4. Virtuaalimaailma Popperin maailma 3:n osana

Karl Popperin kolmen maailman malli tarjoaa mielenkiintoisen lähtökohdan virtuaalimaailman filosofiseen tarkasteluun. Popperin maailma 3:n - ihmismielen tuotteiden maailman - ja virtuaalimaailman väliset yhtäläisyydet ovat ilmeiset. Seuraavissa luvuissa kuvataan ensin yksityiskohtaisesti Popperin maailmankäsitys sekä tarkastellaan virtuaalimaailmaa Popperin mallissa.

4.1 Popperin maailmakäsitys

Karl Popper kehitti 1960-luvulla pluralistisen teoriansa kolmesta maailmasta. Fysikaalisen ja mentaalisen maailman lisäksi Popper sisällytti universumiinsa kolmannen maailman tai maailma 3:n, niin kuin hän alkoi sitä myöhemmin kutsua: ihmismielen tuotteiden maailman. Yhdessä John Ecclesin kanssa Popper kehitti aihetta edelleen. Kriittisen keskustelun yhteenvetona Popper ja Eccles julkaisivat 1977 teoksen "The Self and Its Brain". Popper on esittänyt kolmen maailman teoriansa myös Paul Arthur Schlippin toimittamassa teoksessa "The Philosophy of Karl Popper" 1974 sekä 1982 julkaisemassaan "The Open Universe - An Argument for Indeterminism".

4.1.1 Popperin kolme maailmaa

Popperin maailma 1 on fysikaalinen maailma, joka koostuu fysikaalisista entiteeteistä ja asiantiloista. Koko orgaaninen luonto kuuluu maailma 1:een: kasvit, eläimet, virukset, kaikkien elävien olentojen rakenne ja toiminnot. Myös epäorgaaninen luonto kuten kalliot ja pilvet, kaikki materia ja sen fysikaaliset ominaisuudet kuten energia, voimat, liike ja lepo kuuluvat maailma 1:een. Liäsksi maailma 1:een kuuluu ihmiskäden materiaalisia tuotteita kuten työkalut, koneet, kirjat ja taideteokset.

Maailma 2 on psykologinen, mentaalisten tilojen maailma. Siihen kuuluvat ihmisten ja eläinten mieli, tunteet, ajatukset, havainnot, muistot ja kokemukset. Myös mielen alitajuiset ja tiedostamattomat tilat kuten unet kuuluvat maailma 2:een. Subjektiivinen mielen maailma on läheisessä yhteydessä objektiivisen materian maailmaan. Ihmisten ja eläinten aivot kuuluvat maailma 1:een, mutta heidän mielensä maailma 2:een.

Maailma 3 on objektiivinen ihmisen mielen tuotteiden maailma. Monet maailma 3:n objekteista ilmenevät materiaalisten kappaleiden muodossa ja nämä objektit kuuluvat niin maailma 1:een kuin maailma 3:een. Tällaisia maailma 3:n objekteja ovat esimerkiksi kirjat, kirjastot, kirkot, koneet, veistokset ja maalaukset. Merkittävä osa maailma 3:n objekteista on kuitenkin puhtaasti abstrakteja. Abstrakti osa maailma 3:sta muodostuu puhtaasti teoreettisista järjestelmistä kuten kieli, matematiikka, laki, uskonto, tieteelliset ongelmat ja teoriat, ettiset arvot ja sosiaaliset instituutiot.

Maailma 2:n ja maailma 3:n evoluutio liittyvät läheisesti toisiinsa. Maailma 3 on maailma 2:n luoma, mutta myös maailma 2 on osittain maailma 3:n luoma. Maailma 3:n edeltäjinä voidaan nähdä muurahaiskeot, lintujen pesät ja majavien padot. Kuitenkin vasta ihmisen kulttuurievoluution tuotteena on syntynyt maailma 3. Tässä evoluutiossa Popper näkee erityisen inhimillisen kielen kehittymisen merkittävänä tekijänä. Ihmisen kieli ei pyri ainoastaan ilmaisemaan sisäisiä tiloja ja kommunikoimaan lajikumppaneiden kanssa, vaan se on kuvaavaa ja argumentoivaa. Kielen ansiosta maailma 3:sta tuli ihmisen ulkopuolinen, harkitun kehittämisen ja kritiikin kohde. Toisaalta myös ihmismieli on osittain maailma 3:n tuote. Kielen oppimisella on merkittävä vaikutus ihmisen tietoisuuden kehittymisessä. Ihminen oppii olemaan persoona - itse - vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristönsä kanssa. Tässä kypsymisprosessissa kielellä - maailma 3:n objektilla - on merkittävä vaikutus.

4.1.2 Maailma 3:n objektit

Maailma 3:ssa on erityyppisä objekteja. Osa on ruumiillistunut materiaalisina maailma 1:n objekteina. Osa on olemassa maailma 1:ssä vain tilapäisesti tai koodatuissa ilmenemismuodoissaan. Osa on täysin abstrakteja. Niiltä puuttuu materiaalinen ilmentymä, mutta ne voivat olla olemassa ihmismielessä ymmärrettyinä maailma 2:n objekteina. Lopuksi on olemassa vielä täysin itsenäisiä maailma 3:n objekteja, joilla ei ole mitään ilmenemismuotoa maailma 1:ssä tai maailma 2:ssa.

4.1.2.1 Ruumiillistuneet maailma 3:n objektit

Monet maailma 3:n objekteista ovat ruumiillistuneet maailma 1:n objekteissa. Esimerkiksi kirjat, veistokset, maalaukset ja tietokoneet ovat materiaalisia artefakteja, jotka kuuluvat niin maailma 1:een kuin maailma 3:een. Tätä osaa maailma 3:sta Popper kutsuu maailma 3.1:ksi. Sen objektit kuuluvat tietyssä mielessä sekä maailma 1:een että maailma 3:een. Ne ilmenevät fyysisinä objekteina tai tapahtumina ja ovat fysikaalisen maailman rajoitusten ja lakien alaisia. Niitä voi koskettaa, ne voi tuntea ja havaita eri aisteilla.

Materialisoituneet maailma 3.1:n objektit kuuluvat kuitenkin ennen kaikkea maailma 3:een. Tämän maailma 3:n objektin ihmismieli abstrahoi objektin materiaalisesta ruumiillistumasta. Esimerkiksi kirja on fyysinen maailma 1:n objekti, mutta vasta kirjan sisältö tekee siitä merkittävän ihmismielen tuotteen. Samasta kirjasta voi olla useita erilaisia kopioita ja painoksia, mutta kaikkia vastaa yksi ja sama maailma 3:n objekti. Tämä maailma 3:n objekti on maailma 3:n rajoitusten ja arvioinnin kohde. Sitä voidaan esimerkiksi tutkia ja arvioida sen loogisen yhdenmukaisuuden tai informatiivisen sisällön perusteella.

4.1.2.2 Ruumiillistumattomat maailma 3:n objektit

Kaikki maailma 3:n objektit eivät kuitenkaan ole ruumiillistuneet materiaalisina kappaleina. Esimerkiksi näytelmä Hamlet tai Schubertin sinfonia esitetään maailma 1:ssä, mutta olemukseltaan ne kuuluvat maailma 3:een. Maailma 1:ssä ne ovat pysyvästi olemassa vain koodatuissa muodoissaan: kirjoitettuna paperille, koodattuina nuoteiksi tai talletettuna levylle. Kirjoitettu koodaus ei kuitenkaan ole identtinen muusikon mielessä syntyneen tai esitettävän sävellyksen kanssa. Koodaus on sopimuksenvaraista ja pyrkii vain tuomaan pysyvämpään muotoon akustisen idean.

Merkittävä osa maailma 3:n objekteista koostuu abstrakteista asioista kuten ongelmista, teorioista ja argumenteista. Kielellä ilmaistun inhimillisen tiedon maailma on luonteenomaisin osa maailma 3:a, mutta maailma 3:een kuuluvat myös ne teoriat, joita ei ole kielellä muotoiltu. Tosien teorioiden lisäksi myös virheelliset teoriat kuuluvat maailma 3:een. Itse asiassa suuri osa maailma 3:n objekteista on arvauksia, joita ei tiedetä sen enempää oikeiksi kuin vääriksi. Jokaista totuutta kohden on aina olemassa epätotuus tai jopa ääretön määrä epätotuuksia. Esimerkiksi totuutta 0+0=0 vastaa sarja epätotuuksia: 0+0=1, 0+0=2, ... Maailma 3:n teorioiden epäkonsistenssi ei kuitenkaan tee maailma 3:sta epäkonsistenttia, sillä maailma 3 ei ole teoria, vaan luokka asioita, esityksen universumi.

Toiset näistä maailma 3:n objekteista - runot, tarinat, niin todet kuin epätodet teoriat - ovat olemassa myös maailma 2:n objekteina, ihmismielissä. Tätä osaa maailma 3:sta Popper kutsuu maailma 3.2:ksi. Siihen kuuluvat ne maailma 3:n objektit, jotka jotkut ihmiset ovat tajunneet tai ymmärtäneet. Ne ovat olemassa muistoina, koodattuina jälkinä tietyissä ihmisaivoissa. Nämä maailma 3:n objektit ovat tilapäisesti inkarnoituneet maailma 1:ssä, mutta tuhoutuvat niitä varastoivien aivojen mukana.

4.1.2.3 Itsenäiset maailma 3:n objektit

Maailma 3 kuitenkin ylittää oleellisesti maailma 1:ssä ruumiillistuneen tai koodatun osansa. Esimerkiksi maailma 3.1:ssä voi olla vain äärellinen määrä lukuja. Mikään kirjasto tai ihmisaivot eivät voi rekisteröidä ääretöntä sarjaa luonnollisia lukuja. Maailma 3 kuitenkin voi sisältää teoreeman: "jokaisella numerolla on seuraaja". Tämä teoria on kuulunut maailma 3:een alusta asti, vaikkei menneisyydessä ollutkaan olemassa kenenkään maailma 3.1:ssä tai maailma 3.2:ssa. Vasta kun keksittiin proseduuri lisätä kokonaislukuun, tuli teoriasta teoreema ja se saavutti maailma 3.1:n ja maailma 3.2:n aseman.

Maailma 3:ssa on olemassa suuri joukko kokonaan ruumiillistumattomia objekteja, jotka eivät ole vielä missään muodoissaan olemassa maailma 1:ssä tai 2:ssa. Tätä itsenäistä osaa maailma 3:sta Popper kutsuu maailma 3.3:ksi. Se on eräänlainen varjomaailma, jonka objektit ovat ongelmia ja ratkaisuja, joita ei vielä ole löydetty. Maailma 3.3:n objektit eivät ole ihmisen intentionaalisen tuotannon tulosta, vaan muiden maailma 3:n objektien loogisia seuraksia. Tässä mielessä maailma 3 on itsenäinen. Se on ihmisen tekemä vain alkuperältään. Kun teoriat ovat olemassa, ne alkavat elää omaa elämäänsä ja tuottavat ennalta tuntemattomia seurauksia ja uusia ongelmia.

Maailma 3:lla on historia, koska se on ihmismielen tuote. Tähän historiaan kuuluu aiemmin tuntemattomien ongelmien ja ratkaisujen löytäminen maailma 3.2:n keinoin. Esimerkiksi luonnollisten lukujen keksiminen oli ihmismielen tuote, mutta sen myötä maailma 3:een syntyivät implisiittisesti myös parilliset ja parittomat luvut sekä alkuluvut, ennen kuin kukaan löysi niitä. Luonnollisten lukujen teoria synnytti koko joukon uusia, itsenäisiä maailma 3:n ongelmia. Alkulukujen löytämistä seurasi Euklideen ongelma ja aikanaan sen ratkaisu: ei ole olemassa suurinta alkulukua. Euklideen teoreema oli kuitenkin olemassa maailma 3:ssa ennen kuin kukaan keksi sitä: se oli avoin kenen tahansa löydettäväksi, mutta sen negaatiota ei olisi voinut lisätä maailma 3:een kuin virheenä.

4.1.3 Maailmojen todellisuus

Popperin mukaan kaikki kolme maailmaa ovat yhtä todellisia. Materiaalinen maailma 1 on todellisuuden standardi esimerkki. On terveen järjen mukaista pitää materiaalista maailmaa todellisena. Arvelemme fyysisten kappaleiden olevan todellisia, koska ne voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään erilaisten voimien ja prosessien välityksellä. Uskomme kiven olevan olemassa, koska sitä voi potkaista ja tuntea sen. Fyysisen maailman olemassaolo jää kuitenkin vain arvaukseksi. Mikäli kuitenkin pidämme maailma 1:tä todellisena, ovat maailma 2 ja 3 Popperin mukaan aivan yhtä todellisia, koska ne ovat vuorovaikutuksessa maailma 1:n kanssa. Tämän Popper ottaa todellisuuden määritelmäksi: jokin on olemassa tai todellinen, jos ja vain jos se voi olla vuorovaikutuksessa maailma 1:n jäsenten kanssa.

Maailma 2:n ja maailma 3:n itsenäinen olemassaolo edellyttää kahta asiaa. Ensinnäkin täytyy osoittaa, etteivät maailma 2 ja maailma 3 ole redusoitavissa maailma 1:een . Toisin sanoen leikkaukset maailma 2 \ maailma 1 ja maailma 3 \ maailma 1 \ maailma 2 ovat epätyhjiä (kuva 1). Epätyhjän leikkauksen maailma 2\ maailma 1 olemassaolo on klassinen ongelma, joka tunnetaan nimellä ruumis-mieli -ongelma1. Kyse on siitä, onko lainkaan olemassa mielen maailmaa tai mikäli mielen prosessit ovat todellisia, ovatko ne redusoitavissa aivojen fyysis-kemiallisisksi prosesseiksi. Tätä Popper tarkastelee materialististen (fysikalististen) maailmankuvien kritiikissään. Maailma 3:n itsenäisyys puolestaan edellyttää, ettei maailma 3 ole redusoitavissa maailma 1:een ja maailma 2:een yhdessä. Tämä seuraa suoraan maailma 3:n määritelmästä. Maailma 3:ssa on olemassa ruumiillistumattomia objekteja, joita kukaan ei vielä ole tiedostanut (maailma 3.3).

Toiseksi täytyy osoittaa, ettei maailma 1 ole suljettu vaan avoin. Maailma 2 ja maailma 3 ovat vuorovaikutuksessa maailma 1:n kanssa. Materialismin kritiikissä Popper käsittelee myös maailma 1:n ja maailma 2:n välistä vuorovaikutusta. Maailma 3 puolestaan on vuorovaikutuksessa maailma 1:n kanssa maailma 2:n prosessien välityksellä2.

4.1.3.1 Maailma 2:n todellisuus

Materialistisille (tai "fysikalistisille", kuten Popper niitä myös nimittää) maailmankuville on yhteistä materiaalisen maailma 1:n sulkeutuneisuus. Ne voivat myöntää mentaalisten prosessien ja erityisesti tietoisuuden olemassaolon, mutta väittävät, että maailma 1 on riippumaton tai suljettu. Mikäli on olemassa jotain sellaista kuin maailma 2 tai maailma 3, ne eivät kuitenkaan voi vaikuttaa maailma 1:een. Fyysiset prosessit voidaan ja ne pitää ymmärtää kokonaan fyysisillä teorioilla.

Popper tarkastelee neljää eri materialistista näkemystä. Ensimmäinen - radikaali materialismi - kieltää maailma 2:n olemassaolon kokonaan. Kolme muuta - panfysismi, epifenomenalismi ja identiteettiteoria - hyväksyvät sen, mutta pitävät kiinni maailma 1:n sulkeutuneisuudesta.

4.1.3.1.1 Radikaali materialismi

Radikaalin materialismin mukaan ei ole olemassa tietoisia tai mentaalisia prosesseja. Mitään mieltä ei ole olemassa, on vain ruumis. Subjektiiviset kokemukset ovat vain aivoprosesseja. Tämä radikaali näkemys ei ole ollut kovin yleinen viime aikoina, koska se pyrkii selittämään pois asioita, joita useimmat pitävät kiistämättöminä faktoina kuten subjektiivinen tuska tai kärsimys. Koska radikaalien materialistien omat kokemukset tuntuvat olevan ristiriidassa teorian kanssa, vaatii teoria tuekseen radikaalia behaviorismia. Materialistin teoria tai usko siihen eivät ole mitään, vain niiden fyysinen ilmaisu sanoin - verbaalinen käyttäytyminen ja siihen johtavat mielen tilat - ovat jotakin. Tietoisien, subjektiivisien tilojen olemassaolo voidaan kuitenkin todistaa empiirisin, behavioristisin metodein.

4.1.3.1.2 Panfysisimi

Panfysismi on vanha teoria, jonka muotoja löytyy niin kreikkalaislta filosofeilta kuin Spinozalta ja Leibnizilta. Panfysismin mukaan on olemassa mentaalisia prosesseja (maailma 2), mutta maailma 1 on suljettu. Teoriasta on olemassa useita eri variaatioita, mutta kaikille on yhteistä ajatus, että mieli ja materia ovat yhden ja saman asian kaksi aspektia. Mieli on materian sisäinen aspekti ja ne toimivat rinnakkain. Vaikka mentaaliset ja materiaaliset prosessit tapahtuvat rinnakkain, ne eivät voi olla vuorovaikutuksessa keskenään. Mentaaliset (maailma 2:n) prosessit voivat vaikuttaa vain toisiin mentaalisiin prosesseihin ja fysikaaliset (maailma 1:n) prosessit toisiin fysikaalisiin.

Popper esittää kolme vasta-argumenttia panfysisimille. Ensinnäkin on harhaanjohtavaa väittää, että jopa atomeissa olisi jotain mielenkaltaista. Mieli kehittyy vähitellen esimentaalisesta tilasta täyteen tietoisuuteen, mutta materiassa, joka muodostaa aivot, ei ole mitään esimentaalista. Toiseksi panfysistien mukaan elottoman ja elollisen materian välinen askel vastaa askelta esifysikaalisista prosesseista fysikaalisiin. Esifysikaalisten prosessien olettaminen ei kuitenkaan auta ymmärtämään paremmin mielen evoluutiota. Elämän myötä jotain kokonaan uutta ilmestyy maailmaan. Kolmanneksi ei voi olla tietoisuutta ilman muistia. Panfysistien mukaan atomeilla tai perusosasilla on sisäinen tila, josta tietoisuus muodostuu. Atomeilla ei kuitenkaan voi olla muistia, joten ne eivät voi olla mentaalisten tilojen tai tietoisuuden syy.

4.1.3.1.3 Epifenomenalismi

Myös epifenomenalismi hyväksyy maailma 2:n olemassaolon, mutta kieltää, että sillä olisi mitään biologista funktiota. Kuten panfysismissä, voidaan epifenomenalismiinkin liittää parallelistinen näkemys, jonka mukaan mentaaliset prosessit tapahtuvat rinnakkain fysikaalisten prosessien kanssa. On myös mahdollista, että prosessien välillä on yksisuuntainen kausaalisuhde, jossa ruumis vaikuttaa mieleen. Epifenomenalismin mukaan kuitenkin vain fyysiset prosessit ovat kausaalisesti relevantteja suhteessa myöhempiin fyysisiin prosesseihin. Mentaaliset prosessit eivät voi kausaalisesti vaikuttaa fyysisiin prosesseihin.

Epifenomenalismia vastaan voidaan esittää darwinistinen näkemys. Popper tiivistää näkemyksen neljään periaatteeseen, joista materialistien täytyy hyväksyä kaksi ensimmäistä. Ensinnäkin luonnollisen valinnan teoria on ainut, joka voi tällä hetkellä selittää merkityksellisten prosessien ilmaantumisen maailmaan ja korkeammat elämänmuodot. Toiseksi luonnollinen valinta koskee fyysistä henkiinjäämistä ja on siten tärkeä maailma 1:n ilmiöiden selitys. Kolmanneksi, jos luonnollista valintaa käytetään selittämään mielen kehittyminen (maailma 2:n ilmaantuminen), niin teorian on selitettävä se tapa, jolla maailma 2:n evoluutio tarjoaa meille henkiinjäämisen välineet. Neljänneksi kaikki selitykset luonnollisella valinnalla ovat vain osoittaisia ja epätäydellisiä. Darwinisten näkemys on kuitenkin ristiriidassa epifenomenalismin kanssa. Epifenomenalismi ei voi selittää maailma 2:n evoluutiota ja samaan aikaan kieltää tämän evoluution vaikutusta maailma 1:een.

Epifenomenalismia vastaan voidaan esittää toinenkin argumentti. Epifenomenalistinen argumentti johtaa itsessään oman irrelevanssinsa tajuamiseen. Koska epifenomenalismin mukaan mitkään argumentit tai syyt eivät merkitse mitään, ei argumentteja epifenomenalismin puolestakaan voida ottaa vakavasti. Tämä argumentti pätee yleisemminkin materialismia vastaan. Popper viittaa J.B.S. Haldaneen, joka muotoili asian seuraavasti: jos materialismi on totta, emme silloin voi tietää, että se on totta. Jos mielipide on vain aivojen kemiallisten prosessien tulosta, on se vain kemian eikä logiikan lakien määräämää, eikä siten vakavasti otettavaa.

4.1.3.1.4 Identiteettiteoria

Identiteettiteoria on tällä hetkellä eniten vaikuttava ratkaisuyritys mieli-ruumis -ongelmaan. Identiteettiteorian mukaan mentaaliset tilat ovat tärkeitä ja kausaalisesti vaikuttavia, mutta ne nähdään vain tietynlaisina aivoprosesseina. Mentaaliset prosessit ovat identtisiä tiettyjen fyysis-kemiallisten aivoprosessien kanssa. Identiteettiteoreetikkojen näkemykset poikkeavat kuitenkin siinä, kuinka tiukkaan identiteettiin uskotaan. Niinpä Popper tyytyykin kritisoimaan identiteettiteorian loogisesti heikompaa seurausta, Spinozan teoriaa, jonka mukaan mentaaliset prosessit ovat fyysisiä prosesseja, jotka koetaan sisältäpäin.

Popper muotoilee identiteettiteorian seuraavasti. Maailma 1 on fysikaalisen maailman prosessien luokka. Jaetaan maailma 1 kahteen toisensa poissulkevaan aliluokkaan. Maailma 1[SP1]m sisältää fyysisen kuvauksen kaikista niistä mentaalisista prosesseista, jotka ikinä voidaan tuntea tuttuuden perusteella, sisältäpäin. Maailma 1p sisältää kaikki ne fyysiset prosessit, jotka eivät ole lisäksi mentaalisia prosesseja. Nämä premissit voidaan esittää seuraavasti :

(1) Maailma 1 = Maailma 1p UNION Maailma 1m

(2) Maailma 1p INTERSECT Maailma 1m = 0

(3) Maailma 1m = Maailma 2

Popper myöntää, että identiteettiteoria tarjoaa täysin konsistentin selityksen mielen ja ruumiin suhteelle. Darwinismiin yhditstetynä identiteettiteoriassa on kuitenkin samat ongelmat kuin epifenomenalismissa. Materialistinen maailmankuva ja darwinismi muodostavat yhdessä epäkonsistentin teorian, joka johtaa yhdessä identiteettiteorian kanssa ristiriitaan.

Identiteettiteorian ongelma on sama kuin muidenkin materialististen teorioiden. Maailma 1 on suljettu ja kaikki sen sisällä syntyvät uutuudet pitää selittää puhtaasti fyysisesti, maailma 1:n sisällä. Identiteettiteoriassa olisi siis ehkä mahdollista hyväksyä maailma 1m:n ilmaantuminen, mutta se ei pystyisi selittämään, että maailma 1m koostuu mentaalisista prosesseista tai että liittyy läheisesti mentaalisiin prosesseihin. Toisin sanoen identiteettiteoria ei pysty selittäämään maailma 2:n kausaalista vaikutusta maailma 1:een. Jos se voisi selittää tämän fyysisesti, niin silloin maailma 1 jo sisältäisi luonnonvalinnan seurauksena syntyvät uutuudet ja maailma 2 olisi redundantti.

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että darwinismiin yhdistetty materialistinen maailmankuva on mahdollinen vain, jos se kieltää tietoisuuden olemassaolon. Toisaalta identiteettiteoria irrallaan darwinismista ei näytä Popperista testattavalta millään tulevilla neurofysiologian tuloksilla. Mikäli halutaan hyväksyä sekä darwinistinen näkemys että tietoisuuden olemassaolo, jää ainoaksi vaihtoehdoksi interaktionismi.

4.1.3.2 Maailma 1:n ja maailma 2:n välinen vuorovaikutus

Popper osoitti, ettei tietoisuuden olemassaoloa voida selittää, mikäli halutaan pitää kiinni maailma 1:n sulkeutuneisuudesta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että maailma 1 on avoin ja vuorovaikutuksessa maailma 2:n kanssa. Interaktionismi tarjoaa tällaisen selityksen ruumis-mieli -ongelmaan.

Interaktionismin mukaan mentaalisten prosessien ja aivoprosessien välillä on tietty vastaavuus, mutta niitä ei voida identifioida. Voimakas aivotoiminta on välttämätön ehto mentaalisille prosesseille. Aivoprosessit tapahtuvat samanaikaisesti ja vuorovaikutuksessa mentaalisten prosessien kanssa. Koska aivoprosessit ovat mentaalisten prosessien välttämätön ehto, voidaan niiden sanoa "aiheuttavan" mentaaliset prosessit. Vaikka näyttääkin, ettei tätä aivojen ja mielen prosessien välistä vuorovaikutusta voida empiirisesti erottaa identiteetistä, on ero filosofisesti merkittävä. Darwinistinen teoria osoittaa, ettei maailma 2:a ole mahdollista redusoida maailma 1:een koherentissa maailmankuvassa.

Popper itse uskoo aivojen ja mielen väliseen yhteyteen, mutta hyvin väljässä mielessä. Hänen mukaansa on mahdollista, ettei maailma 2:ssa voi tapahtua mitään ilman rinnakkaista maailma 1:n prosessia. Prosessien rinnakkuus ei kuitenkaan merkitse sitä, että samaan maailma 2:n prosessiin liittyisi aina sama maailma 1:n prosessi. Maailma 2:n prosessit voivat olla luovia ja näin ollen ainakin osittain ainutlaatuisia. Esimerkiksi musiikkikappaleen tai runon keksiminen voi aiheuttaa täysin epädeterministisen prosessin maailma 1:ssä. Toisaalta voi olla, että hammassärkyä vastaa aina sama aivoprosessi, mutta tähänkin Popper suhtautuu epäillen.

Maailma 3:n olemassaolo tuo uutta valoa mieli-ruumis -ongelmaan. Mikäli on olemassa maailma 3, joka on ainakin osittain itsenäinen ja vaikuttaa maailma 1:een, täytyy myös maailma 2:n olla olemassa. Popper esittää päättelyn kolmella argumentilla:

(1) Maailma 3:n objektit ovat abstrakteja, mutta todellisia, sillä ne ovat voimakkaita välineitä muuttaa maailma 1:ä.

(2) Maailma 3:n objektit vaikuttavat maailma 1:een vain ihmisen väliitulon kautta, tulemalla tajutuiksi. Tajuaminen on maailma 2:n prosessi, jossa maailma 2 ja maailma 3 ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

(3) Näin ollen sekä maailma 3:n objektit että maailma 2:n prosessit ovat todellisia.

Maailma 2 on välittäjän roolissa maailma 1:n ja maailma 3:n välillä. Maailma 3:n objektit voivat vaikuttaa maailma 1:een vain maailma 2:n kautta. Voimme esimerkiksi muuttaa maailma 1:ä rakentamalla ydinreaktoreita, atomipommeja tai pilvenpiirtäjiä maailma 3:n suunnitelmien ja teorioiden mukaan. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että teoria on ensin ymmärrettävä ihmismielessä. Teorian tajuaminen on maailma 2:n prosessi, joka puolestaan aiheuttaa aivoprosesseja ja voi johtaa toimintaan - kuten puheeseen, kirjoittamiseen ja rakentamiseen - maailma 1:ssä.

Maailma 1:n vaikutus maailma 2:een on triviaalia. Ihminen - kuten eläimet - hankkii tietoa fyysisestä maailmasta aistien ja aivojen avulla. Maailma 3 voi kuitenkin osallistua myös tähän vuorovaikutukseen. Maailma 3:lla on ollut niin voimakas vaikutus maailma 2:een, että maailma 2:n kokemukset ovat merkittävästi erilaisia deskriptiivisen ja argumentatiivisen kielen sekä tieteen kehityksen jälkeen kuin ne olivat sitä ennen. Ihminen ei ole vain passiivinen aistidatan vastaanottaja, vaan aktiivinen tutkija ja tiedon tulkitsija. Ihminen on rakentanut ilmaisimia, jotka paljastavat fyysisestä maailmasta tietoa, jolle aistimme eivät suoraan ole herkkiä. Tehdessään havaintoja esimerkiksi mikroskoopin tai kaukoputken läpi ihminen pitää itsestään selvänä koko teoriaa instrumentista. Hän pyrkii vain löytämään vastauksia tarkkoihin, teorian herättämiin kysymyksiin. Visuaaliset havainnot voivat tukea tai horjuttaa teoriaa, mutta itse teoria vaikuttaa myös siihen, kuinka aistihavaintoja tulkitaan ja mitä maailma 2:n kokemuksia ne herättävät.

4.1.3.3 Maailma 3:n todellisuus

Edellisessä luvussa on osoitettu, ettei fyysinen maailma 1 riitä todellisuuden määritelmäksi. On olemassa myös ihmisen mielen maailma 2, joka on todellinen ja vuorovaikutuksessa maailma 1:n kanssa. Seuraavaksi tarkastelemme maailma 3:n todellisuutta. Popperin perusjatus on, että maailma 3 on todellinen, koska se on vuorovaikutuksessa maailma 1:n kanssa maailma 2:n välityksellä. Maailma 3 on myös itsenäinen. Se ei ole redusoitavissa maailma 1:een ja maailma 2:een. Maailma 3:lla on itsenäinen osansa: ne maailma 3:n objektien väliset suhteet ja seuraukset, joita ei vielä ole löydetty. Myös me maailma 3:n osat, jotka leikkaavat maailma 1:ä ja maailma 2:a, ovat enemmän kuin vain maailma 1:n materiaalisia objekteja tai maailma 2:n mielen prosesseja.

4.1.3.3.1 Ruumiillistuneiden maailma 3:n objektien todellisuus

Mikäli lähtökohdaksi otetaan maailma 1:n todellisuus, on myös maailma 3.1:n olemassaolo selvää. Maailma 3.1:n objektit ovat maailma 3:n objekteja, jotka ovat ruumiillistuneet fyysisen maailman objekteissa ja siten aivan yhtä todellisia kuin muutkin fyysisen maailman objektit. Maailma 3.1:n objektit eivät kuitenkaan ole redusoitavissa maailma 1:een, vaan ne ovat todellisia myös maailma 3:n mielessä. Maailma 3.1:n objekti voi vaikuttaa maailma 1:een nimenomaan maailma 3:n objektina ja on täten määritelmän mukaan todellinen. Esimerkiksi veistos, jonka kuvanveistäjä luo, voi rohkaista muita taiteilijoita kopioimaan sitä tai tuottamaan samantapaisia veistoksia. Tällöin maailma 3.1:n objekti vaikuttaa toisiin maailma 3.1:n objekteihin, mutta vaikuttava tekijä ei niinkään ole työn materiaalisissa aspekteissa kuin uudessa luodussa muodossa, jonka toiset tajuavat maailma 2:n kokemuksen kautta ja vain epäsuorasti uuden maailma 1:n objektin kautta.

4.1.3.3.2 Ruumiillistumattomien maailma 3:n objektien todellisuus

Myös ruumiillistumattomat maailma 3:n objektit ovat todellisia Popperin määritelmän mukaan. Ne ovat vuorovaikutuksessa maailma 1:een maailma 2:n kautta. Ruumiillistumattomat maailma 3:n objektit - olivat ne sitten tunnettuja teorioita tai niiden vielä tuntemattomia loogisia suhteita - eivät poikkea mitenkään ruumiillistuneista objekteista. Tämä johtuu siitä, että maailma 3:n objektin tajuaminen riippuu vain vähän jos lainkaan aistien käytöstä tai objektin ruumiillistumasta. Kun ihmismieli tajuaa maailma 3:n objektin - esimerkiksi kirjan - joka kuuluu myös maailma 1:een, se abstrahoi objektin siitä faktasta, että se on ruumiillistunut. Maailma 3:n objektin tajuamiseksi ei tarvita mitään maailma 1:n representaatiota. Ihminen kykenee simerkiksi tajuamaan äärettömän lukusarjan, vaikka ei ole olemassa mitään äärellistä fyysistä mallia tai representaatiota maailma 3:n idealle mahdollisesta äärettömyydestä.

Ihmismielessä tajutut maailma 3:n objektit - teoriat, argumentit, ongelmat - voivat vaikuttaa ihmisen käytökseen ja siten maailma 1:een. Maailma 1 on avoin kausaalisille vaikutuksille, jotka ovat peräisin maailma 2:sta ja maailma 3:sta. Maailma 3:n objektit voivat kuitenkin vaikuttaa maailma 1:een vain, jos ihmismieli tai ihmismielen tarkoituksiin rakennettu kone tajuaa ne. Esimerkiksi maailma 3:n objektien vaikutuksesta maailma 1:een Popper ottaa tieteellisen teorian tuottamisen. Teorian muodostaminen lähtee liikkeelle ongelmasta. Pyrkimys ymmärtää ongelma on älyllinen tehtävä, maailma 2:n prosessi, joka pyrkii ymmärtämään maailma 3:n objektia. Ymmärtämisen apuna voi käyttää kirjoja tai muita tieteellisiä työkaluja maailma 1:n materialisaatioinaan. Ongelma ei kuitenkaan ole selitetty kirjoissa, vaan jo selitetyistä teorioista löytyy selittämätön ongelma. Ongelman ymmärtämistä seuraa uuden teorian tuottaminen. Ongelman ratkaisija valitsee jonkun lukemattomista kielellisistä tavoista, jolla esittää ratkaisun. Tämän jälkeen ratkaisusta käydään kriittistä keskustelua, jonka tuloksena muotoillaan teoria. Teoria julkaistaan ja muut keskustelevat siitä loogisten perusteiden ja mahdollisesti uusien, sitä testaavien kokeiden pohjalta. Mikäli teoria ei läpäise kriittistä arviointia, se voidaan hylätä. Lopulta teorian älyllinen pohdiskelu ja vuorovaikutus maailma 1:n kanssa voivat johtaa kauaskantoisen sovelluksen löytämiseen, joka muuttaa maailma 1:ä. Tämä voi olla esimerkiksi uuden lääkkeen keksiminen, elektoriikkaa tai sillan rakennusta.

4.1.3.3.3 Abstraktin maailma 3:n redusoimattomuus maailma 2:een

Abstrakti osa maailma 3:a ei ole redusoitavissa maailma 2:een. Osa maailma 3:n objekteista muodostaa itsenäisen maailma 3.3:n, joka ei leikkaa sen enempää maailma 1:ä kuin maailma 2:ta. Osa maailma 3:n abstraketista objekteista - maailma 3.2 - taas kuuluu myös maailma 2:een. Ne ovat objektiivisia maailma 3:n objekteja, jotka on tajuttu subjektiivisissa ihmismielissä. Edes maailma 3.2 ei kuitenkaan ole redusoitavissa maailma 2:een. Maailma 3.2:n objektit ovat objektiivisia ja pysyviä ajatusten objekteja, jotka subjektiivinen ihmismieli tuottaa tai pyrkii tajuamaan.

On tärkeää erottaa subjektiiviset ajatusprosessit, jotka kuuluvat maailma 2:een ja objektiiviset ajatusten sisällöt, jotka kuuluvat maailma 3:een. Ajateltu ajatus on osa itseämme ja kuuluu maailma 2:een. Kun se formuloidaan kielellä, siitä tulee objekti ulkopuolellemme ja sitä voidaan arvioida kriittisesti. Näin subjektiivisesta ajatuksesta tulee objektiivinen maailma 3:n objekti. Vain ajatuksen sisällöt, jotka kuuluvat maailma 3:een, voivat olla loogisissa suhteissa - kuten ekvivalenssi, johdettavuus, ristiriita - keskenään. Esimerkiksi kaksi matemaatikkoa päätyy samaan virheelliseen teoreemaan 5+7=13. Heidän ajatusten prosessinsa voivat olla samoja tai erilaisia, mutta ajatusten sisältö on sama ja sitä voidaan kritisoida. Maailma 3:n looginen rakenne näyttää, että teoreema on ristiriidassa objektiivisesti toden väitteen 5+7=12 kanssa ja näin ollen objektiivisesti väärä.

Myös objektin tajuamisessa on kyse tekemisestä tai uudelleen tekemisestä. Objektin ymmärtäminen on aktiivinen prosessi, jossa ihmismieli uudestaan konstruoi sen. Ymmärtääksemme teorian, meidän on ensin ymmärrettävä ongelma, jota ratkaisemaan se on suunniteltu. Tämän jälkeen on nähtävä, toimiiko ratkaisu paremmin kuin muut, ilmeisemmät ratkaisut. Ymmärtämisestä tulee intuitiivista, vasta kun saavutamme tunteen, että voimme milloin tahansa konstruoida teorian uudestaan. Tämä maailma 3:n objekti on luonteeltaan pysyvä. Eri ratkaisuyritysten välillä vallitsee koherenssi: eri yritysten välillä on jotakin, jonka koemme ajatusten objektina ja aivan yhtä pysyvänä kuin materiaalisen objektin.

4.1.3.3.4 Itsenäisten maailma 3:n objektien todellisuus

Maailma 3:n itsenäinen osa koostuu niistä maailma 3:n objekteista, jotka eivät vielä ole ottaneet maailma 1:n tai maailma 2:n muotoa. Ne voivat olla tieteellisten teorioiden loogisia seurauksia tai keskinäisä suhteita, joita vielä ei ole löydetty. Tämä maailma 3.3 on eräänlainen varjomaailma, mutta silti se on todellinen, koska se on vuorovaikutuksessa maailma 1:n kanssa maailma 2:n kautta.

Maailma 3.3 voi olla vuorovaikutuksessa maailma 2:n kanssa, mutta silti se on riippumaton maailma 2:sta. Esimerkiksi luonnollisten lukujen sarja on ihmismielen tuote ja sellaisena riippuvainen maailma 2:n ajatusten prosesseista. Luonnollisten lukujen sarjalla on kuitenkin seurauksia, jotka eivät ole ihmisen keksimiä, vaan ihmisen löydettävissä. Mikään ajatuksen prosessi ei kuitenkaan voi muuttaa maailma 3:n faktaa, että luonnolliset luvut jakautuvat parillisiin ja parittomiin. Maailma 3:n ongelmat ja teoriat voivat olla ihmismielen tuotteita, mutta ne eivät ole pelkästään meidän konstruktioitamme. Niiden totuus tai epätotuus riippuu sekä maailma 3:n sisäisestä rakenteesta että maailma 1:stä. Esimerkiksi matemaattisen ongelman ratkaisun onnistuminen riippuu siitä, onko maailma 3:ssa olemassa ratkaisua sekä siitä, ohjaavatko ratkaisijan ajattelun prosesseja objektiivisesti todet ajatusten sisällöt. Näin itsenäisellä maailma 3:lla on voimakas kausaalinen vaikutus maailma 2:n prosesseihin ja edelleen maailma 1:een.

4.1.4 Universumin avoimuus ja epädeterminismi

Popperin mukaan universumi, jonka osia maailma 1, maailma 2 ja maailma 3 ovat, on epädeterministinen ja avoin. Se on osittain kausaalinen, osittain todennäköisesti ennustettava ja osittain avoin. Maailma 1 on yksinään epädeterministinen, mutta maailman 2 ja maailman 3 olemassaolo lisäävät uusia aspekteja sen epädeterminismiin sekä osoittavat universumin avoimuuden.

4.1.4.1 Maailman 1 epädeterminismi

Popperin mukaan fyysinen maailma itsessään on epädeterministinen. Jopa suljetussa, fyysisessä maailmassa esiintyy ennustamattomuutta. Fyysisessä maailmassa esiintyvä satunnaisuus voi olla kahden tyyppistä. Ensinnäkin satunnaisuus voi johtua siitä, että kaksi toisistaan riippumatonta, kausaalista tapahtumaketjua sattuu tapahtumaan samassa ajassa ja paikassa. Esimerkiksi samaan aikaan tiili irtoaa ja ihminen sattuu kävelemään sen alle. Tämän tyyppinen sattuma johtuu kuitenkin vain tietämyksemme epätäydellisyydestä. Kuka tahansa voisi ennustaa tällaisen sattuman etukäteen, mikäli hänen käytettävissään olisi vain riittävästi tietoa asiaan vaikuttavista tapahtumista.

Toisen tyyppisessä satunnaisuudessa on kyse absoluuttisista sattumista, joita ei mitenkään voi ennustaa. Kvanttimekaniikan mukaan on olemassa fyysisiä alkeisprosesseja, jotka eivät ole analysoitavissa kausaaliketjuina, vaan jotka koostuvat niin sanotuista "kvanttihypyistä". Kvanttihypyt ovat absoluuttisen ennustamattomia tapahtumia, joita ohjaa eivät sen enempää kausaaliset lait kuin niiden yhteensattumatkaan, vaan ainoastaan todennäköisyyden lait. Kvanttimekaniikan mukaan nämä absoluuttiset sattumat ovat maailma 1:n perustapahtumia. Niiden seuraukset - kuten atomin hajoaminen radioaktiivisen säteilyn vaikutuksesta - eivät ole ennalta määrättävissä, eikä niitä voi ennustaa, vaikka kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet olisivat ennalta tiedossa.

Suljettu, epädeterministinen maailma 1 ei kuitenkaan yksin riitä selittämään ihmisen vapautta. Maailma 1 on epätäydellinen. Ihminen voi käyttäytyä paitsi ennustamattomasti ja satunnaisenoloisesti, myös harkitusti ja rationaalisesti. Erityisesti ihmisen luova toiminta puhuu sen puolesta, että ihminen on ainakin osittain vapaa. Luovaa toimintaa - Homeroksen runoutta, Platonin filosofiaa tai Beethovenin musiikkia - ei voi selittää predestinaatiolla tai puhtaalla sattumalla. Ennemminkin maailma 3:n ilmiöt - kuten muiden taideteosten vaikutukset ja maailma 3:n sisäiset lait ja rakenne - voivat selittää luovaa toimintaa. Ihmisen vapaudesta seuraa siis maailma 1:n avoimuus maailmalle 2 ja sen kautta maailmalle 3.

4.1.4.2 Maailma 3:n vaikutus

Maailma 3:n olemassaolo lisää uuden dimension universumin avoimuuteen ja epädeterminismiin. Avoimuus ei merkitse ainoastaan maailma 1:n avoimuutta maailmalle 2 ja maailmalle 3, vaan maailma 3 on itsessään olennaisesti avoin. Popper kuvaa universumin epätäydellisyyttä analogialla miehestä, joka pyrkii piirtämään kartan huoneestaan sisällyttäen siihen kartan, jonka on jo piirtänyt. Kartta ei kuitenkaan koskaan tule valmiiksi, koska aina lisätessään siihen vedon, hänen tulisi huomioida tämä veto seuraavassa vedossa. Samoin tieto universumista, joka sisältää osanaan - maailma 3:n objektina - tämän tiedon, on väistämättä epätäydellistä. Universumi on avoin ja jatkuvasti yhä enemmän esiin tuleva.

Epätäydellisyys liittyy myös toisella tavalla maailma 3:n objekteihin - ongelmiin, teorioihin ja virheisiin. Ensinnäkin kaikki objektiivinen, inhimillinen tieto on erehtyväistä. Toiseksi maailma 3:n teorioita kuvaavat teoriat ovat välttämättä metateorioita, jotka on kuvattu metakielellä. Ne pyrkivät erehtyväisesti kuvaamaan erehtyväistä inhimillistä tietoa. Tämä maailma 3:n epätäydellisyys on voittamaton ongelma. Näin maailma 3:n epätäydellisyydestä seuraa koko universumin epätäydellisyys ja avoimuus.

4.2 Virtuaalimaailma Popperin maailmankuvassa

Virtuaalitodellisuus ja Popperin maailma 3 muistuttavat monessa suhteessa toisiaan. Kummankin rakennusaineita ovat ihmismielen tuotteet ja näistä ennen muuta kieli ja tieteelliset teoriat. Melkein minkä tahansa maailma 3:n osa-alueen kannalta tarkasteltuna virtuaalitodellisuus voidaan nähdä maailma 3:n evoluution huipentumana. Voidaanko virtuaalitodellisuus silti samastaa maailma 3:een? Vai onko virtuaalitodellisuus ennemminkin maailma 3:n objekti tai osa-alue? Tämän selvittämiseksi on tärkeää tarkastella maailma 3:n erityispiirteitä: itsenäisyyttä, avoimuutta ja epädeterminismiä.

4.2.1 Maailma 3:n evoluution viimeinen vaihe

Michael Benedikt on esittänyt ajatuksen, että virtuaalitodellisuus on maailma 3:n evoluution viimeinen vaihe, jossa materian painolasti on viskattu pois. Virtuaalitodellisuus ei kuitenkaan korvaa aiempia maailma 3:n elementtejä, vaan ainoastaan siirtää niitä. Samalla kun virtuaalitodellisuus etsii ja määrittelee oman paikkansa, se saa myös aiemmat elementit määrittelemään omat paikkansa tarkemmin. Ajatuksensa havainnollistamiseksi Benedikt tarkastelee neljää eri säiettä maailma 3:n evoluutiossa.

Ensimmäinen maailma 3:n evoluution säikeistä on kulttuuri-antropologinen. Se alkaa kielestä tai mahdollisesti jo ennen kieltä, ryhmän yhteisestä mielestä. Ryhmän yhteinen mieli koostuu uskomuksista - myyteistä - joita pidetään vallitsevina asiantiloina. Uskomukset koskevat ympäristöä, maailmankaikkeuden rakennetta, sitä mikä on viisasta tai tyhmää, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Ne ovat ryhmän yhteistä omaisuutta ja ohjaavat sen jäsenten käyttäytymistä. Kielen ja kuvallisen ilmaisun kehittymisen myötä nämä ajatukset tulivat täysin keinotekoiseen maailmaan, maailma 3:een, ja alkoivat kehittyä nopeaa vauhtia. Myytit vaikuttavat myös siihen, miten ihminen ymmärtää itsensä: ne sekä heijastavat ihmisen asemaa että luovat sen.

Myytit elävät yhä kehittyneessä teknologisessa kulttuurissa. Virtuaalitodellisuuden materiaalittomuus ja sisällön taipuisuus tarjoavat houkuttelevan paikan toteuttaa myyttisiä realiteetteja. Virtuaalitodellisuus voidaan nähdä laajentumana ihmisen ikivanhalle kyvylle ja tarpeelle asua fiktiossa, myyttisillä tasoilla aivan kuten maan päällä.

Toinen evoluution säie on mediateknologian historia. Sille on ominaista pyrkimys esittää teknisin keinoin poissaolevia tai abstrakteja asioita symbolisesti, kiinnittää ne sopivaan materiaaliin ja siten säilyttää läpi ajan ja paikan. Tämän historian vaiheita ovat kirjoittamisen, laskemisen ja graafisen esityksen muotojen kehittyminen, kirjapaino, informaation tallettaminen sähkömagneettisesti, radio ja tv sekä viimein virtuaalitodellisuus. Virtuaalitodellisuudessa Benedikt näkee lupauksen paluusta alkuun, esikirjalliseen aikaan. Postsymbolisessa kommunikaatiossa kommunikointiin ei enää tarvita kieleen sidottuja kuvauksia tai semanttisia pelejä. Sen sijaan mahdollista esittää ja vuorovaikutteisesti kokea "alkuperäinen" materiaali.

Kolmas säi koskee arkkitehtuurin historiaa. Popperin mukaan arkkitehtuuri kuuluu maailma 3:een. Aiempaa arkkitehtuuria ovat rajoittaneet käytettävissä oleva aika, materiaalit, suunnittelu- ja rakennusasiantuntemus sekä kulttuurin rajoitukset ja sopimukset. Kuitenkin arkkitehtuurin historia on täynnä esimerkkejä ihmisen pyrkimyksestä voittaa nämä rajoitukset. Kaikkialla maailmassa ihminen on pyrkinyt realisoimaan unelmansa Taivaallisesta Kaupungista, jolle kulttuurista riippumatta on yhteistä painottomuus, säteily, numerologinen monimutkaisuus, palatsit palatsien päällä, rauha ja harmonia, luonnon voittaminen ja kaikkien miellyttävien asioiden saatavuus. Taivaallinen kaupunki merkitsee maailmaa, joka ylittää materian ja luonnon ja joka on puhasta informaatiota. Se voisi olla olemassa vain virtuaalitodellisuutena. Itse asiassa Taivaallinen Kaupunki kuvaa maailma 3:a kokonaiseksi ja pyhäksi tulleena sekä samalla kyberavaruuden uskonnollista visiota.

Arkkitehtuuri itsessään ei kuitenkaan ole sidottu materiaan. Arkkitehtuuri voidaan nähdä kokeellisena ajan ja paikan neliulotteisena muuntamisena. Toisaalta arkkitehtuurilla on symbolinen sisältö, joka on osa yhteisön sisäistä viestisysteemiä. Virtuaalitodellisuuden arkkitehtuuri yhdistää nämä kaksi näkemystä. Sen arkkitehtien tehtävänä on visualisoida ei-fyysistä ja antaa näkyvä muoto yhteisön sekavimmille abstraktioille, prosesseille ja informaation organismeille.

Evoluution neljäs säie koskee matematiikan historiaa. Se on jono argumentteja ja näkemyksiä, jotka koskevat geometrian ja avaruuden propositioita, aritmetiikan ja algebran operaatioiden avaruudellista esittämistä sekä lopuksi avaruuden luonteen uudelleenarviointia tämän valossa. Avaruudellis-geometrisella säikeellä on ollut täydentävä rooli matematiikan historiassa aina symbolisen logiikan kehittämisestä, algebrallisesta notaatiosta, laskennasta, äärellisestä matematiikasta jne. nykyaikaisiin ohjelmointikieliin saakka.

Käytännössä avaruudelliset ja geometriset diagrammit sekä matemaattiset symbolijonot ovat toisiaan valaisevia esityksiä, mutta silti selvästi erillisiä. Jo Descartes näki geometrian ja algebran, avaruuden ja symbolin välisen yhteyden. Hän kehitti karteesisen koordinaattijärjestelmän, jossa voidaan esittää niin fyysisen avaruuden kuin matemaattisen avaruuden pisteiden sijainti. Fyysisen avaruuden pisteet voidaan koodata kolmella numerolla. Nämä koordinaatit ilmaisevat pisteen etäisyyden valitusta origosta kolmeen ortogoniseen suuntaan. Samoin kolmen muuttujan yhtälö voidaan ilmaista koordinaatiston pisteenä, jonka etäisyydet koordinaattiakseleita pitkin ovat yhtälön ratkaisun numeeriset arvot. Tällä tavalla funktioita voidaan esittää graafisesti.

Esimerkki osoittaa, ettei avaruus itsessään ole välttämättä fyysistä. Ennemminkin se on kaiken informaation "leikkikenttä", jonka ainoastaan yksi ilmentymä on se, mitä kutsumme reaalimaailmaksi. Moderni fysiikka on laajentanut karteesista avaruutta. Se on liittänyt ajan avaruuteen, visualisoinut fyysistä systeemiä n-dimensioisessa tilassa, jossa yksi piste esittää kokonaista systeemin tilaa ja kvanttimekaniikka operoi Hilbertin avaruudessa, jossa yksi tai useampi koordinaateista voi olla imaginaarinen.

Virtuaalitodellisuus käyttää hyväkseen niitä tekniikoita, jotka liittyvät avaruuden matemaattiseen mallintamiseen. Toisaalta virtuaalitodellisuus laajentaa joitain tekniikoita ja kysymyksiä, jotka koskevat matemaattisten olioiden spatiaalista luonnetta ja avaruudellisten olioiden matemaattista luonnetta. Virtuaalitodellisuus pystyy esittämään informaatiota avaruudellisesti paljon laajemmin kuin perinteiset menetelmät. Sillä voidaan esittää moniulotteisia visualisaatioita näkymättömistä, fyysisistä prosesseista.

Kaikki nämä ei-fyysiset, spatiaaliset esitykset ovat osa maailma 3:a. Ne ovat itsessään entiteettejä, jotka ihmisäly on kehittänyt maailma 3:ssa. Ne tavallaan "materialisoivat" maailma 3:n, jonka kanssa ihminen on aiemmin kommunikoinut vain merkkikielellä. Samalla ne henkistävät maantieteen uudella tavalla.

Näiden maailma 3:n evoluution säikeiden lisäksi on olemassa muitakin, jotka liittyvät läheisesti virtualitodellisuuteen. Esimerkiksi taiteilijoiden rooli virtuaalimaailmojen suunnittelussa näyttää tulevan merkittäväksi. Tietokoneteknologian ja telekommunikaation kehitys liittyvät läheisesti virtuaalitodellisuuteen. Itse asiassa virtuaalitodellisuuteen voidaan liittää lähes minkä tahansa tieteen - sosiologian, ekonomian, kielitieteen, jopa biologian - kehitystarina. Kaikki nämä ovat soa maailma 3:n evoluutiota, jonka voidaan siis nähdä johtavan virtuaalitodellisuuteen.

4.2.2 Virtuaalimaailman ja maailma 3:n yhteiset piirteet

Virtuaalimaailmoilla ja maailma 3:lla on paljon yhteisiä piirteitä. Molemmat ovat ihmisen ihmismielen rakentamia ennen muuta (ohjelmointi-)kielen avulla. Kumpikaan ei sijaitse pysyvästi missään fyysisessä avaruudessa, mutta niillä on tietty fyysinen perusta. Virtuaalimaailman kohdalla tämä perusta on se fyysisen maailman laitteisto, jolla virtuaaliympäristö on toteutettu. Popperin mukaan tietokone on tyypillinen maailma 3:n objekti, joka kuuluu fyysiseen maailmaan, mutta jonka toimintalogiikka kuuluu maailma 3:een.

Lisäksi virtuaalimaailmassa voi olla maailma 3.1:n tapaan objekteja, jotka kuuluvat niin virtuaalimaailmaan kuin fyysiseen maailmaan. Tästä on kyse esimerkiksi lisätyssä todellisuudessa, jossa virtuaaliympäristö tuottaa tietokonekuvaa käyttäjän todellisen ympäristön päälle. Myös virtuaalitodellisuuden käyttäjät kuuluvat tavallaan sekä virtuaalimaailmaan että fyysieen maailmaan. Ihmisellä voi olla kyberruumis virtuaalimaailmassa ja virtuaalimaailman itsenäiset, tietoiset agentit voivat olla myös robotteja, "bobbereita", joilla on suora fyysinen vuorovaikutus maailma 1:een. Myös virtuaalimaailman ja maailma 3:n kokemisella on fyysinen perusta. Vuorovaikutus niin virtuaalimaailman kuin maailma 3:n kanssa tapahtuu ihmismielen (maailma 2:n) prosessien välityksellä aivoissa, jotka sijaitsevat fyysisessä maailmassa.

Merkittävä osa virtuaalitodellisuuden ja maailma 3:n rakennusosista on kuitenkin abstrakteja. Taideteokset, mallit, tieteelliset teoriat, kieli ja matematiikka ovat kaikki maailma 3:n objekteja, joita käytetään myös virtuaalimaailman rakennusprosessissa. Virtuaalimaailman sisään rakennetut objektit ovat kaikki ei-materiaalisia, mutta visuaalisia. Virtuaalimaailmassa voidaan visuaalisesti, mutta täysin abstraktisti esittää maailma 3:n objekteja kuten kappaleen muotoja tai funktion kuvaajia.

Virtuaalimaailmassa voi olla myös käyttäjälle näkymättömiä ja tuntemattomia objekteja, jotka ovat toistaiseksi olemassa vain koodina. Nämä vastaavat käyttäjän kannalta maailma 3.3:n itsenäisiä objekteja, joita kukaan ei vielä ole löytänyt maailma 3:sta. On myös mahdollista, että virtuaalimaailmaan syntyy objekteja, jotka ovat koodaajallekin tuntemattomia. Virtuaalimaailmassa ei kuitenkaan ole olemassa mitään, mitä sinne ei ole ohjelmoitu. Myös ei-intentionaaliset objektit ovat koodin seurausta: ne voivat perustua satunnaisuuteen, keinoälyyn tai syntyä olemassaolevien objektien ja käyttäjän vuorovaikutuksen seurauksena.

4.2.3 Vuorovaikutus maailma 1:n ja maailma 2:n kanssa

Popperin mukaan maailma 3 on vuorovaikutuksessa maailma 1:n kanssa vain ihmismielen tai ihmismielen tarkoituksiin rakennetun koneen välityksellä. Tämä pätee myös virtuaalimaailman ja reaalimaailman väliseen vuorovaikutukseen.

Suurin osa virtuaalimaailman ja fyysisen maailman välisestä vuorovaikutuksesta tapahtuu Popperin mainitsemien koneiden välityksellä. Virtuaalimaailmaan voidaan vaikuttaa fyysisestä maailmasta rajapinnan laitteiden kautta tai muuttamalla virtuaalimaailman toteuttavaa ohjelmaa. Virtuaalimaailma puolestaan vaikuttaa fyysiseen maailmaan aiheuttamalla käyttäjälle aistikokemuksia tai ohjaamalla etärobottia.

Virtuaalitodellisuus on kuitenkin ennen kaikkea käyttäjän subjektiivinen kokemus ja edellyttää inhimillistä kokijaa. Virtuaalimaailman käyttäjä voi olla monella tapaa vuorovaikutuksessa virtuaaliympäristön kanssa. Hän voi liikuttaa virtuaalikehoaan tai sen näkyvää osaa, siirrellä ja aktivoida virtuaaliobjekteja sekä kommunikoida ympäristön kanssa. Virtuaaliympäristö puolestaan antaa käyttäjälle aistikokemuksia, jotka tämä havaitsee fyysisesti ja jotka voivat vaikuttaa hänen toimintaansa fyysisessä maailmassa.

Popperin teorian kannalta ongelmalliselta näyttää kuitenkin se, että ihmisen tietoisuuden ja virtuaalimaailman välinen vuorovaikutus tuntuu tapahtuvan aina fyysisen maailman - rajapinnan laitteiden - välityksellä. Ihmisen mieli ei tajua näkymätöntä maailma 3:n objektia, vaan ihminen näkee, kuulee ja tuntee sen fyysisten aistiensa välityksellä. Ihmisen vuorovaikutus virtuaalimaailman kanssa muistuttaa täydsin vuorovaikutusta fyysisen maailman kanssa. Näyttäisi siis siltä, että virtuaalimaailma ja maailma 2 ovat aina vuorovaikutuksessa maailma 1:n kautta60, eikä maailma 2:n ja maailma 3:n suoralle vuorovaikutukselle olisi vastinetta.

Popperin mukaan maailma 3:n objektin kokeminen tapahtuu kuitenkin aina enemmän tai vähemmän materiaalisten asioiden mallilla. Popper jopa käyttää metaforaa, että maailma 3:n objekteja "katsotaan" ja ne "nähdään". Virtuaalimaailmassa nämä objektit voidaan todella nähdä materiaalisten objektien tapaan. Näköhavaintoon liittyy kuitenkin aina mielen prosesseja, jotka tulkitsevat aistien välittämää dataa. Virtuaalimaailman kohdalla tulkitsemisen osuus vielä korostuu, koska simuloinnin tarkkuus ei yllä reaalimaailman tasolle. Havaitseminen on opittu prosessi, johon maailma 2 aina vaikuttaa. Ihmismielellä on siis merkittävä rooli virtuaalimaailman ja fyysisen maailman välisessä vuorovaikutuksessa.

Benedikt nimittään virtuaalitodellisuutta maailma 3:n "materialisaatioksi". Maailma 3 on kuitenkin laajempi kuin virtualitodellisuudessa visualisoitu osansa. Myös virtuaalitodellisuudessa on näkymättömiä obketeja maailma 3:n mielessä. Käyttäjä voi keksiä näiden objektien - kuten virtuaalimaailman lainalaisuuksien - olemassaolon näkemättä niiden visuaalisia esityksiä. Jopa visualisoitujen virtuaaliobjektien kohdalla maailma 3:n objekti ylittää visualisoiteen osansa. Ihmismieli abstrahoi maailma 3:n objektin sen visuaalisesta esityksestä aivan kuten minkä tahansa maailma 3.1:n objektin kohdalla. Käyttäjän mieli pystyy esimerkiksi erottamaan abstraktin funktion sen kuvaajasta tai muodon virtuaalikappaleesta. Virtuaalimaailman visuaaliset objektit ovat siis vain laajennos siihen joukkoon maailma 3:n objekteja, jotka on jollain tapaa koodattu maailma 1:ssä. Koodaus on kuitenkin vain sopimuksenvarainen tapa esittää abstrakti maailma 3:n objekti, eikä se ole identtinen objektin kanssa.

Virtuaalimaailman ja fyysisen maailman välisestä vuorovaikutuksesta seuraa Popperin määritelmän mukaan virtuaalimaailman todellisuus. Mikäli virtuaaliobjekti pystyy olemaan vuorovaikutuksessa fyysisen maailman kanssa, sen täytyy olla olemassa. Itse asiassa Popper kuvaa tarkalleen visuaalisen virtuaaliobjektin olemassaoloa puhuessaan maailma 1:ssä koodatuista maailma 3:n objekteista: "Maailma 3:n objekti on todellinen, ideaalinen objekti, joka on olemassa, mutta ei sijaitse missään, ja jonka olemassaolo on jollain tapaa sen mahdollisuudessa tulla uudestaan tulkituksi ihmismielissä."

Virtuaaliobjektin todellisuus on käyttäjän subjektiivinen kokemus. Koodin pätkä tulee yhä uudestaan todelliseksi käyttäjälle, joka havaitsee sen toteuttaman objektin. Ja aivan kuten nuoteiksi koodatun sävellyksen kohdalla, voi virtuaaliobjektin esityskin olla joka kerta erilainen. Tollanderin kuvaama neuraaliseen darwinismiin perustuva virtuaalimaailma on hyvä esimerkki tästä. Virtuaaliavaruuden objekti esitetään vasta, kun käyttäjä kiinnittää huomionsa siihen tai on vuorovaikutuksessa sen kanssa. Virtuaaliavaruudessa tapahtuu jatkuvasti valintaan perustuvaa evoluutiota. Usein käyteyt objektit vahvistuvat ja merkityksettömät katoavat. Tässä kilpailussa eniten muuntumaan kykenevät objektit säilyvät parhaiten.

Popperin määritelmästä seuraa myös virtuaalimaailman ei-visuaalisten objektien todellisuus. Virtuaalimaailmaan rakennetut luonnonlait, näkymättömät ja koodaajallekin tuntemattomat objektit sekä objektien väliset, loogisesti mahdolliset suhteet ovat todellisia. Niillä on mahdollisuus tulla löydetyiksi ja osallistua vuorovaikutukseen fyysisen maailman kanssa. Itse asiassa jopa virtuaalimaailman asiantiloista seuraavat ongelmat ja käyttäjän oivallukset, joita ei millään tavalla ole koodattu virtuaalimaailmaan, ovat todellisia. Virtuaalimaailmallakin voidaan nähdä olevan implisiittinen, itsenäinen osa-alueensa, joka on aivan yhtä todellinen kuin maailma 3.3.

4.2.4 Ero maailma 3:een?

Onko virtuaalimaailma identtinen maailma 3:n kanssa? Kysymykseen vastaamiseksi täytyy tarkastella virtuaalimaailman mahdollisia eroja maailma 3:een. Kriittisimmiksi piirteiksi osoittautuvat maailma 3:n epädeterminismi, itsenäisyys, epätäydellisyys ja tästä seuraava avoimuus. Seuraavassa tarkastellaan ensiksi virtuaalimaailmassa mahdollisesti esiintyvää epädeterminismiä sekä sen astetta suhteessa maailma 3:n aitoon epädeterminismiin. Toiseksi tarkastellaan maailma 3:lle ominaista itsenäisyyttä, epätäydellisyyttä ja avoimuutta sekä näiden toteutumista virtuaalimaailmassa. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautuu virtuaalimaailman äärellisyys: äärellisenä maailmana se voi olla vain maailma 3:n osa kokonaisvaltaisuudestaan huolimatta.

4.2.4.1 Virtuaalimaailmassa esiintyvä epädeterminismi

Popperin filosofian keskeisimpiä teemoja on universumin epädeterminismi, jota maailma 3:n olemassaolo lisää merkittävästi. Maailma 3:n objektit - kuten teoriat ja argumentit - ovat epätäydellisiä, virheellisiä ja jopa keskenään ristiriitaisia. Jopa se osa maailma 3:a, joka rajoittuu maailma 1:n kuvaukseen, on epätäydellinen. Inhimillisen tiedon erehtyväisyyden lisäksi epädeterminismiä aiheuttaa maailma 3:n itsenäisyys. Ihmisen luomat maailma 3:n objektit alkavat elää omaa elämäänsä ja tuottavat ennalta arvaamattomia seurauksia.

Virtuaaliympäristöiltä vaaditaan tavallisesti determinismiä. Tätä perustellaan tieteellisellä mallintamisella, jossa sattumalla ei ole sijaa. Fyysisessä maailmassa esiintyy kuitenkin epädeterminismiä, kuten Popper on osoittanut. Fyysisen maailman todellisen simulaation pitäisikin pystyä simuloimaan myös tätä epädeterminististä käyttäytymistä.

Fyysisessä maailmassa voi esiintyä determinististä kaaosta sekä aitoa epädeterminismiä. Jopa klassiseen (deterministiseen) fysiikkaan perustuvassa järjestelmässä voidaan sopivista alkuehdoista saavuttaa kaoottista käyttäytymistä, joka muuttuu nopeasti ennustamattomaksi. Tämäntyyppinen deterministinen kaoos ja odottamaton monimutkaisuus ovat ominaisia jopa yksikertaisille, epälineaarisille tietokonejärjestelmille sopivilla parametrin arvoilla. Avoimissa, yhteistyötä tekevissä laskennallisissa järjestelmissä kaoottinen käyttäytyminen on suorastaan väistämätöntä.

Aito epädeterminismi voi aiheutua kahdesta syystä. Ensinnäkin fyysisessä maailmassa itsessään on kvanttihyppyihin perustuvaa satunnaisuutta. Tällaisia tapahtumia ei voida ennustaa millään kausaalisilla luonnonlaeilla, vaan ainoastaan todennäköisyyden laeilla. Tämän tyyppistä satunnaisuutta on helppo ohjelmoida virtuaalimaailmaan ilman keinoälyäkin. Virtuaaliympäristön ulkoasua ja käyttäytymistä voivat ohjata esimerkiksi satunnaislukugeneraattorit. Jos satunnaislukugeneraattori on hyvä, ovat kaikki aktualisoituvat vaihtoehdot yhtä todennäköisiä ja virtuaalimaailman tila on ennustettavissa tietyllä todennäköisyydellä.

Ihmisen mielen maailma 2 on toinen syy fyysisen maailman epädeterminismiin. Mikäli ihminen on vapaa, on hänen käyttäytymisensä ennustamatonta. Tämä ennustamattomuus vaikuttaa myös fyysiseen maailmaan ihmisen toiminnan välityksellä. Sama pätee periaatteessa virtuaalitodellisuuteen. Mikäli virtuaalimaailmalla on inhimillisiä käyttäjiä, on virtuaalimaailman tilan muuttuminen epädeterminististä. Käytännössä ihmisen mahdollisuudet toimia virtuaalimaailmassa ovat kuitenkin rajalliset. Virtuaaliympäristö voi laatia luonneprofiilin kunkin käyttäjän mieltymyksistä ja ennustaa käyttäjän todennäköiset valinnat kussakin tilanteessa. Virtuaaliympäristöiltä tavallisesti vaadittu determinismi merkitsee sitä, että ympäristö toimii samassa vuorovaikutustilanteessa aina samalla tavalla. Kun käyttäjän valinta tunnetaan, määrää koodi deterministisesti sen seurauksen. Koodista seuraavaa determinismiä voidaan vähentää lisäämällä ympäristön reaktioihin satunnaisuutta.

Aitoa reaalimaailman epädeterminismiä voidaan jäljitellä keinoälyllä ja keinoelämällä3. Tollanderin kuvaamassa neuraaliseen darwinismiin perustuvassa virtuaalitodellisuudessa hylätään ehdottoman determinismin ja loogisen konsistenssin vaatimus. Virtuaalimaailma rakennetaan pikkuhiljaa ja se muuttuu dynaamisesti osaanottajan odotusten mukaan. Luonnollinen valinta vaikuttaa virtuaalimaailman objekteihin aivan kuten aivojen prosesseissa. Koska objektit muuttuvat, käyttäjä voi kokea saman objektin joka kerta hieman erilaisena.

Virtuaalimaailman simulointi perustuu avaruuden alueen tai objektin valintaan. Eräs valinnan muoto on käyttäjän huomio. Virtuaalimaailmaa simuloidaan sitä mukaan, kun käyttäjä huomioi sitä. Järjestelmän resursseja ei tuhlata tarpeettomien alueiden esittämiseen, joita kukaan ei havaitse. Käyttäjän huomion keskipisteessä oleva avaruuden alue kuvataan tarkimmin, kauempana yksityiskohdat hiipuvat ja lopulta katoavat. Huomion keskipisteitä voi olla useita ja ne voivat perustua moniin aisteihin. Esimerkiksi polun käveleminen valitsee sen ja aiheuttaa polun simuloinnin. Koska jokaisen käyttäjän huomion keskipiste poikkeaa toisistaan, voi jokainen kokea virtuaalimaailman eri tavalla.

Kukin objekti on varustettu valintaparametrilla, jonka arvo kasvaa aina, kun käyttäjä valitsee objektin. Järjestelmä antaa todennäköisemmin resursseja objektille, jonka valintaparametri on suurempi. Virtuaaliobjekti voi kasvattaa selviytymismahdollisuuksiaan liittymällä ympäristönsä objekteihin tai hakemalla komponentteja muualta avaruudesta. Objekti, joka onnistuu yhdistymään muihin objekteihin, kasvattaa valintaparametriaan ja saa paremmat mahdollisuudet menestyä tulevaisuudessa. Mikäli kahdella konsolilla olevat objektit liittyvät läheisesti toisiinsa, voidaan heikompi objekti kopioida ja liittää kopio vahvempaan objektiin. Objektien välisiä yhteyksiä täytyy kuitenkin jatkuvasti vahvistaa, etteivät ne rappeudu. Jos yhdistettyä objektia ei valita, se menettää yhtenäisyytensä ja hajoaa.

Koska objektin selviytyminen riippuu valinnasta, syntyy objektien välille kilpailua käyttäjän huomiosta. Objektit kilpailevat käyttäjän suosiosta muuntamalla itseään. Eniten variaatiota sisältävät objektit säilyvät pisimpään hengissä. Menestynyt ja vahva objekti voi kasvattaa itseään entisestään. Objektin kasvulla on kuitenkin ylärajansa. Liikaa tai liian vähän erikoistunutta objektia ei todennäköisesti valita ja se alkaa rappeutua. Tämän estämiseksi objektit voivat itse rajoittaa omaa kasvuaan.

Tällaiselle järjestelmälle on tyypillistä kaoottinen käytös. Ensimmäinen variaation lähde saa aikaan epälineaarisen ja kaoottisen ketjun, joka tuottaa suuren joukon variaatioita. Itse asiassa järjestelmän toiminta perustuukin juuri entropialle ja kaaokselle, joita hallitaan variaatioita säätelemällä. Käyttäjän kannalta järjestelmän kehittyminen on täysin ennustamatonta, mutta silti tässäkin on kyse vain deterministisestä kaaoksesta. Objektit noudattavat tiettyjä lainalaisuuksia, vaikka ne kehittyvätkin itsenäisesti. Virtuaalimaailma tuntuu olevan aina koodinsa determinoimaa, vaikka kokonaisuuden käyttäytyminen olisikin ennustamatonta. Kun käyttäjien toiminta ja koodi tunnetaan, voidaan objektin tila määrätä ainakin todennäköisyyden laeilla. Ainoa ratkaisu täydelliseen epädeterminismiin olisi älykäs virtuaaliympäristö, joka pystyisi itse muuttamaan oman totetuksensa koodia.

4.2.4.2 Virtuaalimaailman avoimuus?

Popperin maailma 3 on olennaisesti avoin. Tämä johtuu osittain maailma 3:n itsenäisyydestä. Maailma 3:n objektit ovat ihmisen luomia, mutta ne elävät omaa elämäänsä ja tuottavat ennalta näkymättömiä seurauksia. Näiden tuntemattomien objektien olemassaolo maailma 3:ssa kuitenkin edeltää niiden tietoista löytämistä. Maailma 3 on jatkuvassa kehitysprosessissa, jossa ihmisen tuntema osa maailma 3:a jatkuvasti laajenee.

Virtuaalimaailmassa voi olla joitain itsenäisiä objekteja, mutta maailma 3:n itsenäisyys ylittää virtuaalimaailman itsenäisyyden. Maailma 3:ssa jokaista totuutta vastaa epätotuus tai itse asiassa ääretön sarja epätotuuksia. Virtuaalimaailmassa aidot ristiriidat eivät ole mahdollisisa. Ristiriidat ovat väistämättä joko temporaalisia, spatiaalisia tai käyttäjästä riippuvia. Asiantilan totuusarvo voi riippua ajankohdasta, avaruuden osasta tai kokijasta. Yhdellä hetkellä, yhdessä paikassa ja yhdelle käyttäjälle esitetty objekti ei voi samaan aikaan olla kokonaan punainen ja kokonaan sininen.

Virtuaalimaailma on väistämättä äärellinen. Tämä johtuu ensinnäkin tietokoneiden laskentatehon ja siirtonopeuksien rajoituksista. Äärellisillä resursseilla ei voi esittää ääretöntä määrää objekteja. Toiseksi virtuaalimaailman kokoa rajoittaa sen toteuttava koodi. Inhimillisen tiedon kokonaisuutta ei voi esittää äärellisellä määrällä koodia. Tiedon kokonaisuuden äärettömyys johtuu epätäydellisyydestä: tieto universumista, jonka osa tämä tieto on, on epätäydellistä. Jos virtuaalimaailma sisältäisi kuvauksen itsestään, pitäisi tämän kuvauksen sisältää myös maailman objektina oleva kuvaus itsestään ja edelleen ääretön sarja kuvauksen sisältäviä kuvauksia. Tulos olisi aivan yhtä epätäydellinen kuin Popperin tarinassa huonettaan piirtävästä miehestä.

Virtuaalimaailman rajallisuudesta seuraa, ettei se voi olla identtinen maailma 3:n kanssa. Avointa, epätäydellistä ja kehittyvää maailma 3:a ei voi sisällyttää mihinkään teoriaan tai malliin. Virtuaalimaailma on pohjimmiltaan vain malli ja simulaatio kuvattavasta maailmasta. Kyseessä on vain eräs tapa muotoilla teoria, kuten Popper kuvaa: "mallit ja niitä elävöittävät lait muodostavat yhdessä teorian ja antavat melkein kopion luonnollisesta prosessista"78. Virtuaalimaailma on vain osa maailma 3:a, joka kattaa monia maailma 3:n osa-alueista. Sen toteutus on kiinnitetty fyysiseen maailma 3.1:een, mutta suurin osa sen objekteista on abstrakteja, käyttäjän tiedostamia tai tiedostamattomia maailma 3.2:n ja maailma 3.3:n objekteja. Virtuaalimaailma yhdistää varsin kokonaisvaltaisesti vanhoja maailma 3:n tieteellisiä ja taiteellisia objekteja. Samalla virtuaalimaailman idea itsessään on uusi maailma 3:n objekti.

Kirjallisuus

Benedikt, Michael (toim.)

1991 Cyberspace: First Steps. The MIT Press. Cambridge, Massachussets. London, England.

Popper, Karl R.

1982 The Open Universe. An Argument for Indeterminism. Hutchinson. London, Melbourne, Sydney, Auckland, Johannesburg.

1990 A World of Propensities. Thoemmes Antiquarian Books Ltd. Bristol.

Popper, Karl R. & Eccles, John C.

1977 The Self and Its Brain. Routledge & Kegan Paul. London & New York.

Schilpp, Paul Arthur (toim.)

1974 The Philosophy of Karl Popper. The Library of Living Philosophers. Volume XIV Book II. The Open Court Publishing Co. La Salle, Illinois.

Tollander, Carl

1991 Collaborative Engines for Multiparticipant Cyberspaces. Kokoelmassa Cyberspace: First Steps, toim. Michael Benedikt. The MIT Press. Cambridge, Massachussets. London, England.

Huomautukset