Caswoi ennen caxi lasta
toinen caswoi Caalimaassa
toinen Ruotzis yleni
toinen Hämehen Heinrichi
toinen Erichi Kuningas;
sanoi Hämehen Heinrichi
Erichillen weliellensän:
lähkäm maita ristimähän
maillen ristimättömillen
paicoillen papittomillen;
sanoi sitt' Erich kuningas
Henrichillen weliellensen:
änd' on järvet jätämättä
sulan on jåki-kåwerrå;
sanoi Hämehen Heinrichi:
Kyllä me kärrän Kiuulon järwen
ymbärj joki-kåweron;
Pane warsat waliaihisijn
suwi-kunnat sutzi suuhun
pane garjut cohdallensan
saatat lastut sariallensa
anduroillensan awarat
perällänsän pienet kirjat;
he cohta ajamahn läxit
aioit nijn päiwä kewäistä
caxi yctä järiästenszen;
sanoi Erich kuningas
Heinrichillen welielenszän:
jo täszä tulepi nälkä
eikä syödä, eikä juoda,
eikä purtua pidättä:
on Lalli lahden tacana
hywä neuwo niemen pääs,
sinä me syömme, sijnä me juoma
sinä purtuu pidämme;
sijttä sinne saatuansa,
Chertu kelwotoin emändä
suitzi suuta cunnatoinda
keijtti kieldä kelwotoinda;
sijttä Hämehn Heinrichi
otti heinä hewoisen
heitti penningit siallen,
otti kellarist olutta
wieritii raha siallen;
sijn' on syönyt, sijn' on juonut
sijnä purtua pitänyt;
ne cohta ajohon läxit;
tuli Lalli cotiansa;
tuoi Lallin paha emändä
suitzi suuta cunnatoinda
keijtti kieldä kelwotonda
jo tässä käwit ihmiset,
täss on syöty, täss on juotu
tässä purtua pidetty;
otitt heiniä hewoisen
heitit hietoja siahan
otit leipä uunin pääldä
heitit hietoja siahan
otitt kellarist olutta
wieritit sandaa siahan;
lausui paimen patzahalda.
io wainen walehteletkin!
Lalli se paha-tapainen
sekä myös paha-suukuinen
otti Lalli lackarinsan
piru pitkän keihähänsän
ajoi se herraa tacaa;
sanoj silla uscolinen
palwelia herrallensan:
jo kumu tacana cuuluu!
ajango tätä hewoista?
wastais Hämehen Henrichi:
"jos cumu cuuluu tacana
älä aja tätä hewoista
älä carcot gongarita,
kätke suas kivviä warjon
cuuldele kivvein tacana
cuin mua luuni lumesta
ja pane härjän rekehen
härkä Suomehn wetäwij
cussa härkä uupuneri
siehen kirco tehtäköhn
cappeli rakennettakohn
pappein saarnoia sanoa
cansan caiken cuuldawaxi";
palais tuoi cotia Lalli
Lausui paimen patzahalda:
"cuusta Lalli lakin saanut
mies paha hyvän kypärän,
piispan hijpan hirtähinen?"
sittä Lalli murhatöinen
lakin päästäns tawoitti
hiuxet ne himachtelit;
sormuxen weti sormestans
sormen suonet liucahtelit;
näin tämän pahantapaisen
pispan rackaan ratelian
tuuli costo corcialda
maxo mailman waldialda

Caxi olij pyhä miestä
caxi cansan ruhtjnasta
risti-weljestä jaloa
Ruotzist Eric riddarist
yxi caswoi Ruotzin maalla
toinen maalla wierahalla
pijan caswoit pinnelliset
yxijn woilliset ylenit
lapsi maalda wierahalda
se oli herra Heinäricki
waan joca Ruotzissa yleni
se oli Ericki riddari
Ruotzin cuuluisa cuningas
sanoi herra Heinrickus
Erjkillen weljellensä:
"Läckämme Hämehen maallen
maallen ristimättömällen
paijkallen papitomallen
kiwi-kircoja tiettämähän
cappelja rakendamahan";
sijtte Ericki riddari
sanoin lausui, suin puheli:
"Weickoseni, waimon poica
paljon on sinne mennehitä
eij palion palannehita
enämbi ewännehitä;"
njn sanoi hän:
"toki mjnä lähden, en tottele
jos minä tapettanehan
tojnen jänewi iälelle"
sijtte herra Heinricki
sanoin lausui, suin puheli:
"piltiseni, pienoiseni
wantti waxan corkuhujnen
ota cotiani codasta
pane corja cohdallensa
perällensi pieni kirja
andurojllensa aseta
ohjat suoniset oijenna
pane ränget mursunkuiset
waliahat majawan-luiset
harman kaulan kahden puolen
ota ohrilda oroinen
iduilta isui lihainen
maata jouhi maldaisilda
pane luocka kynnäppäinen
harjallen hyvän hewoise";
sijtten herra Heindriki
aiella karuttelepi
wirman peuroin wiritti
jäliesänsä juoxemahan
latoi se lauman laulajtta
päänsä päällen lendämähän
otzansa wirgottamahan
carhu oli rauta-cahlehisa
tari rautainen kukersi
carhun rautaisen kidassa
jänöin walcoinen hypitti
edesänsä fildin päällä;
njn sanoi pildj pikuruinen
wandi waaxahan korkuinen:
jo minun tullepi nälkä;
njn sanoi herra Heindrjki:
"jo pian taloi tulepi
Lalloila on takoa lähdet,
ota kyrsä uunin päältä
ota olutta cellarista
heitä penningi siahan
heinät heinä-huonehestä
caurat kaura-hingaloista
heitä penningi siahan";
Paha waimo pannahinen
sata-syöiä sappehinen
sepä kirkui kiukahalda
parku pazahan nenästä:
"Jahka Lalloi cotihin saapi
wielä se sun luusi luistelepi
wielä Päänsi päristelepi
suonensi sirgotelepi;
sitten herra Heinderiki
kirjuhti taloista poies;
Lalloi cuin tuli kotihin
walehteli wanha naara:
"poikaseni, nuorembani,
jopa on täsä sitten käynyt
ruoka-Ruotzi, Syömä-Saxa
otti olutta kelläristä
heitti tuhkia sijahan
heinät heinä-huonehesta
kaurat kaura-hingaloista
hejtti tuhkia siahan";
nijn siwui Lalloi lahtarinsa
pijlun pitkän kirwehensä
lyckäisi lylyn lumellen
cuin oli wuoldu wuoleskeldu
syöxi kalhun kalia maallen
cuijn talwisen jänösen
Lalli hihti hirmuisesti
lyly juoxi winhiästi
tuli suitzi sucxen tiestä
sawu sauvacon siasta;
sitten herra Heindrjki
sanoin lausui suin puheli:
jo Lalloi hihtäjn tullepi
pitkä keihäs cainalosza
tunsi hän tuhon tulewan
hätä-päivän päällen saawan
ja sanoj:
"pildisenj piennoisenj
wandi waxahan clorkuhujjnen
katzockas kiwen taega
eij ole kilpeä kiweszä
catzocas tacoa tammen
warjosta hywän hewoisen
kuhunga luuni lendelepi
suoneni sirottelepi
ne sinä werkahan wetelet
sini-langoin sitelet
siwu kaicki kaunihista
aseta oroin kaunihista
kuhunga oroit tauwonewi
sijtä härka pandakohon;
kuhunga härkä tauwonewi
sijhen kircko tehtäköhön
cappeli rakettakohon
herra Heindrikin nimehen";
tosa on härkä tauwonuna
Nousiasten hieta-maahan
hieta-cungahan nenähän
sijhen herra Heindriki
ensimmäinen haudatihin
kirco myöskjn rakettihin
sijhen herra Hendrikin nimehen
waan eij poica pickuruinen
wan oli waaxahan korkuhuinen
keexinyt lumen sisäldä
pyhän miehen peucalota
sormia jsoin isännän
kulda-sormuxen keralla
ennen cuijn kesä-sydännä
sijtte cujn kewät oli jhana
jää oli järwestä sullanut
nijn sijtte kesä-sydännä
pienen jään palaisen päällä
tuuli alloisa aielli
sormi pyhän urohon
culda-sormuxen keralla
ihmisillen nähtäwäxi
tunnusmerkiksi jalloxi
jotta eij suonut suuri luoja
eijka sallinut Jumala
weden alle waipumahan
eijkä huckahan tulemahan
pyhän miehen peucalosta
sormia ison isännän
culda-sormuxen keralla
Lalli pahin pacanoista
julmin Juudasten seasta
joca tappoi pyhän miehen
pispan herran Hendrjkin
otti korkian kypärän
pyhän miehen pispa päästä
pani päähänsä omahan
callohonsa jlkiähän
meni killdina kotihin
waimo kehräis torttiansa
sanoin lausuj, suujn puhelii
"mistä on Lalloi lakin saanut
mies häjy hywän kypärän?"
Lalli nosti lackiansa
hiukset lackihin imewyit
cajken camaran keralla,
luikois luusta jrralensa
caicki callosta crannuij
tuli turpa turwattomax
pää paha paliahaxi
nahatomaxi cujn naudan pää
paliahaxi pahan panna;
sen teki suuri Luoja
salli wäkewä Jumala
imehexi isoixi
tunnus-merkixi jaloxi.
mutta nyt on piispa jlosa
Lalli pijhasa pahasa
pispa engelein cansa laulele
jlon wirttä weisale
Lalli Hijdesa hihtelepi
lylyjnensä luistelepi
pijnan sawuhun sakiahan
sauwallansa satuttele
pirut pahoin pistelewät
helwetin heldehesä
sielu parca wajwailewat
pijnalewat hirujsesti
warjele sieldä mejtä
wacane Jumala estä
totinen Luoja
saata salijhin tajwahasa
Ilohon ijankaickisehen
päästä häijyst maajlmasta
Oli Hemme Heinricko
toinen Ericki riddari
toinen kaswoi kaungissa
toinen Suomessa sikisi;
joka kaswo kaupungissa
se kaswo kanan munilla,
joka Suomessa sikisi
Suomen suurilla härillä
Sanoi toinen toisellensa:
"läckämästä lähi-maille
paikoille papittomille,
joss' on lapset ristimättä
waimot kirckoon ottamatta
Joit oluen tynnyristä
panit penningin siahan,
ladoit heiniä ladosta
panit penningin siahan.
Laiskat oli lapset Lallolassa
laiskat lapset, walskit waimot
kannoit kieltä kelwotointa
lijkutit lihan pahinta:
"Käwi tästä ruoka-Ruohti
ruoka-Ruohti, Syömä-Saxa
joi oluen tynnyristä
weden wiskasi siahan
otti kakun kamarista
kiwen wyörytti siahan";
saipa Lallo laapurinsa
piru pitkän keihähänsä;
sanoi toinen toiselensa:
"jos sinä jälielle jäänet
ja minä tapettanehen
korjaakkosta munni luuli
sido silcki-säckisehen
pannen orihin rekehen
kuin orit uupuneewi
nijn pane härkä etehen;
josso härkä upunowi
sijhen kircko tehtänöhön."