Caswoi ennen caxi lasta
toinen caswoi caalimaassa
toinen Ruotzis yleni
toinen Itämehen Heinirichi
toinen Erichi Kuningas;
sanoi Itämeren Heinrichi
Erichillen weliellensän:
lähkäm maita ristimähän
maillen ristimättömillen
paicoillen papittomillen;
sanoi sitt' Erich Kuningas
Henrichillen weliellesen:
änd' on järvet jätämättä
sulan on jåki-kåwerrå;
sanoi Hämehn Heinrichi:
kyllä me kierrän Kiuulon järven
ymbärj jåki-kåweron;
pane warsat waliaihisijn
suwi-kunnat suitzi suuhun
pane corjut cohdallensan
saatat lastut sariallensan
anduroillensan awarat
perällensän pienet kirjat;
he cohta ajamahn läxit
aioit nijn päiwä kewäistä
caxi yctä järiästenszen;
sanoi Erich kuningas
Henrichillen welielenszän:
jo täszä tulep nälkä
eikä syödä, eikä juoda
eikä purtua pidättä;
on Lalli lahden tacana
hywä neuwo niemen pääs,
sina me syömme, sijnä me juoma
sinä purtuu pidämme;
sijttä sinne saatuansa,
chertu kelwotoin emändä
suitzi suuta cunnatoinda
keijtti kieldä kelwotoinda;
sijttä Hämehn Heinirichi
otti heinä hewoisen
heitti penningit siallen
otti leiwän uunin päldä
otti kellarist olutta
wieritti raha siallen;
sijn'on syönyt, sijn'on juonut
sijnä purtua pitänyt;
ne cohta ajohon läxit;
tuli Lalli cotiansa;
tuoi Lallin paha emändä
suitzi suuta cunnatoinda
keijtti kieldä kelwotonda
jo tässä käwit ihmiset,
täss on syöty, täss on juotu
tässä purtua pidetty;
otitt heiniä hewoisen
heitit hietoja siahan
otitt leipä uunin pääldä
heitit hietoja siahan
otitt kellarist olutta
wieritit sandaa siahan;
lausui paimen patzahalda:
jo wainen walehteletkin!
Lalli se paha-tapainen
sekä myös paha-suukuinen
otti Lalli lackarinsan
piru pitkän keihähänsän
ajoi se herraa tacaa;
sanoj sittä uscolinen
palwelia herrallensan:
jo kurnu tacana cuuluu!
ajango tätä hewoista?
wastais Hämhen Henirichi:
"jos cumu cuuluu tacana
älä aja tätä hewoista
älä carcot gongarita,
kätke suas kirviä warjon
cuuldele kirvein tacana
cuin mua luuni lumesta
ja pane härjän rekehen
härkä Suomehn wetäwij
cussa härkä uupunevi
siehen kirco tehtäköhn
cappeli rakennettakohn
pappein saarnoia sanoa
cansan caiken cuuldavaxi";
palais tuoi cotia Lalli
lausui paimen patzahalda:
"cuusta Lalli lakin saanut
mies paha hyvän kypärän,
pispan hijpan hirtähinen?"
sittä Lalli murhatöinen
lakin päästäns tawoitti
hiuxet ne himachtelit;
sormuxen weti sormestans
sormen suonet liucachtelit;
nain tämän pahantapaisen
pispan rackaan ratelian
tuuli costo corkialda
maxo mailman waldialda.

Caxi olij pyhä miestä
caxi cansan ruhtjnasta
risti-weljestä jaloa
Ruotzist Eric riddarist
yksi caswoi Ruotzin maalla 
toinen maalla wierahalla
pijan caswoit pinnalllset
yxijn wuilliset ylenit
lapsi mualda wierahalda
se oli herra Heinäricki
waan joca Ruotzisa yleni
se oli Ericki-riddari
Ruotsin cuuluisa cuningas
sanoi herra Henärickus
Erjkillen weljellensä:
"Läckämme Hämehen maallen
maallen ristimättömällen
pojkallen papitomallen
kiwi-kirckoia tiettämähän 
cappelja rakendamahan";
sijtte Ericki riddari
sanoin lausui, suin puheli:
"weickoseni, waimon poica
paljon on sinne mennehitä
eij palion palannehita
enämhi ewännehitä;"
nijn sanoi hän:
"toki mjnä lähden, en tottele
jos minä tapettanehan
tojnen jänewi iälelle"
sijtte herra Heinärichi
sanoi lausui, suin puheli:
"pilttiseni, pienoiseni
wantti waxan corkuhujnen
ota cotiani codasta
pane corja cohdallensa
perällens pieni kirja
andurojllensa aseta
ohjat suoniset oijenna
pane ränget mursunluiset
waliahat majawan-luiset
harman kaulan kahden puolen
ota ohrilda orainen
iduilta isoi lihainen
maata jouhi maldaisilda
pane luocka kynnäppäinen
harjallen hyvän hewoisen";
sijtten herra Henderiki
aiella karuttelepi
wirman peuroin wiritti
jäliesänsä juoxemahan
latoi se lauman laulajta
päänsä päälle lendämähän
otzansa wirgottamahan
carhu oli rauta-cahlehisa
teri rautainen kukersi
carhun rautaisen kidassa
jännöin walcoinen hypitti
edesänsä fildin päällä;
njn sanoi pildj pikuruinen
wandi waaxahan korkuhuinen:
jo minun tullepi nälkä;
njn sanoi herra Henderjki:
"jo pian talvi tulepi
Lalloila on takoa lähdet,
ota kyrsä uunin pääldä
ota olutta cellarista
heitä penningi siahan
heinät heinä-huonehestä
caurat kaura-hingaloista
heitä penningi siahan";
paha vaimo pannahinen
sata-syöiä sappehinen
sepä kirkui kiukahalda
parku pazahan nenästä:
"jahka Lalli cotihin saapi
wielä päänsi päristelepi
suonesi sirgotelepi;
sitte herra Henderjki
kijruhti talloista poies;
Lalloi cuin tuli kotihin
walehteli wanha naara:
"poikaseni, nuorembani,
jopa on täsä sitten käynyt
ruoka Ruotzi, syömä-Saxa
otti olutta kelläristä
heitti tuhkia sijahan
heinät heinä-huonehesta
kaurat kaura-kingaloista
hejtti tuhkia siahan";
nijn siwui Lalloi lahtarinsa
pijlun pitkän kirwehensä
lyckälsi lylyn lumellen
cujin oli wuoldu wuoleskeldu
syöxi kalhun kalia maallen
cuijn talwisen jänösen
Lalli hihti hirmuisesti
lyly juoxi winhiästi
tuli suitzi sucxen tiestä
sawu sauvacon siasta;
sitten herra Henderjki
sanoi lausui, suin puheli:
jo Lalloi hihtäjn tullepi
pitkä keihäs cainalosza
tunsi hän tuhon tulewan
hätä-päivän päällen saawan
ja sanoj;
"pildisenj piennoisenj
wandi waxahan corkuhujjnen
katzockas kiwen taega
eij ole kilpeä kiweszä
catzocos tacoa tammen
warjosta hywän hewoisen
kuhunga luuni lendelepi
suoneni sirottelepi
ne sinä werkahan wetelet
sini-langoin pitelet
siwu kaicki kaunihista
aseta oroin rekehen
kuhunga oroit tauwonewi
sijtä härkä pandakohon;
kuhunga härkä tauwonewi
sijhen kircko tehtäköhön
cappeli rakettakohon
herra Hendrikin nimehen";
tosa on härkä tawonuna
Nousiaisten hieta-maahan
hieta-cungahan nenähän
sijhen herra Henderjki
ensimmäijnen haudatihin
kircko myöskjn rakettihin
sijhen herran Hendrikin nimehen
waan eij poica pickuruinen
wandi waaxahan korkuhuinen
keexinyt lumen sisäldä
pyhän miehen peucalota
sormia jsoin isännän
kulda-sormuxen keralla
ennen cuijn kesä-sydännä
sijtte cojn kewät oli jhana
jää oli järwestä sullanut
nijn sijtte kesä-sydännä
pienen jään palaisen päällä
tuuli alloisa aielli
sormi pyhän urohon
culda-sormuxen keralla
ihmisillen nähtäväxi
tunnus-merkiksi jalloxi
jotta eij suonut suuri luoja
eijkä sallinut Jumala
weden alle waipumahan
eijkä huckahan tulemahan
pyhän miehen peucalota
sormia ison isännän
culda-sormuxen keralla
Lalli pahin pacanoista
julmin juudasten seasta
joca tappoi pyhän miehen
pispan herran Henderjkin
otti korkian kypärän
pyhän miehen pispan päästä
pani päähänsä omahan
callohonsa jlkiähän
meni killdinä kotihin
waimo kehräis torttiansa
sanoin lausuj, suujn puhelii
mistä on Lalloi lakin saanut
"mies häjy hywän kypärän?"
Lalli nosti lackiansa
hiukset lackihin imewyit
cajken camaran keralla,
luikois luusta jrrallensa
caicki callosta crannuij
tuli turpa turwattomaxi
pää paha paliahaxi
nahattomaxi cujn naudan pää
paliahaxi pahan panna;
sen teki Suuri Luoja
salli wäkewä Jumala
imehexi isoixi
tunnus-merkixi jaloxi
mutta nyt on piispa jlosa
Lalli pijhasa pahasa
pispa engelein cansa laulele
jlon wirttä weisale
Lalli Hijdesä hihtelepi
lylyjnensä luistelepi
pijnan sawuhun sakiahan
sauwallansa satuttele
pirut pahoin pistelewät
helwetin heldehesä
sielu parca wajwailevat
pijnalewat hirujsesti
warjele sieldä meitä
wacane Jumala estä
totine Luoja
saata salijhin tajwahasa
Ilohon ijankaickisehen
päästä häijyst maajlmasta.

Oli Hemme Heinericko
toinen Ericki riddari
toinen kaswoi kaungissa
toinen Suomessa sikisi;
joka kawswo kaupungissa
se kaswo kanan munilla,
joka Suomessa sikisi
Suomen suurilla härillä
sanoi toinen toisellensa:
"läckämästä lähi-maille
paikoille papittomille
joss'on lapset ristimättä
waimot kirckoon ottamatta
Joit oluen tynnyristä
panit penningin sijahan;
ladoit heiniä ladosta
panit penningin siahan.
Laiskat oli lapset Lallolassa
laiskat lapset, walskit vaincot
kannoit kieltä kelwotointa
lijkutit lihan pahinta:
"Käwi tästä ruoka-Ruohti
ruoka-Ruohti, syömä-Saxa
joi oluen tynnyristä
weden wiskasi siahan
otti kakun kamarista
kiwen wyörytti siahan";
saipa Lallo laapurinsa
piru pitkän keihähänsä;
sanoi toinen toiselensa:
"jos sinä jälielle jäänet
ja minä tapettanehen
korjaakosta munni luuni
sido silcki-säckisehen
pannen orihin rekehen 
kuin orit uupuneewi
nijn pane härkä etehen;
josso härkä upunowi
sijhen kircko tehtänöhön."