Caswoi ennen caxi lasta, toinen kasvoi Angliassa toinen Sweas yleni, toinen Tavastian Heinrichi, toinen Erichi kuningas. Erichillen weliellensän, lähkäin maita ristimähän maille ristimättömillen, paikoillen papittomille. Sanoi sitt Erichi kuningas Heinrichillen weliellensen and on järvet jätämättä sukun ois jåki-kåwerrå. sanoi Tavastian Heinnichi; kyllä me känrään kivulon järven ymbärj joki-kowerrån pane warsat waliaihisin suwi kunnat suitzi suuhun pane corjut cohdallensan saatat lastut sarallensan anduroillensan awarat perällensän pienet kirjat he cohta ajamahan läxit. Aioit nijn päivä kewäistä caxi yötä jäwi ästenzen sanoi Erichi kuningas Heinrichillen veljellenzä jo täßä tulee nälkä eikä syödä eikä juoda eikä purtua pidättä. On Lalli lahden tacana hyvä neuvo niemen päässä. sinä me syömme, sijtä sinne saatuansa Gertrude kelvoton emäntä suitzi suuta cunnatoirda kejtti kieltä kelwotonda sjtä Tavastian Heinrichi otti heinä hewosen heitti penningit siallen, otti leiwät uunin päldä wieritti ralsa siallen. Sijn on syönyt sijn on juonut sijnä purtua pitänyt. Ne cohta ajohon läxit, tuli Lalli cotiansa tuo Lalli paha emäntä suitzi suuta cunnotonda kejtti kieldä kelwododa ja tässä käwit ihmiset täss on syöty ja juotu eikä maksua tilalle. Lalli se paha tupainen sekä myös paha sukuinen ajoi se herraa takaa sanoi siitä uskollinen palvelija herrallensan jo kurnu tacaa kuuluu, ajango tätä hewosta? wastais siihen Tavastian Heinnich: jos cumu kuuluu tacana älä aja tätä hewoista, cuundele kiwein tacana cuin mua luuni lumesta ja pane härjän recehen härkä Suomehen wetäwi, cussa härkä uupunevi siehen kirco tehtäköhön cappeli rakennettakohon pappein saarnoja sanoa cansan caiken cuuldavaxi. Palais tuo cotia Lalli, lausui paimen patzahalda cuus Lalli lacin saanut, mies paha hyvän kypärän, piispan hiipan hirtähinen, sittä Lalli murhatöinen lakin päästän tawoitti hiuxet himalhtellit sormuxen weti sormestan sormen suonet loucahteli, näin tämän pahatapasen pispan rackan ratelian tuuli costa corkialda maxo mailman waldialda. Caxi olij pyhä miestä, caxi cansan ruhtjnasta risti weljestä jaloa Svea Ericus ridarist. yksi caswoi Svean maalla toinen maalla Anglian, pijan caswoit pinnalliset yxiin weljekset ylenit lapsi maasta Anglian se oli herra Heinrichi waan joca Sveas yleni se oli Ericus ridari Svean cuuliusa cuningas. Sanoi herra Heinrich Ericuksen veljelleen lähtekämme Tavastian maallen ristimättömällen pajkallen papittomallen kiwi kircoia tietämähä cappelja rakendamahan sijtte Erici riddari sanoin lausui suin puheli: weickoseni waimon poika paljon on sinne mennehitä eij paljon palannehita enambi ewännehitä nijn sanoi hän toki mjnä lähden en tottele jos minä tapettanehan toinen jänewi jäljelle sijtte herra Heinrichi sanoi lausui suin puheli: pilttiseni pienoiseni wantti waxan corkuhujnen ota cotiani codasta pane corja cohdallensa perällensi pieni kirja anduroillensa aseta ohjat suonißet oijenna pane ranget mursunluiset waliahat majawanluiset harmankaulan kahden puolen ota orihilta orainen iduilta isoi lihainen maata jouhi maldaisilta pane luocka kynnäppäinen harjallen hywän hewoisen sijtten dominus Heinrichi siella karuttelepi wirman peuroin wiritti jäliesänsä joxemahan latoi se lauman laujta päänsä päälle lendämähän otzania wirgottamahan carhu oli rautacahlehissa teri rautainen kukersi carhun rautaisen kidassa jännäin walcoinen hypitti edesänsä tildin päällä niin sanoi pildi pikuruinen wantti waaksan korkuhuinen jo minun tullepi nälkä nijn sanoi dominus Heinrichi: jo pian talvi tulepi Lallola on takan takaa lähdet ota kyrsä uunin pääldä ota olutta cellarista heitä penningi siahan paha vaimo pannahinen sata syöiä sappehinen, sepä kirkoi kiukahalda paha pazahan nenästä jahka Lalli cothin saapuu wielä pääsi päristelepi suonensi sirgottelepi sitte dominus Heinrichi kijruhti taloista poies Lälloi cuin tuli kotihin walehteli wanha naawa poikaseni nuorembani jopa on tässä sitten käynyt ruokaruotzi syömäsaxa, otti olutta kellarista heitti tuhkia sijahan hienät heinähuonehesta kaurat kawahingaloista heitti tuhkia sijahan nijn siwui Lalli lahtarinsa pijlun pitkän kirwehensä lyckäisi lylyn lumehen cuijn on wuoldu wuoleskeldu syöxi kälhyn kaliamaallen culijn talwisten jänösen Lalli hihti hirmuisesti lyly juoxi winhiästi tuli suitzi suxen tiestä sawu sauwalon siasta sitten dominus Heinrichi sanoi lausui suin puhelj: jo Lalli hihtäjin tullepi pitkä keihäs kainalossa tunsi hän tuhon tulevan hätäpäiwän päällen saawan ja sanoi pildiseni pienniseni wandi waxahan corkuhujnen katzockas kiwen taega eij ole kilpeä kirveszä catzokos taloa tammen warjosta hywän hewoisen kuhunga luuni lendelepi: suoneni sirottelepi ne sinä wercoihn wetelet sinilangoin pitelet siwu kaicki kaunihista orin rekehen kuhunga oroid tauwonewi sijtä härkä tauwonewi sijhen kircko rakettakohon dominus Heinrichin nimehen tosa on härkä tauwenuhu nousiaisten hietamaahan hietacangahan päähän sijhen dominus Heinrichi ensimmäinen haudatihin kirco myöskin rakennettihin sijhen dominus Heinrichin nimehen waan ej poika pickuruinen wandi waaxahan korkuinen keexinyt lumen sisältä pyhän miehen pucaloida postmodum ille scelestus occisor tollens de capite sancti pontificus birretum quod gestare consueverat imposuit suo capiti et regressus domum de comissio flagicio se iactando quod ursum prostrasset per hoc significans occasionen sancti vini lebatur cum male felicisset et exultubat in rebus pessimis duns autem birretum quod in suo posuerat capite annovere temptaret cutis et caro birreto coheserunt et illa in simul a festa capitis annoverat congrua profecto divine ulcionis cindicta ut tali pena miserabilites torqueretur qui non est vertus christum domini truculentes impetere et occisum spoliare. Oli Tavastian Henricus toinen Ericus riddari toinen kaswoi kaupungissa toinen Finniassa sikisi. joka kaswoi kaupungissa se kaswoi kanan munilla, joka Finniassa sikisi Finnian suurilla härillä Sanoi toinen toisellensa: Lähdetähä lähimaille paikoille papittomille joss on lapset ristimättä. cum vero edificationi et confirmacioni Finlandensis ecclesie prudenter et fideliter insudaret accidit ut homicidam quendam ob ipsius facinoris immarritatem euclesiastica disciplina vellet corrigere ne facilitas nimia venie incentirum delinquendi preberet quod salutis remedium infelix vir ille sanguinum contempsit et in sue verit dampnacionis augmentum odio habens se salubriter arguentem in ministrum itaque iusticie et in sue salutis zelatorem funestus insilvit ipsamque crudeliter trucidavit sic sacerdos domini acceptabilis nostia divinis obslata conspectibus occumbens pro iusticia templum superne iherusalem cum gloriosi palma triumphi felicites introivit isän pojan ja pyhän hengen nimeen. AAMEN.