Caswoi ennen caxi lasta
toinen caswoi caalimaassa
toinen Ruotzis yleni
toinen Hämehen Heinrichi
toinen Erichi Kuningas;
sanoi Hämehen Heinrichi
Eerichillen weliellensän:
lähkäm maita ristimähän
maillen ristimättömillen;
sanoi sitt' Erich kuningas
Heinrichillen weliellensen:
änd' on järwet jätämättä
sulan on jåki-kåwerå;
sanoi Hämehen Heinrichi:
kyllä me kierän Kiuulon jälleen
ymbärj joki-kåweron;
pane warsat waliaihisijn
suuli-kunnat suitzi suuhun
pane coijut cohdallensan
saatat lastut pariallesan
anduroillensan awarat
perällensän pienet kirjat;
ne cohta ajamahn läxit
aioit nijn päiwä kewäistä
caxi yctä järjiästänzen;
sanoi Erich kuningas
Henrichillen welielenszän:
jo täszä tulepi nälkä
eikä syödä, eikä juoda,
eikä purtua pidättä;
on Lalli lahden takana
hywä neuwo niemen pääs,
sinä me syömme, sinä me juome
sinä purtua pidämme;
sijttä sinne saatuansa
Chertu kelwotoin emäntä
suitzi suuta cunnatointa
keijtti kieldä kelwotoinda;
sijttä itämehn Heinrichi
otti heinä hewoisen
heitti penningit siallen
otti leiwän uunin pääldä
heitti penningit siallen
otti kellarist olutta
wieritti raha siallen;
sijn' on syönyt, sijn on juonut
sijnä purtua pitänyt;
tuli Lalli cotiansa;
tuoi Lallin paha emändä
suitzi suuta cunnatoinda
keijtti kieldä kelwotonda
jo tässä kävit ihmiset,
täss on syöty, täss' on juotu
täss on purtua pidetty;
otitt heiniä hewoisen
heitit hietoja siahan
otitt leipä uunin pääldä
heitit hietoja siahan
otitt kellarist olutta
wieritit santaa siahan;
lausui paimen patzahalda:
jo wainen walehteletkin!
Lalli se paha-tapainen
sekä myös paha-suukuinen
otti Lalli Lackarinsan
piru pitkän keihähänsä
ajoi se herraa tacaa;
sanoj sittä uscolinen
palwelija herrallensan:
jo cumu tacana cuuluu!
ajango tätä hewoista?
Wastais Hämehen Henrichi
jos cumu cuuluu tacana
älä aja tätä hewoista
älä carcot gongarita
kätke suas kivviä warjon
cuuldele kivvein tacana
cuin mua luuni lumesta
ja pane härjän rekehen
härkä Suomehn wetäwij
cussa härkä uupunevi
siehen kirco tehtäköhn
pappein saarnoia sanoa
cansan caiken cuuldawaxi";
palais tuo kotia Lalli
lausui paimen patzahalda:
"cuusta Lalli lakin saanut
mies paha hyvän kypärän
pispan hijpan hirtähinen?"
Sittä Lalli murhatöinen
lakin päästäns tawoitti
hiuxet ne himachtelit;
sormuxen weti sormestans
sormen suonet liukachtelit;
näin tämän pahantapaisen
pispan rackan ratelian
tuuli costo corkialda
maxo mailman waldialda

Caxi olij pyhä miestä
caxi cansan ruhtjnasta
risti-weljestä jaloa
Ruotzist Eric riddarist
yxi caswoi Ruotzin maalla
toinen maalla wierahalla
pijon caswoit pinnelliset
yxijn woilliset ylenit
lapsi maalda wierahalda
se oli herra Heinärichki
waan joka Ruotzis yleni
se oli Ericki riddari
Ruotzin kuuluisa cuningas
sanoi herra Heinärickus
Erjkillen weljellensä:
Läckämme Hämehen maallen
maallen ristimättömillen
pajkallen papittomallen
kiwi -kirkoia tiettämähän
cappelja rakendamahan";
sijtte Ericki riddari
sanoin lausui, suin puheli:
"weickoseni, waimon poica
paljon on sinne mennehitä
eij paljon palannehita
enämbi ewännehitä;"
nju sanoi hän:
"toki mjnä lähden, en tottele
jos minä tapettanehan
tojnen jänewi iälelle"
sijtte herra Heinäricki
sanoin lausui, suin puheli:
"pildiseni, pienoiseni
wantti waxan corkuhujnen
ota cotiani codasta
pane corja cohdallensa
perällensi pieni kirja
andurojllensa aseta
ohjat suoniset oijenna
pane sänget mursunluiset
waliahat majawan-luiset
harman kaulan kahden puolen
ota orhilda oroinen
iduilta isoi lihainen
maata jauha maldaisilda
pane luocka kynnäppäinen
harjallen hyvän hewoisen";
sijtten herra Henderiki
aiella karuttelepi
wirman peuroin wiritti
jäliesänsä juoxemahan
latoi se lauman laulajtta
päänsä päällen lendämähän
otzansa wirgottamahan
carhu oli rauta-kahlehisa
tari rautainen kukersi
carhun rautaisen kidassa
jänöin walcoinen hypitti
edesänsä tildin päällä;
siju sanoi pild pikkuruinen
wandi waaxahan korkuinen:
jo minun tullepi nälkä
nju sanoi herra Henderjki:
"jo pian talvi tulepi
Lalloila on tacoa lähdet
ota kyrsä uunin pääldä
ota olutta cellarista
heitä penningi siahan
heinät heinä-huonehesta
caurat kaura-hingalosta
heitä penningi siahan";
paha waimo pannahinen
sota syöiä sappahinen
sepä kirkui kiukahalda
parku pazahan nenästä:
"Jahka Lalloi cotihin saapi
wielä se sun luusi luistelepi
suonensi virgotelepi;
sitte herra Henderjki
kirjuhti talosta poies;
Lalloi cuin tuli kotihin
walehteli wanha naaras
"poikaseni, nuorembani,
jopa on täsä sitten käynyt
ruoka-Ruotzi, syömä-saxa
otti olutta kellarista;
heitti tuhkia sijahan
heinät heinä-huonehesta
kaurat kaura-hingaloista
hejtti tuhkia siahan";
nijn siwui Lalloi lahtarinsa
pijlun pitkän kirwehensä
lyckäisi lylyn lumellen
cijn oli wuoldu wuoleskeldu
syöxi kalhun kolia maallen 
cuin talwisen jänbösen
Lalli hihti hirmuisesti
lyly juoksi winhiästi
tuli suitzi suxen tiestä
sawu sauvacon siasta;
sitten herra Henderjki
sanoin lausui, suin puheli:
jo Lalloi hihtäjn tullepi
pitkä keihäs cainalosza
tunsi hän tuhon tulevan
hätä-päivän päällen saawan
 ja sanoj:
"pildisenj pienoisenj
wandi waxahan korkuhuijnen
katzockas kiwen taega
eij ole kilpeä kiwessä
catzocos tacoa tammen
warjosta hywän hewoisen
kuhunga luuni lendelepi
suoneni sirottelepi
ne sinä werkahan wexelet
sini-langoin sixelet
siwu kaicki kaunihista
aseta oroin rekehen
kuhunga aroit tauwonewi
sijtän härkä pandakohon
kuhunga härkä tauwonewi
sijhen kircko tehtäköhön
cappeli rakettakohon
herra Hendrikin nimehen";
tosa on härkä tauwonuna
Nousiaisten hieta-maahan
hieta-cungahan nenähän 
sijhen herra Henderjki
ensimmäjnen haudattihin
kircko myöskin rakettihin
sijhen herran Henderikin nimehen
waan ei poica pickuruinen
wandi waaxahan korkuhuinen
keexinyt lumen sisäldä
pyhän miehen peucalota
sormia jsoin isännän
kulda-sormuxen keralla
ennen cuijn kesä-sydännä
sijtte cujn kewät oli jhana
jää oli järwestä sullanut
nijn sijtte kesä sydännä
pienen jään palasen päällä
tuuli alloisa aielli
sormi pyhän urhon
culda-sormuxen keralla
ihmisillen nähtäwäxi
tunnus-merkiksi jalloxi
jotta eij suonut suuri luoja
eijkä sallinut Jumala
weden alle waipumahan
eijkä huckahan tulemahan
pyhän miehen peucalota
sormia ison isännän
culda sormuxen keralla
Lalli pahin pacanoista
julmin Judasten seasta
joca tappoi pyhän miehen
pispan herran Henderjkin
otti korkian kypärän
pyhän miehen pispan päästä
pani päähänsä omahan
callohonsa jlkiähän
meni killdinä kotihin
waimo ketnäis torttiansa
sanoin lausuj, suujn puhelii
"mistä on Lalloi lakin saanut
mies häjy hyvän kypärän?"
Lalli nosti lackiansa
hiukset lackihin imewyit
cajken camaran keralla
luikois luusta jrallensa
caici callosta erannuij
tuli turpa turwattomaxi
pää paha paliahaxi
nahattomaxi cujn naudan pää
paliahaxi pahan panna;
sen teki suuri Luoja
salli wäkewä Jumala
imehexi isoixi
tunnusmerkixi jaloxi
mutta nyt on piispa jlosa
Lalli pijhasa pahasa
pispa engelein cansa laulele
jlon wirtta weistele
Lalli Hijdesä hihtelepi
lylyinensä luistelepi
pijnan pahoin pistelevät
helwetin heldehesä
sielu parca wajwailewat
pijnalewat hirmuisesti
warjele sieldä mejtä
wacane Jumala estä
totinen Luoja
saata salijhin tajwhasa
Ilohon ijankaikisehen
päästä häijyst maajmasta
Oli Hemme Heinericko
toinen Ericki riddari
toinen kaswoi kaupungissa
toinen Suomessa sikisi;
se kaswo kanan munilla,
joka Suomessa sikisi
Suomen suurilla härillä
Sanoi toinen toisellensa:
"läckämästä lähi-maille
paikoille papittomille,
joss'on lapset ristimättä
waimot kirckoon ottamatta
joit oluen tynnyristä 
panit penningin siahan.
Laiskat oli lapset Lallolassa
laiskat lapset, walskit waimot
kannoit kieldä kelwotonta
lijkutit lihan pahinta;
"Kävi tässä ruoka-Ruohti
ruoka-Ruohti, syömä-Saxa
joi oluen tynnyristä
weden wiskasi siahan
otti kakun kamarista
kiwen wyörytti siahan";
saipa Lallo laapurinsa
piru pitkän keihähänsä;
sanoi toinen toiselensa
"jos sinä jälielle jäänet
ja minä tapettanehen
korjaakkosta munni luuni
sido silcki-säckisehen
pannen orihin rekehen
kuin orit uupunewi
nijn pane härkä etehen;
josso härkä uupunewi
sijhen kircko tehtänöhon."