Casvoi ennen caxi lasta
toinen kasvoi caalimaassa
toinen Ruotsis yleni
toinen Hämehen Heinricki
toinen Erichi kuningas
sanoi Hämehen Heinrichi
welielensä kuninkaalle
ionda maita ristimähän
maille ristimättömillen
paicoille papittomillen;
sanoi sitt Erichi kuningas
Henrichille weliellensen:
On järvet jätämättä
sulan on joki-kåverrå
vastas Heinrichi Pyhä;
kyll' me kierräm kuolonjärven
ymbärj koko kåmerån
pane warsal waliaihin
suitzi suuhun rujhutas
pane carjat cohdallensan
saatat lastut sariallensan
anduroillensan arjalat
perällensän pienet kirjat;
sanoi Erichi kuningas
Heinrichillen weliellenzän:
jo tässä tulepi nälkä
eikä syödä, eikä juoda,
eikä purtua pidättä;
on Lalli-herra lahdella
hyvä tupa niemen pääs,
sinä syömme, siinä  juoma
sinä purtua pidämme;
siitä sinne saapuessa
Chertu tarmocas emändä
sanoi sanan topacan;
sijttä herra Heinrichi
ota heinä hewoisen
heitä penningit siallen,
juo olutta kultahista
wieritä raha siallen;
sijn on syönyt, sijn on juonut
sijn purtua pitänyt;
he cohta ajohon läxit;
tuli her- Lalli cotia;
tuoi Lallin kelpo emändä
sanoi sanan satunnoisen
käijtti kieldä cipakcaa
jo tässä käwit ihmiset,
wieritti sandaa sijahan
otit kellarist oludda
heiti hietoja siahan
täss on syöty, täss on juotu
tässä purtua pidetty,
otitt heiniä hewoisen
lausui paimen patzahalda:
jo nainen walehteletkin!
Älä wainen uskocana!
Lalli se woimakas
sekä vahva-vardinen
otti herra lackarinsan
pitkän keihähänsä
ajoi hän herraa tacoa;
sanoj sittä uscollinen
palwelia herrallensan
jo kumu tacana cuuluu!
ajango tätä hewoista?
wastais Hämhen Heinrichi:
"jos cumu cuuluu tacana
aja nopiast tätä hewoista
carkuhun gongarita,
aiuri kelwotonda
kätki carkuhun warjon kiwen
cuuldelen kiwein tacana
piäxämist Pyhän-miähen;
ceräds pyhät luut lumesta
pani härjän rekehen
härkä Suomehen wetävi;
cussa härkä uupunevi
siehen kirko rakettihin
cappeli tehtäisin
pappein saarnoia sanoa
cansan caiken cuuldawaxi
palas tuoi cotia Lalli
lausui paimen patzahalda:
"cuusta Lalli lakin saanne
mies hyvän kypärän
pispan hijpan hirtähinen?"
sitä Lalli wäkivahva
lakin päästäns tawoitti
hiuxet ne himachtelit
sormuxen weti sormestans
sormen monet liwachtelit;
näin tämän pacanan
piispan rackaan mistajan
tuuli costo Corkialda
maxo maailman waldialda

Caxi oli pyhää miestä
Caxi cansan cäskijätä
Risti-weljestä riwauna
Ruotzist Eric riddarist
Yxi caswoi Swean maalla
Toinen maalla celtiäkn
Pijan caswoit pinnalliset
Yxijn wailliset ylenit
Se oli herra Heinäricki
lapsi maalda wierahalda
se oli Ericki kuningas
waan joca ruotzisa yleni
Swean cuuluisa cuningas
sanoi pyhä Heinärickus
Erijkillen weljellensä:
läckömme Hämehen maallen
maallen ristimättömillen
paikallen papittomillen
kiwi-kircoja tiettömähän
cappelia rakendamahan";
sijttä Ericki Riddari
sanoin lausui suin puheli:
"weickoseni waimon poica
tuhansia on sinne mennehitä
eij palannehita yhtähä
kaikki cuoluita"
nijn sanoi hän:
"toki mjnä lähden, en tottele
jos minä tapettanehen
tojnen jänewi jälelle"
sijttä herra Heinäricki
sanoin lausui, suin puheli.
"pilttiseni, pienoiseni
wantti waxan corkuhuijnen
ota cotiani codasta
pane coija cohdallensa
perällensi pieni kirja
andurujllensa asetu
olijat suoniset oijenna
pane rängel mursunluiset
waliahat majawan-luiset
harwan kaulan kahden puolen
ota urihilda oroinen
iduilta isoi likainen
maata jouhi malduirilda
pane luocka kynnäppäinen
harjallen hywän hewoisen";
sijtten pyhä Henderiki
siellä karuttelepi
winhain peuroin wiritti
jälkensä juoxemahan
latoi se lauman laulajitta
päänsä päällen lendämähän
otzansa wirgottamahan
carku oli rauta cahleisa
teri rautainen kukersi
carhun rautaisen kidassa
jänöin walcoinen hypitti
edessänsä fildin päällä;
njn sanoi pildi pikuruinen
waneli waaxahan korkuhuinen:
jo minun tulepi nälkä;
njn sanoi herra Henderjki:
"jo pian taloi tulepi
Lalloila on talo lähellä
Ota kyrsä uunin pääldä
Ota olutta cellarista
heitä penningi siahan;
heinät heinä-huonehesta
caurat caura-hingaloista
heitä penningi siahan;
waimo Lallinloinen
sata-syöjä sappehinen
sepä kirckui komeast
lauleli pazahan nenästä:
"lakea Lalloi cotihin saapui
sulle olutta tarjoapi
wielä leiwän lewittäwi
heinät hewol heittelepi"
sitte herra Henderjki
lähti taloista poies
Lalloi-herra tuli cotihin
Certaili wanha rouwa:
"poicaseni, nuorembani
jopa on tässä sitten käynyt
ruoka-Ruotsi, syömä-Saxi
otin olutta kellarista
heitti tuhkia siahan
heinät heinä-huonehista
heitti tuhkia siahan"
nijn haci Lalloi lahtarinsa
pijlun pitkän kirwehensä
lyckäisi lylyn lumellen
cuiju oli wuolda wuoleskelda 
syöxi kalkan kalia maallen
cuijis talwisen jänösen
Lalli hihti hirmuisesti
Lyly juoksi winhiästi
Tuli suitsi sucxen tieltä
Sawu sauracon siastoi
Sitten herra Henderjki
Sanoin lausui suin puheli
Jo Lalloi hihtäjä tulepi
pitkä keihäs cainalosza
tunsi hän tuhon tulevan
hätä-päiwän päällen saawan
ja sanoj:
"pildiseni, piennoiseni
wandi waxahan corkuhujnen
katzockus kiwen taega
eij ole kilpeä kiwestä
catzockas tacea tammen
warjosta hywän hewoisen
pilea pyhälle Pispalle"
pildinen piennoinen
wandi waxahan corkuhuinen
katzockus kiwen taega
kuhunsa luud laudelepi
suonet sirottelepi
ne siinnä werkahan wetelet
sini-langoin sitoike
siru kaicki kaunihista
asetteli arain rekehen
kuhunga härkä tauwonewi
sijhen kircko tehtäköhön
cappeli rakettihin
pyhän Hendrikin nimehen";
tosd on härkä tauwonunna
Parguhiseen hieta-maahan
hieta-cangahan nenähän
sijhen herra Henderjki
ensjmmäjnen haudattihin
kircko myöskjn rakettihin
waan eij poica pickaruinen
kexinyt lumen sisäldä
pyhän miehen peukalota
sormia ison isännän
kulda-sormuxen keralla
ennen cuijn kesä-sydännä
sijtte cuin kewät oli jhana
jää oli järwestä sullanut
nijn sijtte kesä-sydännä
pienen jään palasen päällä
tuuli alloina aielli
sormi pyhän urohon
culda-sormuxen keralla
ihmisillen nähtäwäxi
tunnus-merkiksi jaloksi
jotta eij suonut suuri Luoja
ejkä sallinut Jumala
weden alle waipumahan
ahtin ahnaan sijoille
eijkä huckahan tuleman
pyhän miehen peucalota
sormia ison isännän
culda-sormuxen keralla
Lalli wahvin pacanoista
Wäcewin Aian suvusta
Joca pyhän miehen
Pispa herra Henderjkin
otti korkian kypärän
pyhän urhon pispan päästä
pani päähänsä omahan
callohonsa comiaan
meni kildinä kotihin
waimo kehräis torttiansa
sanoin lausuj, suin puheli:
"mistä on Lalloi lakin saanut
mies iso hywän kypärän?"
Lalli nosti lackiansa
hiuxet lackihin imewyit
cajken camaran keralla
laikuis luusta irrallensa
caicki callosta erannuj
tuli turpa turwattomaxi
pää paliahaksi
nanattomxi cujn haudan pää
paliaksi panna;
sen teki suuri Luoja
salli wäkewä Jumala
imehexi isoixi
tunnus-merkiksi jaloxi
mutta nyt on pispa ilosa
Lalli manalan majlla
Pispa engelein cansa laulele
Jlon wirttä weisale
Lalli Hijdessä hihtelepi
Lylyinensä luistelepi
Manan maahan macoilepi
sielu parca majailevat
warjele sieldä mejtä
wacane Jumala estä
totine Luoja
saata salijkin taiwahasa
Ilohon iankaikisehen
päästä häjyst maajmasta

Oli Hemme Heivericko
toinen Ericki riddari
toinen kaswoi kaungissa
toinen Fenniassa sikisi;
joka kaswo kaungissa
se kaswo kananmunilla
joka Wandolinssa sikisi
suomaan suurilla härillä
sanoi toinen toisellensa
"läckämästä lähi-maille
paicoille papittomillen
joss on lapset ristimättä
waimot kirckoon ottamatta
joi oluen tynnyristä
pani penningin siahan
ladoi heiniä ladosta
pani penningin siahan
Vahvat oli lapset Lallolassa
vahwat lapset kaunit waimot
kannoit kieltä korkeaa
lijkutit likan heicon:
"kävi tästä ruoka-Ruohti
ruoka-Ruohti, syömä-Saxi
joi oluhen tynnyristä
weden kaadoi siahan
söi kakun kamarista
kiwen wiskasi siahan";
saipa Lallo laapurinsa
pirkan pitkän keihähänsä:
sanoi toinen toisellensa
jos sinä jäljelle jäänet
ja minä tapettanehen
korjaakkosta munni luuni
sido silci-säckisehen
pane orihin rekehen
cuin orit uupunewi
nijn pane härkä etehen;
jossa härkä uupunowi
sijhen kircko tehtänöhän