Caswoi ennen caxi lasta toinen Hämehen Heinrichi toinen Erichi Kuningas sanoi Hämehen Heinrichi Erichillen welielensä: lähkam maita ristimähän maillen ristimättömillen paicoillen papittomillen; he cohta ajaman läxit aijoit niin päiwä keväistä caxi yötä järintenzen; sanoi Erich kuningas Henrichillen weljelensän: jo täszä tulepi nälkä eikä syödä, eikä juoda, eikä purkua pidättä; on Lalli lahden tacana hywä neuwo niemen pääs, siinä me syömme, sijnä me juome sinä purkua pidämme, sijttä sinne saatuansa Chertu kelwoton emändä suitzi suuta cunnatoinda hejtti kieldä kelwotonda; sijttä Hämehen Heinrichi otti heinä hewoisen heitti penningit siallen otti leiwän uunin pääldä heitti penningit siallen otti heinä hewoisen heitti penningit siallen otti kellarist olutta wieritti raha siallen; sijn on syönyt, sijn on juonut sijnä on purkua pitänyt; he cohta ajohon läxit; tuli Lalli cotiansa; tuoi Lallin paha emändä suitzi suuta cunnatoinda heijtti kieldä kelwotoinda jo tässä kävit ihmiset täss on syöty, täss on juotu tässä purkua pidetty; ottit heiniä hewosen heitit heitoja siahan otitt leipä uunin pääldä heittit hietoja sijahan ottit kellarist olutta wieritit sandaa siahan lausui paimen patsahald" jo wainen walehteletkin! älä wainen uskokana! Lalli se paha-tapainen sekä myös paha-sukuinen otti Lalli lackarinsan piru pitkän keihähänsä ajoi se herraa tacaa; sanoj sittä uscollinen palwelia herranlensan: jo kumu tacana cuuluu ajango tätä hewoista? wastais Hämehen Heinrichi "jos cumu cuuluu tacana älä aja tätä hewoista älä carcot gongarita, kätke kiwen tacana cuin mua luuni lumesta ja pane härjän rekehen härkä Suomehn wetäwi; cussa härkä uupunevi siihen circo tehtäkön cappeli rakennettakohn pappein saarnoia sanoa cansan caiken cuuldawaxi; palais toi cotia Lalli lausui paimen patsahalda "cuusta Lalli lakin saanut mies paha hywän kypärän pispan hiipan hirtähinen?" sittä Lalli murhatöinen Lakin päästäns tawoitti hiuxet ne hinsachtetit; sormuxen weti sormestans sormen suonet hincakhtelit; näin tämän pahantapaisen pispan rachan raatelijan tuuli costo corkialda maxo mailman waldialde. Caxi oli pyhä miestä caxi kansan ruhtjnasta risti-weljestä jaloa yxi caswoi Ruotzin maalla toinen maalla wierahalla se oli herra Heinärichi waan joca Ruotzisa yleni se oli Ericki riddari Ruotzin cuuluisa cuningas sanoi herra Heinäricki Erjkillen weljellensä "läckämme Hämehen maallen maalle ristimättömillen pajkallen papittomallen kiwi-kirkkoja ceittämähän cappelja rakendamahan". Sijtte Ericki riddari sanoi lausui, nin puheli: "weickoseni, waimon poica paljon on sinne mennehitä eij paljon palanneita erämki emännihitä"; nijn sanoi hän: "toki minä lähden, en tottele jos minä tapettamahan toinen jänewi iälelle: sijtten herra Hendericki aiella karattelepi; niin sanoj pildj pikuruinen wandi waaksahan korkuhuinen jo minun tullepi nälkä nijn sanoi herra Henderjki: "jo pian taloi tulepi Laslloila on takoa lähdet ota kyrsä uunin pääldä ota olutta cellarista heitä penningi siahan heinät heihä-huonehesta kaurat kaura-hingaloista heitä penningi siahan paha waimo pannahinen sata-syöjä suppehinen sepä kirkui kiukahalda parcu pazahan nenästä: "jahca Lalloi cotihin saapi wielä se sun luuli luistelepi wielä päänsi päristelepi suonesi sirotelepi; sitte herra Henderjki kijruhti taloista poies; Lalloi cuin tuli kotihin walehteli wanha naara: "poikaseni, nuorembani jopa on tässä sitten käynyt ruoka-Ruotzi, syömä-Saksa otti olutta cellarista heitti tuhkia siahan heinät heinä-huonehesta kaurat kaura-hingaloista heitti tuhkia siahan; nin siueni Lalloi lahtarinsa piilun pilkän kirvehensä lyckäisin lylyn lumellen cuin oli wuolda wuoleskelda syöti kalhun kulia maallen cuijn talwisen järwjen Lalli hiihti hirmuisesti lyly juoxi winhiästi tuli suitzi suten tiestä sawu sauvakon piasta; sitten herra Henderjki sanoin lausui, suin pukeli jo Lalloi hihtäjn tulepi pitkä keihäs cainalosza tunsi hän tuhon tulewan jo sanoj: "pildiseni, pienoiseni wandi waxahan corkuhujnen katzockas kiven tacka eij ole kilpeä kiweszä catzocos tacoa tammen warjosta hyvän hewoisen kuhunga luuni lendelepi suoneni sirottelepi ne siinnä werkahan wetelet sini langoihin sitelet sinun kaicki kaunihista aseta oroin rekehen kuhunga orit tauwonnen: sijtä härkä pandakohon; kuhunga härkä tauwonana Nousiaisten hieta-maahan hieta-cangahan nenähän sijhen herra Hendrikin nimehen"; tosa on härkä tauwonana Nousiaisten hieta-maahan hieta cungahan nenähän sijhen herra Hendrickin nimehen waan eij poika pickuruinen wandi waaxan korkuinen pyhän miehen peucalota sormia ison isännän kulda-sormuxen keralla ennen kujn kewät oli jhana jää oli järwestä sulanut niin sijtte kesä-sydännä pienen jään palaisen päällä tuuli aalloissa aielli sormi pyhän urohon culda-sormuxen keralla ihmisillen nähtäväxi tunnusmerkixi jalloxi jotta eij suonut suuri luoja eijkä sallinut Jumala weden alle waipumahan eijkä huckahan tulemahan pyhän miehen peucalota sormia isien isännän culda-sormuxen keralla Lalli pahin pakanoista julmin Juudasten seasta joca tappoi pyhän miehen pispan herran Henderjkin otti korkian kypärän pyhän miehen pispan päästä pani päähänsä omahan callohonsa jlkiähän meni killdinsä kotihin waimo kelväis corttiansa sanoin lausuj, suijn puheli "mistä on Lalloi lakin saanut mies häjy hyvän kypärän? Lalli nosti lackiansa hiukset lackihin imenyit cajken kamaran keralla luikais luusta irrallensa caiki callosta erannaj tuli turpa turwattomaxi pää paha paljaxi nahattomaxi cujn naudan pää sen teki suuri Luoja salli wäkewä Jumala imehexi isoixi tunnus-merkixi jaloxi mutta nyt on piispa jlosa Lalli pijnasa pahasa piispa engelein kansa laulelee jlon wirttä weisale Lalli hijdessä hiihtelepi lylyjnensä luistelepi piinan sumuhun sakiahan sauwallansa satuttele pirut pahoin pistelewät helwetin heldehesä sielu parca wajwailevat pijnalevat hirmuisesti warjele sieldä meitä wacane Luoja saata salihin taiwahassa Ilohon ijankaickisehen päästä häjyt maajlmasta Oli Hemme Heinericko toinen Ericki riddari toinen kaswoi kaupungissa toinen Suomessa sikisi, Sanoi toinen toisellensa: "läckämästä lähi-maille paikoille papittomille joss'on lapset ristimättä waimot kirckoon ottamatta joit oluen tynnyristä panit penningin siahan Laiskat oli lapset Lallolassa laiskat lapset walskit waimot kannoit kieldä kelwotoinda lijkutit lihan pihasta: "Kävi tästä ruoka-Ruotzi ruoka-Ruotzi, Syömä-Saxa joi oluen tynnyristä weden wiskasi siahan otti kakun kamarista kiwen wyörytti siahan"; saipa Lallo laaparinsa piru pitkän keihähänsä sanoi toinen toisellensa: "Jos sinä jäljelle jäänet jo minä tapettanehen kaijaakkosta munni luuni sido silkki-säckisehen pannen orit rekehen kuin orut uupunevi nijn pane härkä etehen; jossa härkä upunewi sijhen kircko tehtäköhön."