Olen kotoisin Turusta. Tai en edes Turusta, vaan noin 16 kilometriä Turusta Helsinkiin päin, kunnasta nimeltä Piikkiö. Olen kuitenkin syntynyt Turussa, elänyt
elämäni ensimmäiset kaksi vuotta Turussa ja käynyt lukion Turussa. Piikkiö pienenä paikkana oli jo useamman vuoden ajan vain nukkumapaikka, välillä ei edes sitä.
Päätettyäni lähteä opiskelemaan Helsinkiin saivat vanhempani idean myydä talomme Piikkiössä ja muuttaa korvesta kaupunkiin, siis Turkuun. Ehdin olla turkulainen
huikeat kolme kuukautta, kunnes tuli aika vaihtaa kirjat Helsinkiin. En osaa vielä puolen vuoden asumisen jälkeenkään ajatella itseäni helsinkiläisenä. Stadissa
tulen omasta mielestäni asumaan tuskin koskaan, minulle tämä on aina Helsinki.
Minun on luultavasti vaikea ajatella olevani helsinkiläinen lähinnä siksi, että useimmiten vietän viikonloput Turussa. Kaverit ja poikaystävä vetävät puoleensa magneetin tavoin, ja perjantaina on pakko jo juosta bussiin kohti Turkua. Mikään tuskin on kauniimpaa kuin Aurajoen ranta lumisena talvi-iltana lamppujen valaistessa lumista jokea. Myös kesällä joki kutsuu viettämään aikaa jokilaivoissa humaltuen tai rannalla piknikkiä viettäen. Olen siis vannoutunut Turku-fani, ja tuskin tulen Helsinkiä yhtä kovin koskaan rakastamaan. Olen usein huono ystävä rakkailleni, koska kun pitäisi olla Helsingissä, olen Turussa, ja kun minua kaivattaisiin Turussa, olen Helsingissä. Kahdessa paikassa oleminen kun on vain niin vaikeaa...
Kesäksi lähden kotiin vanhoihin töihini, ja syksyllä on suunnitelmissa muutto Espooseen, teekkarikylään, yhteiseen kotiin poikaystävän kanssa. Koulumatka pitenee ja aktiviteetit vähenevät, mutta teekkariystäväni ovat motivoineet minua muun muassa teekkarikylän sisäisellä ilmaisella puhelimella ja sillä, ettei se bussimatka Kampista kestä kuin vartin verran, useimmiten ehtii siis hyvin Salattuja elämiä kotiin katsomaan. Teekkarikylän huokeammat vuokrat ovat kuitenkin ehdoton tosiasia, joten sieltä minut löytää syksystä lähtien. Keskellä teekkareita eläminen vähän kyllä totta puhuen pelottaa, varsinkin kun yksi asuu samassa asunnossakin, mutta toisaalta näen myös teekkariystäviäni useammin, toisin kuin nyt, kun on tuo kauhistuttava vartin bussimatka välissä.
Opiskelen matematiikkaa matematiikan- ja tilastotieteenlaitoksella Kumpulan kampuksella Helsingin yliopistossa nyt ensimmäistä vuotta. Alunperin tarkoitukseni ei ollut tänne edes tulla, vaan hain matematiikkaa lukemaan Turkuun, mutta päädyinkin kohtalon oikusta (ja vähän ehkä poikaystävänkin takia:) tänne. Sain tämän paikan jo vuoden 2003 haussa, ja anoin lykkäystä opiskelun aloittamiseen vuodeksi. Vuosi kului nopeasti töissä ja palkkapussiin tottuen, ja kevään 2004 haussa en hakenutkaan TKK:lle kemiaa lukemaan, vaan laiskuuttani päätin tulla tänne. Alkusyksy kului lähinnä miettien mitä ensi vuonna, mutta nyt olen jo totuttanut itseni ajatukseen jäädä matikalle ja hakea opettajalinjalle. Myös ensi syksyn tuutorina minut saattaa bongata mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.
Syksyn aikana sain opiskeltua kokoon kymmenen opintoviikkoa matematiikasta, jotka tulivat Differentiaali- ja integraalilaskenta I.1- ja Lineaarialgebra ja matriisit- kursseista. Ero yliopistomatematiikan ja koulumatematiikan välillä on huikea, ja enemmän kuin usein tulee ikävä numeroita. Luentoihin ja itsenäiseen opiskeluun oli aluksi vaikea tottua, eikä se vielä keväälläkään niin kivuttomasti suju. Opintoviikkoja on kuitenkin kalastettava vaikka sitten vain Kelan tätien iloksi, niimpä lukujärjestykseeni mahtuu kevään osalta Differentiaali- ja integraalilaskenta I.2, Logiikka, Todennäköisyyslaskenta sekä tietojenkäsittelytieteen laitoksen puolelta Tietokone työvälineenä- kurssi, jonka syytä tämä aherrus kotisivujen aikaansaamiseksikin on.
Koska minusta pitäisi toivottavasti ehkä joskus opettaja valmistua, pitäisi minulla tietysti olla myös toinen opetettava aine. Se on tosin vasta mietintävaiheessa, mutta eiköhän se tule olemaan joko kemia tai fysiikka, ne ainakin matematiikan opettajalle kävisi. Kemiaa olen jo kokeillutkin yhden kurssin verran syksyllä, mutta kärsivällisestä luennoilla istumisesta huolimatta en saanut Yleisen kemian kurssia hyväksytyksi. Tavoitteena olisi skarpata kevään aikana sen verran, että saisin tentittyä itselleni ne kovan työn takana olevat viisi opintoviikkoa. Kaikki on vain aina kiinni jaksamisesta, kun on minusta kyse. Vielä kun saisi vaikka lainattua kyseisen kurssin jättikirjan, niin voisi yrittäminen alkaa. Ehkä keväällä, tai sitten vasta syksyllä, mikäs kiire tässä nyt niin on...
