Casvoi ennen caxi lasta
toinen kaswoi caalimaassa
toinen Ruotzis yleni
toinen Hämehen Heinrichi
toinen Erichi kuningas;
Sanoi Hämehen Heinrichi
Eirichillen welielensan:
lähkäm maita ristimähän
maihen ristimättomillen
paicoillen papittomillen;
Sanoi sitt Erich kuningas
Henrichillen Weliellesen:
änd on järvet jätämättä
sulan on jåkil kåiwerrå;
sanoi Hämehen Henrichi:
kyllä me kierräm Kiuulon järwen
ymbärj koki-kåweron;
pane warsat waliaihisija
suwi-kunnat suitzi suuhun
pane corjut condohensan
saatat lastut sariallensan
anduroillensan awarat
perällensän pienet kirjat;
he kohta ajamahan läxit
aioit nijn päiwä kewäistä
caxi yötä järiästenszen;
sanoi Erich Kuningas
Henrichillen welielenzän;
jo tässä tulepi nälkä
eikä syödä, eikä juoda,
eikä purtua pidättä
on Lalli lahden tacana
hywä neuwo hieman pääs,
sinä me syömme, sijnä me juoma
sinä purtuo pidämme
sijttä saatuansa
chertu kelwoton emändä
Surtzi suuta cunnotoinda
kaijtti kieldä kelwotonda;
sijttä Hämehen Heinrichi
otti heinä hewoisen
heitti penningit siallen
otti kellarist olutta
wieritti raha siallen;
siin'on syönyt, sijn'on juonut
sijnnä purtua pitänyt;
ne cohta ajohon läxit;
tuli Lalli cotiansa;
tuoi Lallin paha emändä
suitzi suuta cunnatoinda
kaijtti kieldä kelwotonda
jo tässä käwit ihmiset
täss on syöty, täss on juotu
tässä purtua pidetty
ottit heiniä hewoisen
heitit hietoja siahan
ottit leipä uuninpäältä
heitit hietoja siahan
otitt kellarist olutta
wieritit sandaa siahan;
lausui paimen patzahalda:
jo wainen valehteletkin!
älä wainen uskocana!
Lalli se paha-tapainen
sekä myös paha suukuinen
otti Lalli lackarinsan
piru pitkän keihähänsän
ajoi se herraa tacaa;
sanoj sittä uscolinen
palvelija herrallensan:
jo cumu tacana cuuluu!
ajango tätä hewoista?
wastais Hämehen Henrichi:
jos cumu cuuluu tacana
älä aja tätä hewoista
älä cariot gongarita,
kätke suos kiwiä warjon
cuuldele kiwein tacana
cuin mua luuni lumesta
ja pane härjän rekehen
härkä Suomehn wetäwi;
cussa härkä uupunevi
siehe kirco tehtäköhn
cappeli rakettakohn
pappein saarnoja sanoa
cansan caicen cuuldawaxi
palais tuoi cotia Lalli
lausui paimen patzahalda:
cuusta Lalli lakin saanut
mies paha hyvan kypärän
pispan hijpan hirtähinen?
Sittä Lalli murhatoinen
lakin päästäns tawoitti
hiuxet ne himachtelit;
sormuxen veti sormestans
sormen suonet liucachtelit;
näin tämän pahantapaisen
pispan rackaan ratelian
tuuli costo corkialda
maxo mailman waldialda.

Caxi olij pyhä miestä
caxi cansan ruhtjnasta
risti-weljestä jaloa
Ruotzist Eric riddarist
yxi caswoi Ruotzin maalla 
toinen maalla wierahalla
pijan caswoit pinnelliset
yxijn wailliset ylenit
lapsi maalda wierahilda
se oli herra Heinäricki
waan joca Ruotzisa yleni
se oli Ericki cuningas
Ruotzin cuuluisa cuningas
sanoi herra Heinärickus
Erjkillen weljellensä:
"Lähkämme Hämehen maallen
maallen ristimätömällen
pajkallen papitomallen
kiwi-kircoja tiettämähän 
cappelja rakendamahan";
Sijtte Ericki riddari
sanoin lausui, suin puheli;
"Weickoseni, waimon poica
paljon on sinne mennehitä
eij paljon palannehita
enämbi ewännehitä"
njn sanoi hän:
"toki mjnä lähden en tottele
jos minä tapettanehan
tojnen jänewi iälle"
sijttä herra Heinärichi
sanoin lausui, suin puheli:
piltiseni, pienoiseni
wantti waxahan corkuhujnen
ota cotiani codasta
pane corja cohdallensa
perällensi pieni kirja
anduroillensa aseta
ohjat suomhset ohjenna
pane ränget mursunluiset
waliahat majawan-luiset
harman kaulan kahden puolet
ota orhilda oroinen
iduilta isoj lihainen
maata jouhi maldaisilda
pane lueka kynnäppäinen
harjallen hywän hewoisen";
sijtten herra Henderiki
aiella karuttelepi
Wirman peuroin wiritti
jähtiesansa juoxemahan
latoi se lauman laulajtta
päänsä päällen lendämähän
otzänsa wirgottamahan
carhu eli rauta-cahlehissa
teri rautainen kukersi
carhun rautaisen kidassa
jänöin valcoinen hypitti
edes änsä fildin päällä;
njn sanoi pildj pikuruinen
wandi waaxan korkuinen
jo minun tullepi nälkä;
njn sanoi herra Henderjki:
"jo pian talvi tulepi
Lallola on takoa lähdet
ota kyrsä uunin pääldä
ota olutta cellarista
heitä penningi siahan
heinät heinä-huonehesta
caurat kaura-hingalosta
heitä penningi siahan";
paha waimo pannahinen
sata-syöjä sappehinen
sepä kirkui kirikahalda
parku pazahan nenästä
"lahka Lalloi cotihin saapi
wielä se saa luuni luistelepi
wielä päänsi päristelepi";
sitte herra Henderjki
kijruhti taloista poies;
Lalloi cuin tuli kotihin:
"poikaseni, nuorembani,
jopa on tässä sitten käynyt
ruoka-Ruotzi; Syömä-Saxa
otti olutta kelläristä
heitti tuhkia siahan
heinät heinä-huonehesta
kejtti tuhkia siahan";
nijn siwui Lalloi lahtarinsa
pijlun pitkän kirwehensä
lyekäisi lylyn lumehen
cuijn oli wuoldu wuoleskeldu
syöxi kalhun kahia maallen
cuijn talwisen jänösen
Lalli hihti hirmuisesti
lyly juoksi wirkiästi
tuli suitzi sucxen tiestä
sawu sauralon siasta;
sitten herra Henderjki
sanoin lausui, suin puheli:
jo Lalloi hihtäjn tullepi
pitkä keihäs cainalosza
tunsi hän tuhon tulevan
hätä-päiwän päällen saawa
ja sanoj:
"pildisenji, pienoisenj
wandi waxahan corkuhujjnen
katzockas kiwe taega
eij ole kilpeä kiwezä
katzocos hywän hewoisen
kuhunga luuni lendelepi
suoneni sirottelepi
ne sinä werkahan wetelet
sini-langoihin sitelet
siwu kaichi kaunihista
aseta awain rekehen
kuhunga härkä tuuwonni
sijhen kircko tehtäköhön
cappeli rakennettakohon
herra Hendrikin nimehen";
tosa on härkä tauwonnuna
Nousiasten hieta-maahan
hieta-cangahan nenähän
sijhen herra Henderjki
ensimmäjnen haudatihin
kircko myöskjn rakettihin
sijhen herran Hendrkin nimehen
waa eij poica pickuruinen
wandi waaxahan korkuhuinen
keexinyt lumen sisäldä
pyhän miehen peucalota
sormia jsoin isännän
kulda-sormuxen keralla
ennen cuijn kesä-sydännä
sijtte cujn kewät oli ihana
jää oli järwestä sullanut
nijn sijtte kesä-sydännä
pienen jään palaisen päällä
tuuli alloina aielli
sormi pyhän urohon
culdu-sormuxen keralla
ihmisillen nähtäwäxi
tunnusmerkiksi jalloxi
jotta eij suonut suuri luoja
eijkä sallinut Jumala
weden alle waipumahan
eijkä huckahan tulemahan
pyhän miehen peucalosta
sormia ison isännän
culda-sormuxen keralla
Lalli pahin pacanoista
julmin Juudasten seasta
joca tappoi pyhän miehen
pispan herran Henderjkin
otti korkian kypärän
pyhän miehen pispan päästä
pani päähänsä omahan
callohonsa jlkiähän
meni killdinä kotihin
waimo kehräis torttiansa
sanoin lausui, suujn puheli:
"mistä on Lalloi lakin saanut,
mies häjy hywän kypärän?"
Lalli nosti lackiansa
hiuxet lackihin imewyit
cajken camaran keralla
läiköis luusta jrrallensa
caicki callosta lerannuij
tuli turpa turwattomaxi
pää paha paliahaxi
nahattomaxi cujin naudan pää
paliahaxi pahan pannaj
sen teki Suuri luoja
salli Wäkewa Jumala
imehexi isioxi
tunnus-merkixi jaloxi
mutta nyt on piispa jlosa
Lalli pijnassa pahassa
pispa engelein cansa laulele
jlon wirttä weisale
Lalli Hijdessä hihtelepi
lylyjnensä luistelepi
pijnan sawuhun satuttele
pirut pahoin pistelevät
helwetin heldehesä
sielu parca wajwailewat
pijnalewat hirujsesti
warjele sieldä mejtä
wacane Jumala estä
totine Luoja
saata salijnhin taiwahasa
Ilohon ijankaickisehen
päästä häijyst maajlmasta

Oli Hemme Heinericko
toinen Erichi riddari
toinen kaswoi kaupungissa
toinen Suomessa sikisi;
joka kaswo kaupungissa
se kaswo kanan munilla,
joka Suomessa sikisi
Suomen suurilla härillä
Sanoi toinen toisellen sai
"läckämästä lähi-maille
paikoille papittomelle
joss'on lapset ristimättä
waimot kirckoon ottamatta
Joit oluen tynnyristä
panit penningin siahan
ladoit heiniä ladosta
panit penningin siahan
laiskat oli lapset Lallolassa
laiskat lapset, walskit waimot
kannoit kieltä kelwotonta
lijkutit lihan pahinta:
"Käwi tästä ruoka-Ruohti,
ruoka-Ruohti, syömä-Saxa
joi oluen tynnyristä
weden wiskasi siahan";
saipa Lallo laupurinsa
piru pitkän keihähänsä;
sanoi toinen toisellensa
"jos sinä jähelle jäänet
ja minä tapettanehen
korjaakosta munni luuni
sido silcki-säckisehen
pannen orihin rekehen 
kuin orit uupunewi
nijn pane härkä etehen;
jossa härkä uupunauvi
sijhen kircko tehtnköhön."