Virtuaalitodellisuus tarkoittaa näennäistä tai keinotekoista todellisuutta. Laajasti ymmärrettynä virtuaalitodellisuudella voidaan ymmärtää mitä tahansa kokemusta, jossa ympäröivä reaalitodellisuus kaikkoaa tilapäisesti. Tavallisesti virtuaalitodellisuutta käytetään kuitenkin rajoitetummassa merkityksessä tarkoittamaan todellisuuden mallintamisesta ja simuloimisesta tietokoneella.
Virtuaalitodellisuuden tekniikassa on tapana puhua virtuaaliympäristöistä. Tällöin painopiste on virtuaalitodellisuuden toteutuksessa. Virtuaaliympäristöjen toteutukseen on olemassa erilaisia tekniikoita, joilla pyritään simuloimaan ihmisen aistimuksia sekä havainnoimaan käyttäjän liikkeitä. Kaikille tekniikoille yhteisiä tavoitteita ovat virtuaaliympäristön vuorovaikutteisuus, autonomisuus, deterministisyys ja tarkkuus sekä immersiivisyys.
Kyberavaruus on tieteiskirjallisuudessa ja -elokuvissa virtuaalitodellisuudesta käyetty termi. Kyberavaruus ei rajoitu kuvaamaan nykyisillä tekniikoilla toteutettuja virtuaaliympäristöjä, vaan tulevaisuuden utopioita siitä, mitä virtuaalitodellisuus voisi olla.
Tämän tutkimuksen kohteena on ideaalinen virtuaalimaailman malli. Malli ei rajoitu toteutuksen tämän hetkisiin rajoituksiin, vaan se kuvaa virtuaalimaailman sellaisena, kuin se voisi olla puhtaaksi vietynä. Puhtaaksi viety virtuaalimaailma on täysin immersiivinen, eikä käyttäjä voi erottaa sitä reaalimaailmasta. Sillä ei ole lainkaan tilaa, vaan avaruus muodostuu käyttäjän kokemuksesta. Virtuaalimaailmassa ei myöskään ole mitään, mitä sinne ei ole ohjelmoitu. Kaikki objektit ja luonnonlait sekä aika on ohjelmoitu virtuaalimaailmaan. Virtuaalimaailmassa voi olla myös esiintyä keinoälyä ja keinoelämää. Virtuaalitodellisuus koostuu monista tällaisista virtuaalimaailmoista, jotka voivat joko jäljitellä reaalitodellisuutta tai olla puhtaasti kuvitteellisia.
Tutkielmassa virtuaalimaailmaa on tarkasteltu kolmessa filosofisessa viitekehyksessä: mahdollisten maailmojen teoriassa, Popperin filosofiassa sekä Goodmanin maailman versioiden teoriassa. Tavoitteena oli tutkia, voiko virtuaalimaailman selittää mahdollisena maailmana, Popperin maailma 3:na tai Goodmanin maailman versiona.
Mahdollisten maailmojen filosofian perusajatuksena on, että asiat olisivat voineet olla toisella tapaa, kuin ne ovat. Mahdollisella maailmalla ymmärretään tapaa, miten asiat olisivat voisivat olla. Eri suuntaukset poikkeavat toisistaan siinä, kuinka reaalisina ne pitävät mahdollisia maailmoja.
Modaalirealismin mukaan mahdolliset maailmat ovat aivan yhtä todellisia kuin aktuaalinen maailma. Tämän suuntauksen tyypillinen edustaja on David Lewis. Lewisin mukaan ”aktuaalinen” on itse asiassa suhteellinen termi. Jokainen maailma on aktuaalinen asukkaansa näkökulmasta. Lewisin modaalirealismi soveltuu monilta osin virtuaalimaailmojen tulkintaan mahdollisina maailmoina. Virtuaalimaailmat ovat konkreettisia siinä mielessä, että käyttäjä kokee ne aistihavaintojensa välityksellä. Virtuaalimaailman keinotekoisille agenteille virtuaalimaailma on aktuaalinen todellisuus. Käyttäjä voi myös kokea puhtaan virtuaalimaailman aktuaalisena ja todellisena vieraillessaan siinä.
Tulkinnan ongelmaksi kuitenkin muodostuu Lewisin mahdollisten maailmojen spatiotemporaalisen ja kausaalisen eristyneisyyden vaatimus. Lewisin mukaan maailmat eivät leikkaa, eikä niiden välillä voi olla kausaalisuhdetta. Näin ollen ei ole myöskään mahdollista matkustaa toiseen maailmaan tai saada mitään informaatiota siitä. Virtuaalimaailmojen ja reaalimaailman välillä on kuitenkin selvä kausaalisuhde. Vaikka ajateltaisiinkin, ettei käyttäjä sellaisenaan voi matkustaa virtuaalimaailmaan, vaan ainoastaan virtuaalihahmossaan, voi hän silti olla vuorovaikutuksessa virtuaalimaailman kanssa. Lisäksi virtuaalimaailma voi olla vuorovaikutuksessa reaalimaailman kanssa syöttö- ja tulostuslaitteidensa välityksellä.
Lewisin teorian valossa näyttäisikin luontevammalta pitää virtuaalimaailmaa maailman kaltaisena osana, joka sijaitsee tässä maailmassa. Virtuaalimaailman alkuperä on tässä maailmassa ja sitä ylläpidetään tästä maailmasta käsin. Itsenäisinkään virtuaalimaailma ei voi olla täysin riippumaton reaalimaailmasta. Lewisin mukaan maailman kaltaiset osat voivat kuitenkin esittää mahdollisia maailmoja ja jokaista tällaista osaa kohden on todella olemassa mahdollinen maailma. Jokaista virtuaalimaailmaa vastaa siis jokin konkreettinen mahdollinen maailma, joka ei ole tästä maailmasta saavutettavissa. Sen sijaan on mahdollista saavuttaa vastaava virtuaalimaailma ja tutkia sen kautta kyseistä mahdollista maailmaa.
Maltillisessa realismissa voidaan erottaa kaksi eri suuntausta. Aktualismin mukaan mahdolliset maailmat ovat olemassa mahdollisuuksina aktuaalisessa maailmassa. Nämä ei-aktuaaliset mahdollisuudet ovat aktuaalisen maailman komponetteja. Kripken edustamassa maltillisessa realismissa mahdolliset maailmat taas nähdään abstrakteina entiteettinä tai hypoteettisina tilanteina, eikä todellisina rinnakkaisina maailmoina.
Maltillisen realismin osalta virtuaalimaailmoja on tarkasteltu Stlanakerin edustamassa aktualismissa. Stalnakerin mukaan mahdolliset maailmat ovat täysin abstrakteja rakennelmia. Niillä on kuitenkin spatiotemporaalinen rakenne ja yksilöitä, joilla on ominaisuuksia ja jotka ovat suhteissa keskenään. Mahdollisten maailmojen eristymättömyyden osalta Stalnakerin teoria soveltuu virtuaalimaailmoihin paremmin kuin Lewisin teoria. Stalnakerin mukaan kaikki, mikä on spatiaalisessa tai kausaalisessa suhteessa maailmaan, on osa aktuaalista maailmaa. Virtuaalimaailmat ovat siis osa aktuaalimaailmaa tai todellisuutta ja siten saavutettavissa.
Stalnakerin mahdolliset maailmat ovat kuitenkin abstraktimpia kuin virtuaalimaailmat. Virtuaalimaailma ei sijaitse missään, mutta silti se on aistein havaittavissa toisin kuin Stalnakerin mahdolliset maailmat. Virtuaalimaailmat eivät siis vastaa täysin Stalnakerin mahdollisia maailmoja, mutta niitä voidaan pitää mahdollisten maailmojen aistein havaittavina esityksinä.
Antirealistinen näkemys torjuu kokonaan mahdollisten maailmojen käsitteen. Mahdollisten maailmojen käsite ei ole mielekäs, koska se edellyttäisi aktuaalisen maailman olemassaoloa tai saavutettavuutta. Goodmanin mukaan todellisuus sellaisenaan ei ole saavutettavissa, eikä näin ollen voida tietää, onko maailmoja yksi vai useita vai onko niitä lainkaan. Goodmanin antirealismi ei tarjoa teoriaa virtuaalimaailmojen tarkastelemiseksi mahdollisina maailmoina, mutta Goodmanin teoria maailman versioista on silti toimiva malli virtuaalimaailmojen tarkasteluun.
Popperin mukaan todellisuus koostuu kolmesta eri maailmasta. Maailma 1 vastaa objektiivista fysikaalista maailmaa, maailma 2 on subjektiivinen ihmisen mielen maailma ja maailma 3 on objektiivinen ihmismielen tuotteiden maailma. Nämä kaikki kolme maailmaa ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Osa maailma 1:n ja maailma 3:n vuorovaikutuksesta tapahtuu ihmismielen eli maailma 2:n prosessien välityksellä. Nämä prosessit tapahtuvat ihmisaivoissa ja siten fyysisessä maailmassa, mutta niiden kohteet voivat olla niin fyysisen maailman objekteja kuin abstrakteja ihmismielen tuotteita kuten kieli ja matematiikka. Maailma 3 voi olla vuorovaikutuksessa maailma 1:n kanssa myös niiden objektiensa välityksellä, jotka ovat realisoituneet fysikaalisessa maailmassa. Näitä objekteja ovat esimerkiksi kirjat, rakennukset, maalaukset ja koneet.
Virtuaalimaailma muistuttaa monessa mielessä maailma 3:a. Se on alkuperältään ihmismielen tuote, joka ei sijaitse missään. Lisäksi virtuaalimaailma kattaa maailma 3:n eri osia. Virtuaalimaailman toteuttamisessa käytetty laitteisto sijaitsee fyysisessä maailmassa ilmenneessä osassa eli maailma 3.1:ssä. Käyttäjän subjektiivinen kokemus virtuaalitodellisuudesta kuuluu puolestaan maailma 3.2:een eli subjektiivisen mielen tajuamaan osaan maailma 3:a. Virtuaalitodellisuudessa voi myös olla itsenäisiä objekteja, joita kukaan vielä ei ole havainnut ja jotka voivat itsenäisesti muuttaa virtuaalimaailmaa. Ne kuuluvat maailma 3:n itsenäiseen osaan eli maailma 3.3:een. Popperin teorian mukaan kaikki nämä virtuaalimaailman osa-alueet ovat todellisia, koska ne voivat olla vuorovaikutuksessa fysikaalisen maailman kanssa.
Virtuaalimaailmaa ei kuitenkaan voida samastaa Popperin maailma 3:een. Maailma 3 on epädeterministinen, avoin, epätäydellinen ja ääretön. Virtuaalimaailmaan sijoitettu keinoelämä ja keinoäly mahdollistavat tietyn asteisen epädeterminismin ja avoimuuden. Virtuaalimaailma voi elää omaa elämäänsä ja muuttaa rakennettaan ja käyttäytymissääntöjään. Tämä käyttäjän havaitsema ennustamattomuus on koodin determinoimaa, mutta satunnaisuudella saadaan aikaan aitoa ennustamattomuutta tietyissä tilanteissa. Maailma 3:n itsenäinen osa-alue ei kuitenkaan mahdu virtuaalimaailmaan. Maailma 3:ssa jokaista totuutta kohden on olemassa ääretön joukko epätotuuksia. Virtuaalimaailmassa aidot ristiriidat eivät sen sijaan ole mahdollisia. Laskentatehon rajallisuudesta seuraa, ettei virtuaalimaailma myöskään voi olla ääretön.
Virtuaalimaailman ja maailma 3:n samastamiselle on olemassa teoreettinenkin peruste. Avointa, epätäydellistä ja kehittyvää maailma 3:a ei voi sisällyttää mihinkään malliin tai teoriaan. Virtuaalimaailmassa on parhaimmillaankin kyse vain todellisuuden mallista. Virtuaalimaailma voidaan kuitenkin nähdä maailma 3:n tyypillisenä objektina tai osa-alueena, joka kattaa monia maailma 3:n perinteisistä osista.
Goodmanin maailman versiot tarjoavat käyttökelpoisen mallin virtuaalimaailmojen kuvaamiseen. Goodmanin mukaan maailmat ovat ihmisen tekemiä. Ihminen tekee maailmoja rakentamalla maailman versioita eli kuvia maailmoista. Ei ole olemassa mitään allaolevaa, versioista riippumatonta maailmaa. Virtuaalimaailmat aivan kuten Goodmanin maailmatkin luodaan tyhjästä. Kaikkia ainekset, joista maailma on tehty, tehdään yhdessä maailman kanssa. Virtuaalimaailmassakaan ei ole olemassa mitään substraattia, vaan aika ja avaruus rakennetaan maailmaan.
Virtuaalimaailma aivan kuten maailman versiot tehdään muista maailmoista. Virtuaalimaailman rakentaja käyttää materiaalinaan olemassaolevia maailman versioita, joita hän yhdistää ja jakaa osiin, painottaa tiettyjä asioita, järjestää, poistaa ja lisää ja muotoilee uudestaan. Rakennusaineksina käytetään erilaisia symboleita: kuvia, ääniä, sanoja, jotka lopuksi esitetään numeerisena datana.
Virtuaalimaailmat voivat esittää erilaisia tieteen ja taiteen maailman versioita.Virtuaalimaailma ei kuitenkaan vastaa vain yhtä maailman versiota. Virtuaalimaailman rakentajan ja käyttäjien versiot voivat poiketa toisistaan. Käyttäjän kokemus luo oman versionsa virtuaalimaailmasta hänen tulkitessaan kokemaansa.
Virtuaalimaailmaa voidaan arvioida Goodmanin maailman versioiden oikeellisuuden kriteereillä. Ei-verbaalisille versioille kuten virtuaalimaailmalle totuus on irrelevantti oikeellisuuden ehto. Sen sijaan voidaan arvioida virtuaalimaailman hyödyllisyyttä tai uskottavuutta. Koherenssi on sikäli ongelmallinen ehto, että virtuaalimaailmassa voi vallita paradoksaalisia asiantiloja. Imaginaarilogiikan kolmas totuusarvo j tarjoaa kuitenkin ratkaisun ristiriitaisien totuusarvojen rinnakkaisleoon. Deduktiivinen pätevyys ei ole virtuaalimaailmassa välttämätön kriteeri, mutta toimivuuden kannalta virtuaalimaailmalta kuitenkin edellytetään sitä. Viime kädessä oikeellisuudessa on kuitenkin kyse sopivuuden oikellisuudesta: virtuaalimaailma on oikeellinen, kun se sopii siihen tarkoitukseen, mihin se on luotu.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, ettei virtuaalimaailma kaikkine mahdollisuuksineen ole täysin selitettävissä millään tarkastelluista teorioista. Kukin teoria tarjoaa käyttökelpoisen viitekehyksen virtuaalimaailman ontologiseen tarkasteluun. Silti jokaisessa teoriassa on rajoituksia, joihin virtuaalimaailma ei sovi. Virtuaalimaailma voi esittää mahdollista maailmaa, mutta se ei ole mahdollinen maailma. Virtuaalimaailmaa ei myöskään voida samastaa Popperin maailma 3:een, vaikka se kattaakin merkittävän osa-alueen maailma 3:a. Virtuaalimaailma voidaan nähdä Goodmanin maailman versiona, mutta se ei välttämättä täytä kaikkia version oikeellisuuden kriteereitä. Virtuaalimaailma kaikkine mahdollisuuksineen tarjoaakin uuden haasteen perinteisille filosofisille teorioille.