Caswoi ennen caxi lasta
toinen kaswoi Caalimaassa
toinen Ruotzis yleni
toinen Hämehen Heinrichi
toinen Eirichi kuningas;
Sanoi Hämehen Heinrichi
Eirichillen weliensän:
lähkäm maita ristimähän
maillen ristimättömillen
paicoillen papittomillen;
sanoi sitt Eirichi Kuningas
Henrichillen weliellensen
änd on järvet jätämättä
sulan on jåki-kåwerrå;
sanoi Hämehen Heinrichi
Kyllä me kierräm kiuulon järwen
ymbärj koki-kåveron;
pane corjut cohdallensan
saatat lastut sariallensan
anduroillensa awarat
perällensän
he cohta 

eikä syödä,
eikä purtua 
on Lalli 
hywä neuwo hieman 
sinä me syömme, 
sinä purtua 
siittä sinne saatuansa,
Chertu Kelwotoin emändä
suitzi suuta cunnatoinda
kaijtti kielda kelwotoinda
sijttä Hämehn Heinrichi
otti heinä hewoisen
heitti penningit siallen,
otti leiwän uunin päldä
heitti penningit siallen,
otti kellarist olutta,
wieritti raha siallen,
sijn' on syönyt, sijn on juonut
sijnä purtua pitänyt;
ne kohta ajohon läxit;
tuli Lalli cotiansa;
tuoi Lallin paha emändä
suitzi suuta cunnatoinda
kaijtti kieltä kelwotonda
jo tässä käwit ihmiset
täss on syöty, täss on juotu
tässä purtua pidetty;
otti heiniä hewoisen
heitit hietoja siahan
otitt kellarist olutta
wieritit sandaa siahan,
lausui paimen patzahalda:
jo wainen walehteletkin!
älä wainen uskocana!
Lalli se paha-tapainen
sekä myös paha-suukuinen
otti Lalli lackarinsan
piru pitkän keihähänsän
ajoi se herraa tacaa;
sanoi sittä uscolinen
palwelia herrallensan:
jo kumu tacana kuuluu!
ajango tätä hewoista?
Wastais Hämhen Henrichi:
"jos cumu cuuluu tacana
älä aja tätä hewoista
älä carcot gongarita
kätke suas kivviä warjon
cuuldele kivvein tacana

käynyt
syömä-Saxa
otti olutta kellaristä
heitti tuhkia sijahan
heinät heinä-huonehesta
hejtti tuhkia siahan".
niin siwui Lalloi lahtarinsa
pijlun pitkän kirwehensä
lyckäisi lylyn lumellen
ciuju oli wuoldu wuoleskeldu
syöxi kalhun kalia maallen
cuju talwisen jänösen
Lalli hihti hirmuisesti
lyly suitzi sucxien tiestä,
sinen herra Henderjki
sanoin lausui, suin puheli
jo Lalloi hiihtäjn tulepi
pitkä keihäs kainalosza
tunsi hän tuhon tulewan
hätäpäivän päällen saawa
ja sanoj:
"pildisenj piennoisenj
wandi waxahan corkuhujjnen
katzockas kiwen taega
eij ole kilpeä kiweszä
catzocos tacoa tammen
warjost hywän hewoisen
kuhunga luuni lendelepi
suoneni sirottelepi
ne sinä werkohon wetelet
sini-langoihin sitelet
siwu kaicki kaunihista
aseta avoin rekehen
kuhunga härkä tauwonewi
sijhen kircko tehtäkönön
cappeli rakettakohon
herra Hendrikin nimehen".
tosa on härkä tawonuna
Nousiaisten hieta-maahan
hieta-cangahan nenähän
sijhen herra Henderjki
ensimmäjnen haudatihin
kircko myöskin rakettihin
sijhen herran Hendrikin nimehen
waan eij poica pickuruinen
wandi waaxahan korkuhuinen
keexinyt lumen sisäldä
pyhän miehen peukaloita
sormia isoin isännän
kulta-sormuxen keralla
ennen kujn kewät oli jhana
jää oli järwessä sulanut
niin sijne kesä-sydännä
pienen jään palaisen päällä
tuuli allojsa ajelli
sormi pyhän urohon
culda-sormuxen keralla
ihmisjllen nähtäwäxi
tunnus-merkiksi jalloxi
jotta eij suonut suuri luoja
eijkä sallinut Jumala
weden alle waipumahan
eijkä huckahan tulemahan
pyhän miehen peucalota
sormia ison isännän
culda-sormuksen keralla
Lalli pahin pacaoista
julmin Juudasten seasta
joca tappoi pyhän miehen
piispan herran Henderjkin
otti korkian kypärän
pyhän miehen pispan päästä
pani päähänsä omahan
callohonsa ilkiähän
meni kildinä kotihin
waimo kehräis torttiansa
sanoin lausuj, suujn puheli:
"Mistä on Lalloi lakin saanut
mies häjy hywän kypärän?"
Lalli nosti lackiansa
hiwxet lackihin imewyit
cajken camaran keralla,
läiköis luusta irrallensa
caicki callosta erannuij
tuli turpa turwattomaxi
pää paha paliahaxi
nahatomaxi cujn naudan pää
paliahaksi pahan panna;
sen teki suuri Luoja
salli wäkewä Jumala
imehexi isoixi
tunnus-merkixi jaloxi.
mutta nyt on piispa jlosa
Lalli pijnassa pahassa
pispa engelein cansa laulele
ilon wirttä weisaile
Lalli hijdessä hihtelepi
pijhan sawuhun satuttele
pirut pahoin pistelewät
helwetin heldehesä
sieluparca wajwailewat
pijnalewat hirujsesti
warjele sieldä mejtä
wacane Jumala estä
totinen Luoja
saata salihin taiwahasa
Ilohon ijankaickisehen
päästä häjyst maajlmasta

Oli Herime Heinericko
toinen Ericki riddari
toinen kaswoi kaungissa
toinen Suomessa sikisi,
joka kaswo kaupungissa
se kaswo kananmunilla
joka Suomessa sikisi
Suomen suurilla härillä
sanoi toinen toisellensai
"läckämästä lähi-maille
paikoille papittomille
joss' on lapset ristimättä
waimot kirckoon ottamatta
Joit oluen tynnyristä
panit penningin siahan
ladoit heiniä ladosta
panit penningin siahan
laiskat oli lapset Lallolassa
laskat lapset, walskit vaimot
kannoit kieltä kelwotonta
lijkutit lihan pahinta:
"käwi tästä ruoka-Ruohti
ruoka-Ruohti, syömä-Saxa
joi oluen tynnyristä
weden wiskasi siahan
otti kakun kamarista
kiwen wyörytti siahan.";
saipa Lallolaapurinsa
piru pitkän keihähänsä;
sanoi toinen toisellena:
jos sinä jälille jäänet
ja minä tapettanehen
korjaakkosta munni luuni
sido silcki-säckisehen
pannen orihin rekehen
kuin orit uupuneewi
nijn pane härkä etehen;
josso härkä uupunowi
sijhen kircko tehtänöhön."