt heiniä hewoisen
heitit heitoja sijahan
otitt leipä uunin pääldä
heitit hietoja sijahan
olit kellarist olutta
wieritit sandaa siahan;
lausui paimen patsahalda
jo wainen walehteletkin!
älä wainen uskokana!
Lalli se paha-tapainen
sekä myös paha-suukuinen
otti Lalli lockarinsa
piru pitkän keihähänsä
ajoi se herraa tacaa;
sanoj sittä uscollinen
palwelija herranlensan:
jo cumu tacana cuuluu
ajango tätä hewoista?
wastais Hämehen Heinrichi
"jos cumu cuuluu tacana
älä aja tätä hewoista
älä carcot gongorita,
kätke kiwen tacana 
cuin mua luuni lumesta
ja pane härjän rekehen
härkä Suomehn wetävi;
cussa härkä uupunevei
siihen cireo tehtäkön
cappeli rakennettakohn
pappein saarnoia sanoa
cansan caiken cuuldawaxi;
palais toi cotia Lalli
lausui paimen patsahalda
"cuusta Lalli lakin saanut
mies paha hywän kypärän
pispan hiipan hirtähinen?"
sittä Lalli murhatöinen
Lakin päästäns tawoitti
hiuxet ne hinsachtelit;
sormuxen weti sormestans
sormen suonet hincakhtelit;
näin tämän pahatapainen
pispan rackan raatelijan
tuuli costo coskialda
maxo mailman waldialda.

Caxi oli pyhä miestä
caxi kansan ruhtjnasta
risti-weljestä jaloa
yxi caswoi Ruotzin maalla
toinen maalla wierahalda
se oli herra Heinäricki
waan joca Ruotzisa yleni
se oli Ericki riddari
Ruotzin cuuluisa cuningas
sanoi herra Heinäricki
Erjkillen weljellensä
"läckämme Hämehen maallen
maalle ristimättömillen
paikallen papittomillen
kiwi-kirkkoja rakendamahan"
Sijtte Ericki riddari
sanoi lausui, suin puheli:
"weickoseni, waimon poica
paljon on sinne mennehitä
eij paljon palanneita
enämki enännihitä";
nijn sano hän:
"toki minä lähden, en tottele
jos minä tapettanehan
toinen jänewi iälelle";
sijtten herra Hendericki
siellä karuttelepi
niin sanoj pildj pikuruinen
wandi waaksahan korkuhuinen
jo minun tullepi nälkä;
nijn sanoi herra Henderjki:
"jo pian taloi tulepi
Lalloila on takoa lähdet
ota kyrsä uunin pääldä
ota olutta cellarista
heitä penninki siahan
heinät heihä-huonehesta
kaurat kaura-hingaloista
heitä penningi siahan"
paha waimo pannahinen
sata-syöjä sappehinen
sepä kirkui kiukahalda
parku patzahan nenästä:
"jahca Lalloi cotihan saapi
wielä se sun luusi luistelepi
wielä pääsi päristelepi
suonesi sirottelepi;
sitte herra Henderjki
kirjuhti taloista poies;
Lalloi cuin tuli cotihin
walehteli wanha naara:
"poikaseni nuorembani
jopa tässä on käynyt
ruoka-Ruotzi, syömä-Saksa
otti olutta cellarista
heitti tuhkia siahan
heinät heinä-huonehesta
kaurat kaura-hingaloista
heitti tuhkia siahan";
nin siueni Lalloi lahtarinsa
piilun pitkän kirwehensä
lyckäsi lylyn lumellen
cuin oli wuolda wuoleskella
syoti kalhun kulia waallen
cuijn talwisen järwjen
Lalli hiihti hirmuisesti
lyly juoxi winhiästi
tuli suitzi suten tiestä
sawa saavukon piasta;
sitten herra Henderjki
sanoin lausui suin puheli
jo Lalloi hiihtäjn  tulepi
pitkä keihäs cainalosza
tunsi hän tuhon tulevan
jo sanoj:
"pildiseni, pienoiseni
wandi waxahan corkuhujnen
katzokos kiwen tacko
eij ole kilpeä kiwenzä
catzokos tacoa tammen
waijosta hyvän hewoisen
kuhunga luuni lendelepi
suoleni sirottelepi
ne siinnä werkahan wetelet
sini langoihin sitelet
sinä kaicki kaunihista
aseta oroin rekehen
kuhunga orit tauwonnewi
sijtä härkä pandakohon:
kuhunga härkä tauwonnewi
sijhen kircko tehtäköhön
cappeli rakennettakohon
herra Hendrikin nimehen";
tosa on härkä tauwonuna
Nousiaisten hieta-maahan
hieta-cungahan nenähän
sijhen herra Hendrikin nimehen";
tosa on härkä tauwonana
Nousiaisten hieta-maahan
hieta cangahan nenähän
sijhen herra Hendrickin nimehen
waan ei poika pickuruinen
wandi waaxan korkuinen
pyhän miehen peucalota
sormia ison isännän
kulda-sormuksen keralla
ennen vajn kewät oli ihana
jää oli järwestä sulanut
niin sijtte kesä-sydännä
pienen jään palaisen päällä
tuuli aalloissa uielli
sormi pyhän urohon
culda-sormuksen keralla
ihmisillen nähtäväxi
tunnusmerxixi jalloxi
jotta eij suonut suuri luoja
eijkä sallinut Jumala
weden alle waipumahan
eijckä huckahan tulemahan
pyhän miehen peucalosta
sormia isien isännän
culda-sormuxen keralla
Lalli pahin pakanoista
julmin Juudasten seasta
joca tappoi pyhän miehen
pispa herran Henderjkin
otti korkian kypärän
pyhän miehen pispan päästä
pani päähänsä omahan
callohonsa jälkiähän
meni killdinä kotihin
waimo kelväis corttiansa
sanoin lausuj, nijn puheli
"mistä on Lalloi lakin saanut
mies häjy hyvän kyppärän?"
Lalli nosti lackinsa
hiukset lackihan imewyit
cajken kamaran keralla
luikais luusta irrallensa
caiki callosta erannuj
tuli turpa turwattomaxi
pää paha paliaxi
nahattomaxi cujn naudan pää;
sen teki suuri Luoja
salli wäkewä Jumala
imehexi isoixi
tunnus-merkixi jaloxi
mutta nyt on piispa ilosa
Lalli pijnasa pahasa
piispa engelein kansa laulelee
jlon wirttä weisale
Lalli hijdesä hiihtelepi
lylyjnensä luistelepi
piinan sauuhun sakiahan
sauwallansa satuttele
pirut pahoin pistelewät
helwetin heldehesä
sielu parca wajwailevat
pijnalevat hirmuisesti
warjele sieldä meitä
wacane luoja
saata salihin taiwahassa
Ilohon ijankaickesehen
päästä häjyst maajmasta

Oli Hemme Heanericko
toinen Ericki riddari
toinen kaswoi kaupungissa
toinen Suomessa sikisi,
sanoi toinen toisellensa:
"läckämästä lähi-maille
paikoille papittomille
joss'on lapset ristimättä
waimot kirckoon ottamatta
jost oluen tynnyristä
panet penningit siahan
ladoit heiniä ladoista
panet penningin siahan
Laiskat oli lapset Lallolassa
laiskat lapset walskat waimot
kannoit kieldä kelwotoinda
lijkutit lihan pihanta:
"Käwi tästä ruoka-Ruotzi
ruoka-Ruotzi, Syömä-Saxa
joi oluen tynnyristä
weden wiskasi siahan
otti kakun kamarista
kiwen wyörytti siahan";
saipa Lallo laapurinsa
piru pitkän keihähänsä
sanoi toinen toisellensa:
"Jos sinä jäljelle jäänet
ja minä tapettanehen
kaijaakkosta munni luuni
sido silkki-säckisehen
pannen orit rekehen 
kuin orit uupunevi
nijn pänä härkä etehen;
jossa härkä uupenevi
sijhen kircko tehtäköhön."