Caswoi ennen caxi lasta toinen kasvoi caalimaassa toinen Ruotzis yleni toinen Hämehen Heinrichi toinen Eirichi kuningas; Sanoi Hämehen Heinrichi Eirichille weliellensä: lähkäm maita ristimähän maillen ristimättömillen paicoillen papittomillen; Sanoi sit Eirichi Kuningas Heinrichillen weliellensen änd on järvet jätämättä sulan on jåki-kåwerrå; sanoi Hämehen Heinrichi Kyllä me kierräm Kiuulon järwen ymbäri koki-kåweron; pane warsat waliaihisin suwi-kunnat suitzi suuhun pane corjut condallensan saatat lastut sariallensan anduroillensan awarat perällensän pienet kirjat; he cohta ajamahan läxit aioit niin päiwä kewäistä caxi yctä läriästenzen; Sanoi Eirich Kuningas Heinrichillen weliellenszän; jo tässä tulepi nälkä eikä syödä, eikä juoda, eikä purtua pidätä, on Lalli lahden takana hywä neuwo hieman pääs, Sinä me syömme, sijnä me juomma sinä purtuo pidätämme siittä saatuansa, Chertu kelwotoin emändä Suitzi suuta cunnatoinda kaijtti kieldä kelwotonda; sijttä Hämehen Heinrichi otti heinä hewoisen heitti penningit siallen ottileiwän uunin päldä heitti penningit siallen, otti kellarist olutta wieritti raha siallen, sijn'on syönyt, sijn'on juonut sijnä purtua pidättänyt; ne kohta ajohon läxit; tuli Lalli cotiansa; tuo Lallin paha emändä suitzi suuta cunnantoinda kaijtti kieltä kelwotonda jo tässä käwit ihmiset täss on syöty, täss on juotu täss purtua pidetty; otti heiniä hewoisen heitti hietoja siahan ottit leipä uuninpäältä heitit hietoja siahan otti kellarist olutta wieritti sandaa siahan; lausui paimen patzahalda: jo wainen valehteletkin! älä wainen uskocaa! Lalli se paha-tapainen sekä myös paha-sukuinen otti Lalli lackarinsan Piru pitkän keihähänsän ajoi se herraa tacaa; sanoi sittä uscollinen Palwelija herrallensan: jo kumu tacana kuuluu! ajango tätä hewoista? Wastais Hämehen Heinrichi: "jos cumu cuuluu tacana älä aja tätä hewoista älä carcot gungarita, kätke suas kirviä warjon cuuldele kirvein tacana cuin mua luuni lumesta ja pane härjän rekehen härkä Suomehen vetäwi; cussa härkä uupunevi siehen circo tehtäköhn cappeli rakettakohn pappein saarnoja sanoa cansan caicen cuuldawaxi"; Palais tuoi cotia Lalli Lausui paimen patzahalda: "cuusta Lalli takin saanut mies paha hyvän kypärän pispan hijpan hirtähisen?" Sitä Lalli murhatoinen lakin päästäns tawoitti hiuxet ne himachtelit; sormuxen veti sormestans sormen suonet liucahtelit; näin tämän pahantapaisen pispan rackaa raatelian tuuli costo corkialda maku mailman waldialda. Caxi oli Pyhä miestä caxi cansan ruhtinasta risti-weljestä jaloa Ruotzist Eric riddarist yxi caswoi Ruotzin maalla toinen maalla wierahalla pijan caswoit pinnelliset yxijn woilliset ylenit Lapsi maalda wierahalda se oli herra Heinäreki waan joka Ruotzis ylen se oli Erichi Cuningas Ruotzin cuuluisa cuningas sanoi herra Heinärickus Erjkillen weljellensä: "Lächkämme Hämehen maallen ristimätömälle pajkallen papitomallen Kiwi-kirkoja tiettämähän cappelia rakendamahan"; Sijtte Ericki ridari sanoin lausui, suin puheli: "weickoseni, waimon poica paljon on sinne menneitä eij paljon palanneita enämbi ewännenitä" ni sanoi hän: "toki mjna lähden en tottele jos mina tapettanehan toinen jänewi jälelle" siittä herra Heinäricki sanoin lausui, suin puheli: "piltiseni, pienoiseni wantti waxan corkuhujnen ota cotiani codasta pane corja cohdallensa perällensi pieni kirja andurojllensa aseta ohjat suoniset ohjenna pane ränget mursunluiset waliahat majawan-luiset harman kaulan kahden puolen ota orhilda oroinen iavialta soi lihainen maata jouhi maldaisilda pane luocka kynnäppäinen harjallen hywän hewoisen"; sitten herra Heinäricki aiella karuttelepi wirman peuroin wiritti jäliesänsä juoxemahan latoi se lauman laulaitta päänsä päällen lendämähän otzansa wingottumahan carhu oli rauta-cahlehissa teri rautainen kukersi carhun rautaisen kidassa jänöin valkoinen hypitti edessänsä filolin päällä; ni sanoi pildi picunuinen wanki waaxahan korkuinen jo minun tullepi nälkä; ni sanoi herra Heinderiki: "jo pian taloi tulepi Lallola on takoa lahden ota kyrsä uunin pääldä ota olutta cellarista heitä penningit siahan heinät heinä-huonehesta caurat caura-hingalosta heitä penningit siahan"; paha waimo pannahinen sepä kirkui kiukahalda parku padzahan nenästä "jahca Lalloi cotihin saapi wielä se sun luusi luistelepi wielä päänsi päristelepi"; sitte herra Heindercki kijruhti talosta poies; Lalloi cuin tuli kotihin walehteli wanha naara: "poikaseni, nuorembani, jopa on tässä sitten käynyt ruoka-Ruotzi, syömä-Saxa otti olutta cellarista heitti tuhkva sijahan Heinät otti heinä-huonehesta hejtti tuhkia siahan"; niin siwui Lalloi lahtarinsa piilun pitkän kirwehensä lyckäisi lylyn lumellen cuiju oli wuoldu wuoleskeldu syöxi kalhun kalia maallen cuiu talwisen jänösen Lalloi hihti hirmuisesti lyly suitzi sucxien tiestä sawu sauvacon siasta; sitten herra Henderjki sanoin lausui, suin puheli: jo Lalloi hiihtäjn tulleepi pitkä keihäs kainalosza tunsi hän tuhon tulewan hätä-päiwän päällen saawa ja sanoi: "Pildiseni, piennoisein wandi waxahan corkuhujjnen katzockas kiwen taega eij ole kilpeä kiweszä catzocos tacoa tammen warjost hywän hewoisen kuhunga luuni lendelepi suoneni sirottelepi ne sinä werkohon weteiet sini-langoihin sitelet siwu kaicki kaunihista aseta avoin rekehen Kuhunga härkä tauwonepi sijhen kircko tehtäköhön cappeli rakettakohon herra Heinderikin nimehen"; tosa on härkä tauwonuna Nousiasten hieta-maallen hieta-congahan nenähän sijhen herra Henderiki Ensimmäjnen haudattihin kirkco myöskjn rakettihin sijhen herran Henderickin nimehen waan eij poica pickuruinen wandi waaxahan corkuinen keexinyt lumen sisäldä pyhän miehen peukaloita sormia isoin isännän Kulta-sormuxen keralla ennen cuijn kesä-sydännä sijtte cujn kewät oli jhana jää oli järwestä sulanut niin sijtte kesä-sydännä pienfen jään palaisen päällä tuuli aalloisa aielli sormi Pyhän urohon ihmisillen nähtäwäxi tunnus-merkiksi jalloxi jutta eij suonut suuri Luoja eijkä sallinut Jumala weden alle waipumahan eijkä huckahan tullemahan Pyhän miehen peucaloita sormia ison isännän culda-sormuksen keralla Lalloi pahin pacanoista julmin juudasten seasta joca tappoi pyhän miehen piispan herran Heinderikin otti korkian kypärän Pyhän miehen pispan päästä pani päähänsä omahan callohonsa ilkiähän meni kildinä kotihin waimo kehräis torttiansa sanoin lausui, suin puheli: "Mistä on Lalloi lakin saanut mies häjy hywän kypärän?" Lalloi nosti lackiansa Hiuxet lackihin imewyit caiken camaran keralla läiköis luusta irrallensa caicki callosta erannuij tuli turpa turwattomaxi pää paha paliahaxi nahattomaxi cujn naudan pää paliahaksi pahan panna; Sen teki Suuri Luoja salli Wäkewa Jumala ihmehexi isoixi tunnus-merkixi ialoxi mutta nyt on piispa ilosa Lalloi pijnassa Pahassa Pispa engeleiden cansa laulele ilon wirttä weisaile Lalloi Hijdessä hihtelepi piinan sawuhun satuttele pirut pahoin pistelewät helwetin heldehesä sielu parca wajwailewat pijnalewat hirjusesti warjele sildä mejtä wacane Jumala esta totinen Luoja saata salihin taiwahasa ilohon ijankaickihisen päästä häijyst maailmasta Oli Herime Heinericko toiden Erichi riddari toinen kaswoi caupungissa se kaswa kananmunilla, joka Suomessa sikisi Suomen suurilla härillä sanoi toinen toisellensa "läckämästä lähi-maille Paikoille papittomille joss'on lapset ristimättä waimot circkoon ottamatta Joit oluen tynnyristä panit penningin siahan ladoit heiniä ladosta panit penningin siahan laiskat oli lapset, walskit waimot Kannoit kieltä kelwotonta liikutit lihan pahinta: "Käwi tästä ruoka-ruohti, ruoka-Ruohti, syömä-Saxa joi oluen tynnyristä weden wiskasi siahan otti kaku kamarista kiwen wyörytti siahan"; Saipa Lalloi aapurinsa piru pitkän keihähänsä; sanoi toinen toisellena, jos sinä jälille jäänet ja mina tapettahehen kurjaakosta munni luuni sido silcki-säckisehen pannen orihin rekehen kuin orit uupuneewi nijn pane härkä etehen; josso härkä uupunowi siihen kircko tehtäcöhön"