Ne varsin valehtelevat tuiki tyhjeä panevat jotka soittoa sanovat arvelevat kanteletta Väinämöisen veistämäksi Jumalan kuvoamaksi hauin suuren hartioista veen koiran koukkuluista Soitto on suruista tehty murehista muovaeltu koppa päivistä kovista emäpuu ikipoloista kielet kiusoista kerätty naulat muista vastuksista Sentä ei soita kanteleni ei iloitse ensinkänä soitto ei soita suosioksi laske ei laatuista iloa kun on huolista kuvattu murehista muovaeltu Otettiin minusta outo varsin virhi viskattihin minun lapsen lauluistani pienen pilpatuksistani minun liioin laulavani pahasti pajattavani Vaan elkää hyvät imeiset tuota ouoksi otelko jos mie lapsi liioin laulan pieni pilpatan pahasti en ole opissa ollut seisonut sepän pajassa saanut ulkoa sanoja loitompata lausehia olen oppinut kotona oman aitan orren alla oman äitin värttinöillä veikon veistoslastusilla Laulaisinpa taitaisinpa osaajaisinpa olisin laulaisin minä kotona vaan en julkea kylässä kylän naiset nauranevat ihmiset imehtelevät minun lapsen laulujani pienen piepotuksiani jos ma lapsi liioin laulan paljo mieletön pajatan Eik ole hullun kieltäjäistä ankaran asettajaista kiven all on kieltäjäni maan alla masentajani jo on pelto peittehenä nurmi kaunis kattehena silmillä heliät hiekat jaloilla muhiat mullat Laulavat Lapinki lapset heinäkengät heittelevät hirven harvoilta lihoilta peuran pienen pallehilta niin miks en minäi laula miks ei laula meiän lapset ruoalta rukihiselta suulta suurukselliselta Laulavat Lapinki lapset heinäkengät heittelevät vesimaljan juotuansa petäjäisen purtuansa niin miks en minäi laula miks ei laula meiän lapset juomalta jyvälliseltä oluelta ohraiselta Laulavat Lapinki lapset heinäkengät heittelevät nokisilta nuotioilta hiilisiltä hiertimiltä niin miks en minäi laula miks ei laula meiän lapset avitsoilta lautaisilta huonehilta honkaisilta Laula laula kieli keito suu kurja sulin pakaja Etpä silloin laajoin laula etkä aivan pitkin piuska kun sa kuolet kurja kieli katonet katala raukka kun on suussa surman suitset surman päitset päälaella kaulassa Manalan kahle Tuonen ohjat olkapäillä Laula laula kieli keito suu kurja sulin pakaja Etpä silloin laajoin laula etkä aivan pitkin piuska kun viisin vyöteltänehe kuusin kengiteltänehe päälle lauan lasketahan liina päälle liitetähän Laula laula kieli keito suu kurja sulin pakaja Etpä silloin laajoin laula etkä aivan pitkin piuska kun sa vieähän viluhun pakkasehen paiskatahan lauta alle toinen päälle kupehelle kummallenki Laula laula kieli keito suu kurja sulin pakaja Etpä silloin laajoin laula etkä aivan pitkin piuska Tuonen tuopin tuomisilta Manan kannun kantamilta kehnot siell on tuopin tuojat kannun kantajat katalat Laula laula kieli keito suu kurja sulin pakaja Etpä silloin laajoin laula etkä aivan pitkin piuska kun sa suuni ruohon kasvat kieleni heliän heinän vatsani vihannan viian kulmani oravikuusen Laula laula kieli keito suu kurja sulin pakaja Laula vaikka laskematta ja heläjä heittämättä Jääpi suuta surmallenki kieltä maassaki märätä Tuonen toukkien jyviä Manalan matojen syöä Lauloin ennen lapsempana kieltä pieksin pienempänä vaan en nyt sanoa saata enkä kielin kerskaella kieleni minun kipiä säveleni sangen sairas Äijä on ääntäni kulunut säveltäni suuri säie sitte mennehen sykysyn sitte toisen toukoaian Yskä on suuni sulkenunna tauti salvanna sanani jotk ennen jokena juoksi myötävirtana vilisi Niin mun ennen ääni juoksi kuin lyly lumella juoksi venonen jokivesillä mastilaiva lainehilla Nyt on ääneni poloisen minun kurjan kulkkutorvi on kuin karhi kaskimailla hangella havupetäjä vene kuivilla kivillä reki rannna hiekkasilla Ei kumaja kuiva kulkku eikä rintani rimaja kun ei voilla voiettane rakettane rasvasilla Ei oo voilla-voitajoa rasvoilla-rakentajoa kuin ennen oma emoni sepä voilla voiellutti sekä rasvoilla rakenti Jo nyt on kuollut kuusi vuotta kaonnut kaheksan vuotta kuollut voilla-voitajani rasvoilla-rakentajani Tupa on täynnä tuppisuita pöytä pönkiä mahoja ei olle virren virkkajoa asian aloittajoa kun en mie ruma ruvenne lapsi laiha laikahtane virsilöitä virkkamahan asiita aloittamahan Silloin laulan konsa jouan konsa jouan ja kykenen kons ei kaurani karise eikä heinäni heläjä rukihini ei rutaja Nytpä ei kaurani karise eikä heinäni heläjä rukihini ei rutaja Niin tuonko tupahan virret saan sanani lämpimähän istume ilokivelle luome leikkikalliolle ilovirret vieressäni saatavillani sanaset Kyll on maata kyntäjällä ahoja ajelijalla kangasta kävelijällä vettä viljoin soutajalla viel on virttä laulajalla runoja rupeajalla Ei sanat sanoihin puutu virret veisaten vähene ennen metsä puita puuttui metsä puita maa kiviä ennen kuin runo sanoja runon lapsi laululoita Sanasta sana tulevi kypenestä maa kytevi laulu päästä laajenevi virsi veisaten venyvi Sitä suu pakaelevi mitä mieli tietelevi sinne laulaja menevi kunne virsi viittoavi Tuhma lauluhun latovi vierettävi virtehensä mitä sylki suuhun tuopi vesi kielelle vetävi Tuosta tunnen tuhman virren pitkä virsi tuhman virsi kaksi kaunista sanoa tahi ei täyttä kahtakana Viisas virren veisoavi oppinut osaelevi sanat saapi paikallehen luottehet lomia myöten suu se syytävi sanoja kieli luopi luottehia niin kuin ratsu jalkojansa ori konsti koipiansa Viisas virren veisoavi ajallaan lopettelevi hyvä on laulu loppuvasta lyhyestä virsi kaunis mieli on jäämähän parempi kuin on kesken katkemahan Eipä koski kielaskana laske vettänsä loputen eikä laulaja hyväinen laula tyynni taitoansa Jos ma lauluille rupean virren töille työnteleme laulan pihlajat pihalle tammen keskitanhualle tammelle tasaiset oksat joka oksalle omenan omenalle kultapyörän kultapyörälle käkösen Kun käki kukahtelevi kulta suusta kuohahtavi vaski leuoilta valuvi kultaisehen kuppisehen vaskisehen vakkasehen ilman maahan vieremättä rikoille ripoamatta Siitä tammen taittelemma pihlajat pirottelemma tyvet teemmä tynnyriksi latvat laivan mastiloiksi kesken kestipöytäsiksi pikariksi pienet oksat Mieleni minun tekisi aivoni ajattelisi lähteäni laulamahan saaani sanelemahan Monet on taiot taskussani ajatukset vyöni alla saoin saatuja sanoja tuhat virren tutkelmata Laulaisinpa taitaisinpa kellittäisin kestäisinpä laulaisin lahoissa näissä kehikoissa kellittäisin vaan on muustaki muretta huolta huomispäivistäni etten tieä tiimalleni enkä taia tarkalleni Suuni sulkea pitäisi kiinni kieleni sitoa laata virren laulannasta heretä heläjämästä Niin luonen lopettanenki herennenki heittänenki paremmille laulajille taitavammille runoille Kerin virteni kerälle suorittelen sommelolle panen aitan parven päähän luisten lukkojen taaksi ettei pääse päivinähän selviä sinä ikänä Laulaisinpa taitaisinpa vaan en mie rahatta laula suut en kullatta kuluta pieksä kieltä penningittä Laulajan laki väsyvi runon kulkku kuivettuvi rahatonta laulaessa kullatonna kukkuessa En mä äijeä anoisi enkä paljo pakkoaisi äyrin suun avamisesta riunan kielen kääntymästä kopeikan koko sanalta puolen puolelta sanalta Tahi kysyn miestä miekkoinehen satuloinehen hevoista kuningasta linnoinehen pappia kirikköinehen Siin oli virsi kuullaksenne toinen ilman ollaksenne Kumartakaa kuulijani otsin maahan oppijani Ken tätä virttä kiittänevi laulua ylistänevi sille poika syntyöhön kyntäjäksi kylväjäksi vastaskoivun valkoiseksi meren kaislan kaunoiseksi viisahaksi kuin isonsa läpi käymähän keräjät jutut julki jaksamahan Kenpä virttä moittinevi laulua alentanevi sille tyttö syntyöhön pätsirinnan valkoiseksi tervaskannon kaunoiseksi niin on laiska kuin emonsa alla aian maattavaksi lepikköön levättäväksi Toisin ennen toisin eilen toisinpa tänäi päänä Elettihin meillä ennen oltihin ojan takana ojapuita poltettihin ojavettä keitettihin syötihin ojakaloja isolassa ollessani emolass eläessäni Toisin silloin lappi lauloi hyrehti hyväsukuinen vennon joukio jorisi vennon joukko jouatteli hyvän sammon saatuansa kirjokannen tuotuansa Toisin silloin touko kasvoi toisin maa orahan otti toisin paistoi päivä silloin toisin kuutamet kumotti Oli meitä kuin oliki oli ennen aikoinansa siskoja sininen silta veikkoja veno punainen Tuli tuuli otti laian tuli toinen toisen otti kolmansi kokan repäisi Tuli viimeinen vihuri sepä vei koko venehen Jäi veikot veen varahan joutui sormet soutimeksi käsivarret vartimeksi peukalo perämelaksi Soua sormet tuolle maalle kussa puut punalle paistoi puut punalle maat sinelle kivet kiiltävät vaselle hopialle hongan oksat kullalle kukat kanervan Oli meillä kuin oliki oli ennen aikoinansa siskoilla sininen silta veikoilla vene punainen Nousi tuuli tuulemahan ilman ranta riehkimähän tuuli puut havuttomaksi kanervat kukattomaksi heinät helpehettömäksi Siitä taittoi siskon sillan veikoilta venon hajotti jätti veikot veen varahan siskot siirrälti salolle jätti sormet soutimiksi kämmenet käsimeloiksi hongan oksat huonehiksi katajat kamariloiksi Kukkui muinainen käkeni entinen ilokäkeni kukkui illat kukkui aamut kerran keskipäivälläki syänyöllä sylkytteli Jo on kuollut kuusi vuotta kaonnut kaheksan vuotta viety entinen iloni syöty kullan kukkujani Mikä söi minun käkeni kuka kullan kukkujani kun ei kuulu kukkuvaksi illalla iloitsevaksi päivänlaskun laulavaksi minun iltani iloksi huomeneni huopeheksi aina aikani kuluksi jott ei ois illoilla ikävä ei apia aamusilla Enpä tuota tunnekana tunnekana tieäkänä kulle syylle sylveäme kulle laaume laulle Jop on minua jotki suotu jotki suotu kutki saatu sillaksi likasijoihin pahan paikan polkimeksi Joko nyt heitti Herra Kiesus hylkäsi hyvä Jumala sukukunnan surtavaksi heimon helliteltäväksi Vaan ellös sukuni surko kamaloiko ristikansa mun poloisen päiviäni angervoisen aikojani Eipä heitä Herra Kiesus hylkeä hyvä Jumala kun ma luome Luojahani heitäme Jumalahani Suvun syötti synnyn syötti esivanhemman elätti niin miks ei minua syötä kuks ei kurjoa elätä sukukunnan suupaloilla heimokunnan hempuloilla Kun ma kerran kengät saisin kerran kestävän hevosen kerran korjan kelvollisen kerran paian palttinaisen niin kun kerran kenkisime enpä ennen riisuisime enkä ennen heittäisime ennen kuin Tuonelan tuvilla Manalan majaperillä Enpä tuota tieäkänä tieäkänä tunnekana kuta laulaisin lajia kuta syytä syyättäisin Joko teen tikasta virren pakinan tikan pojasta Paljo on tikalla huolta ja paljo tikan pojalla syömisistä juomisista henkensä pitämisestä Noin tiesin tikan sanovan kuulin kurjan kuikuttavan Enpä tieä tikka rukka kuta tammea takonen kuta kuusta kolkuttanen kuhun kulkenen salohon tuolla ois enempi puita tuolla äijä pökkelöitä tuolla toukkia paremmin Noin tiesin tikan sanovan kuulin kurjan kuikuttavan Enpä tieä tikka rukka minne mennä kunne käyä kunne kuitenki osata Istun tässä illan kaiken karjalaisen kannon päässä ei syötetty ei juotettu eikä toiste toivotettu eikä ennistä kysytty päivän päätäni kivisti viikon väänti vatsoani Sat oli miestä Salliloa tuhat miestä Tulliloa ei ken pöytähän panisi lautahan lasetteleisi Pestaisinpa mieki piian orjan ottaisin minäi kun ois tuohi vaattehena savi ruokana parassa tahi se syömättä eläisi tarkeneisi vaattehetta Viisin piikoja pitäisin kuusin käskynkuulijoita Vaan en nyt sanoa saata enkä tuota tuhma tunne mi on piru piioillani paha palkkalaisillani ei pysy minulla piiat orjat ei ne ollenkana Osapoika onnipoika Jumala rahakas poika Rikos riistainen rekesi tavarainen aisa taita rikki riihen kynnyksehen poikki aitan portahille Täytä riihi riistallasi aha aittani elolla Sill en mie elä elotta asu ilman ammatitta ennen telttojen tekijä vaskivaippojen vanuja kultakangasten kutoja hopiaisten huolittaja Tule meille Tuomas kulta Tuopa joulu tullessasi Tule kekri jouu joulu sekä pääse pääsiäinen Kyll on kystä aitassamme paljo pantua eloa sirkan reisi paarman jalka peiposen peräpakara sammakon sakarivarvas sisiliskon silmäpuoli Miks on minulla ääni vieno ääni vieno ja matala Siks on minulla ääni vieno ääni vieno ja matala kun olen kylmällä kyhätty syänkuilla synnytetty vaahtokuuna vaivat nähty lehtipuussa liekutettu Miks on silmäni kipiät näkimeni näin täperät Siks on silmäni kipiät näkimeni näin täperät kun itken joka ikävän joka huolen huokaelen joka viikon vierettelen joka kuuhuen kujerran Min tähen olenki huoles mintä hoikka huolellinen Sen tähen olenki huoles senpä hoikka huolellinen nousi suolle suuri honka viitahan vilu petäjä joss oli huolilla sijansa murehilla muu pesänsä siit on mulle tuutu tehty tuutu tehty käätty kätky vaku vaivainen rakettu Miks on mulla muoto musta muoto musta kaiat kasvot Siks on mulla muoto musta muoto musta kaiat kasvot kun synnyin sysituvassa kasvoin karstakammarissa join paljo joesta vettä söin suolta sammalia Enk ole sitte kyllin syönyt kuin emosen syöttäessä enkä sitte siivon juonut kuin emosen juottaessa enk ole sitte siivon pesty kuin emosen kylvettäissä enkä siivon nukkununna kuin emosen soutaessa Miten on mieli miekkoisien autuaallisten ajatus Niin on mieli miekkoisien autuaallisten ajatus kuin keväinen päivän nousu aamun armas aurinkoinen Mitenpä poloisten mieli kuten allien ajatus Niinpä se poloisten mieli niinpä allien ajatus kuin syksyinen yö pimiä talvinen on päivä musta Minun on mustempi sitäi synkiämpi syksy-yötä Alahan on allin mieli uiessa vilua vettä alempana armottoman käyessä kylän katua Vilu on vatsa varpusella jääoksalla istuessa vatsani minun vilumpi astuessani ahoja Syän kylmä kyyhkyseilä syöessä kylän kekoa kylmempi minun sitäi jäävesiä juoessani Osa oli minulla ennen niinkuin muilla muuallaki kun kasvoin ison koissa elelin emoni mailla Kasvoin kuin kala meressä vesa nuorella norolla niinkuin putki puuta vasten saraheinä vuorta vasten vitsikkö mäkeä vasten Kasvoin taaton kannikoilla venyin veikon viipuloilla maammoni kananmunilla sisaren sianlihoilla Poiss on nyt osani multa katehessa kohtaloni Missäpä minun osani kussa kurjall kohtaloni Tulen tuiman tiettävissä ilmivalkian varassa Osani paloi palossa turmeltui tulen sisässä pahana palokesänä tulivuonna voimatonna Muilla onni työn tekevi haltija rahan hakevi minun onneni makasi haltijani haukotteli kiven alla kinnas käessä havun alla hattu päässä Oisko onni ostaminen lykky tieltä löytäminen ostaisin paremman onnen pahan onnen pois panisin selin seinähän sitoisin päin panisin patsahasen siinä vitsoin vinguttaisin nahkaruoskin nauuttaisin kantaisin vilua vettä kovan onnen olkapäille Osallisten onni valvoi lykyllisten lyyrätteli minun malkion makasi minun utran uinueli osallisten orren päässä lykyllisten lyhtehillä Tuuitti emo minua vaapotteli vanhempani orrella osattomalla kätkyessä vaivaisessa Yks oli lehmä maammollani sen häjy häräksi muutti piru pitkäpiimäiseksi Härän söi susi kesällä minä maiotta makasin minä voitta vuollattelin kesän voitta kellittelin rieskasetta riuottelin talvilampahan takuissa mustan uuhen uutuvissa Eläisi kesällä kenki heinajalla heikompiki vaan on pakko pakkasella suru suurella lumella Kelpasin minäi kesällä päin päivänpaistehella Tuli talvi ei tahottu syänkuill ei syötettynä Jouuin kurja kulkemahan nälän kanssa nääntymähän pakkasessa parkumahan vilussa värisemähän Annapas kesä tulevi lähenevi lämmin aika taas minua tarvitahan rukihin rutistuessa kesäheinän heiluessa kaurojen karistuessa Häitä Hiitola pitävi paha joukko juominkeja tappoi häiksehen hevosen ruoiksehen mustan ruunan Ei ole häistä Hiitolaisten pahan joukon juomingeista ei häjyä häihin vieä kylän kurjoa kutsuta Itse hurjat häänsä juovat pahat piirunsa pitävät ei varoa vaivaiselle onnettomalle osoa Ajattelen aikojani muistan muita päiviäni parempia päiviäni entistä elantoani Muin oli ajat paremmat päivät kaikki kaunihimmat päivän laskut laupiaammat koriammat huomenkoitot Toisin silloin touko kasvoi toisin maa orahan otti Silloin nousi nuoret heinät kun ma nousin nuorukainen silloin kasvoi kaikki kaislat kun ma kasvoin kaunis lapsi kasvoin koissa korkiassa ylenin ylituvissa kaunihilla kannikoilla liioilla lihamuruilla Vaan tuli surma suutimaton kesken yötä kenkimätön pois otti minun poloisen kauas kantoi Karjalasta näille ouoille oville veräjille vierahille jossa harvoin päivä paistoi harvoin kuutamet kumotti harvoin on kuultu kuikan ääni harvoin kaakkurin kajatus harvoin on hauki vierahana siika ei sinä ikänä lohen poik ei polvenahan Niinpä nyt tätä nykyä tällä tuhmalla iällä sijan tieän kussa synnyin kanssa kaiken kussa kasvoin en tieä sitä sijoa kussa kuolo kohtajavi hengen loppu loukahtavi näillä ouoilla ovilla veräjillä vierahilla Kun kasvoin koissa ennen korkian ison koissa teutoi tengat tietä myöten rahat rantoa ajeli Tuli tauti taaton tappoi tuli surma söi emoni Jopa tuosta toissa vuonna kohta kolmanna kesänä raha vieri ranta vieri teräs vieri tenka vieri mie vielä enemmin vierin vierin maalle vierahalle tulin tuntemattomalle Yks on tuuli tuttuani päivä ennen nähtyäni Muut ne ei minua tunne mie vaan muita tunnustelen venäläistä veikokseni venakkoo sisarekseni jos ei veikko lienekänä emon laps ei ollekana Niin en nyt sinä ikänä en poloinen polvenani kuule veikon veisoavan laulavan emoni lapsen Kun kerran kävin pihalle aivan aamulla varahin kuulin laulannan lahelta miepä rannalle laseme luulin veikon veisoavan laulavan emoni lapsen Eipä veikko veisannunna laulanna emoni lapsi sorsat täällä soittelevi kuikat kuikerrettelevi koskessa kiven kolossa veen virran pyörtehessä Oisko mulla kuin on muilla hevonen rekivetoinen reki kaksikaplahinen saan maksava satula korja kolmikymmeninen kyllä mä itse luokit saisin saisin aisat ainiaiset luokki tuomesta tulisi aisat pitkät pihlajasta Sitte en kauan katselisi enkä ennen seisattaisi kuin mun tultua kotihin päästyä ison pihoille ison tupa tupruaisi lämpiäis emoni sauna Ei tieä kotoiset vaimot eikä naiset naapurini missä miehet mellostavi kussa uhmoaa urohot missä mellostan minäi kussa kurja uhmaelen Sainpa kiero kiertämähän vaivainen vaeltamahan kuuksi päiväksi kululle ilman rannalle iäksi tieä en suojoa sijoa enkä tyyntä valkamoa Sorsall on sijansa suojat tyynet allilla asunnot johon sorsa suojeleksen alli laitto laajeleksen Minun on koti koivikossa pajupehkossa pesäni kuhun kurja suojeleme sekä laitto laajeleme Kotihinsa muut menevät majoillensa matkoavat kurjall ei ole kotia katalalla kartanoa korpi kurjalla kotina salo sauna vaivaisella Moni on päivä päätön päivä usiampi einehetön Ilta ainaki tulevi yö etehen ennättävi moni tuikkavi tulonen vilkuttavi valkiainen Ei ole turvoa tulesta valkiaisesta varoa turvoa tuhoistakana vaivaistakana varoa Tuikkaen tuli palavi vilkutellen valkiainen eessä lapsen armottoman kohalla kovaosaisen Noin tunsi tulen isäntä virkkoi valkian pitäjä tuvallinen tuumoavi ja sanovi saunallinen Pois turvaton tuvasta armoton katoksen alta Tuulen vieä turvatonta ahavaisen armotonta varatonta vastarannan Surull on susi metsässä surummalla mie sitäi retkell on repo metsässä retkemmällä mie sitäi jälell on jänis metsässä jälemmällä mie sitäi Vilu on mulla vienoisella vilu vienopäiväisellä kylmäinen kylialalla Menisin minä tupahan en tohi tupahan mennä saaa sammalhuonehesen Ei tupa ison tekemä tup on vierahan tekemä venäläisen veistelemä karjalaisen kalkuttama Koti korkia näkyvi aitta kaunis kaljottavi jossa veikkoni viruvat siskoni sirottelevat veikot vierahat minulle sivukulkijat sisaret emo vielä vierahampi ouompi oma emoni Emoni minun erotti kantajani karkotutti poies muista lapsistansa kauas kantamaisistansa tuulipuolelle tupoa pohjaispuolelle kotia pohjan tuulta tuntemahan ärjyntää älyämähän Jo tunnen katala kaikki tunnen tuulet tunnen tuiskut tunnen ainoiset ahavat tunnen tuimat vastarinnat tunnen jäiset jääsatehet sekä räntäisen satehen Yht en tulle tuntemahan ehtoja oman emoni oman veljen veikkoutta mielisiivoa sisaren Kuuli ennen äiti äänen iso itkuni tajusi kun istuin ison sylissä paruin äitin paarmahilla Nyt ei äiti ääntä kuule iso ei itkua tajua Kuoli tuo kultainen isoni kaatui armas kantajani jäin mä veljien varahan sisarien alle armon Parempi veen varassa kuin on veljien varassa armahampi alla tuulen kuin sisaren armon alla Niin mä vierin veljistäni kuni puut pinosta vieri kivet saunan kiukoasta Niin mun siskoni sivusi kuin on kieron kehräpuunsa Niin mun heitti heimokunta kuin orava kuivan kuusen Suku suuttui heimo heitti hylkäsi hyvä sukuni oma veikko vierastutti siskoni kävi sivutse Vaan jos heitti heimokunta hylkäsi hyvä sukuni elä heitä Herra Kiesus hylkeä hyvä Jumala hyvien hylittäväksi pahojenki pantavaksi Hoia Herra huolellista kaitse lasta kaihollista kun ma huuan huolissani suruissani surkuttelen Olipa minulla ennen oli ennen aikoinani iso ilmoin syntyessä maammo maille kantaessa emonen imettäessä Iso minun heitti iljenelle maammo maalle paljahalle veljet vieville vesille sisaret sulille soille ilman vyöttä vaattehitta iholla alastomalla Niin minun isoni heitti kuin on kieron kirvesvarren niin minun emoni heitti kuin on väärän värttinänsä niin mun heitti siskoseni kuin on kartun kalliolle niin mun heitti veikkoseni kuin kala kivisen rannan lohi luotoisen apajan Heitit suurille suruille apioille mielaloille Turvani on turpehessa armo kirkon aian alla toivo Tuonelan tuvissa Syäntäni tuimelevi päätäni kivistelevi eikä tuima tuimemmasti kipiämmästi kivistä jotta huomenna minua hurstin huiskuteltaisi käsin käännyteltäisi Sitte toisena pyhänä kuus ois tuomassa tupahan viisi viemässä viluhun sata tielle saattamassa Veisi veikkoni hevonen taluisi isoni tamma musta multihin vetäisi savenkarva saatteleisi kuuluisi kuparin ääni vasken ääni vankahuisi Kuusen juuret kuivettuvat vaan ei kuivu kyyneleni meret suuretki sulavat ei sula minun suruni Mitä voin minä poloinen kuta taian kurja raukka tämän suuren huolen kanssa ja suuren surun keralla Suru särkevi syämen huoli vatsan halkaisevi Tulisko kevätki kerran talven kanta katkiaisi ehkä koito kuolisinki katkiaisinki katala lehti puuhun ruoho maahan minä marras maan rakohon minä toukka Tuonelahan minä tuima turpehesen Kun ois muita niin minäi itsemennyttä Manalle Kusta nyt saisin kumppania minä toiseksi menisin tuonne Tuonelan tupihin Manalan ikimajoihin Sylin mullat syyteleisin kourin kuopan kaiveleisin kirkon kirjatun sivuhun satalauan laitehesen Jopa vaan minulla oisi aika mennäki Manalle ikä mennä Tuonelahan Tuonen tyttäret toruvat minun viikon viipyväni kauan maalla kasvavani Vaanp on kielsi Väinämöinen epäsi suvannon sulho itsemennyttä Manalle turpehesen tunkenutta sylin mullat syytänyttä kourin kuopan kaivanutta Kun minä menen Manalle tahi jouun Tuonelahan Tuonen tyttöset toruvat Manan neiot riitelevät Mi sinun Manalle saattoi kuka tuotti Tuonelahan Nuorrapa tulit Manalle nuorra Tuonelan tuville Ei sinua tänne täyy ilman Luojan tietämättä ilman tauin tappamatta ottamatta oivan surman muun surman musertamatta Vastata minun tulevi sekä siivolla sanoa En mä tänne tullutkana ilman Luojan tietämättä ilman tauin tappamatta ottamatta oivan surman muun surman musertamatta Tuonen tyttöset toruvat Manan neiot riitelevät Itse oot Manalle tullut oman tunnon Tuonelahan Kun sa muitaki olisit kautta Tuonen tullehia Manan mailta siirtämiä sylin ois multa syyettynä kourin kuoppa kaivettuna Voi isoni voi emoni voi on valtavanhempani Minnekä minua loitta kunne kannoitta katalan kunne loitta kuolemahan kannoitta katoamahan näihin suurihin suruihin apioihin mielaloihin Parempi minun olisi parempi olettelisi maata maksoissa emoni alla keuhon kellitellä alla rinnan riuotella pernoissa pesä piteä ilman kuuta katsomatta ilmoa ihoamatta Äijän silloin äiti maksoi emonen sitäi enempi kun ma maksoissa makasin alla keuhon kellittelin alla rinnan riuottelin piin pernoissa pesäni Parempi minun olisi parempi olisi ollut syntymättä kasvamatta ilmahan sikiämättä maalle tälle täytymättä ilmoille imettämättä Kun oisin kuollut kolmiyönä katonut kapalolassa vaaksan vaatetta pitänyt vaaksan toisen puupalasta kyynärän hyveä maata pari pappien sanoa kolme lukkarin lukua kerta kellon helkähystä Mikä lie minua luonut kuka kurjoa kyhäisnyt näille päiville pahoille mokomille mielaloille joka ilta itkemähän joka viikko vieremähän joka kuu kujertamahan Ois voinut minun emoni ennemmin emo kuluni kesän leskenä levätä talven juosta joutilasna maata vastoin vaippoansa liki liinahurstiansa ennen kuin nuorta miestä vastoin vastoin toista vanhempoa Ois voinut minun emoni ennemmin emo kuluni syleillä sysistä puuta halailla vesihakoa kuin on miestä viereltänsä puolisoa puoleltansa Ois voinut minun emoni ois voinut emo kuluni tätä lasta tehtäessä synnyteltäissä minua panna saunahan savua lyöä saunan salpa päälle Kun oisi kylä kysynnä Mitä saunassa savua mitä sauna salpa päällä Ois tuohon emo sanonna On mulla vähä ituja pikkarainen maltahia Kun emo minua tuuti niin se tuuti tuskiksensa kun emo minua vaali niin se vaali vaivoiksensa suruksensa suojaeli kaihoksensa kasvatteli Mahoit ennen maammo rukka mahoit kaunis kantajani armas maion antajani ihana imettäjäni kapaloia kantosia mytöstellä mättähiä pestä pieniä kiviä kun sa pesit pienoistasi kapalojit kaunoistasi Mahoit ennen maammo rukka mahoit kaunis kantajani kultainen kulettajani hopiainen hoitajani tuuitella turpehia liekutella lehtipuita vaalitella varpasia kun sa tuuitit minua vaalit vaivaista minua Ja mahoit minun emoni mahoit maammo rukkaseni mennä järven rantaselle vieä hurstilla vetehen upotella uutimella tahi luoa tuutusen tulehen käätä kätkyn valkiahan liekun lietehen sysätä Ois tuota kylä kysynnä Missä tuutunen tuvasta Sinä vastannut olisit Tuutunen paloi tulessa lapsen tappoi liika tauti Liekö minua Luoja luonut vai lie synti synnyttänyt vai käski oma osani kova onni ohjaeli kaikki huolet huolimahan kaikki surut sureksimahan kaikki kaihot kantamahan Silloin synnyin mie poloinen konsa kaikki huolet syntyi silloin kasvoin mie katala konsa kaikki kaihot kasvoi korkenin kovaosainen konsa kaikki koitopäivät Parempi olisin ollut soriampi syntymättä kasvamatta kaunihimpi Kun oisit maammo rukkaseni kaottanut kaksiöisnä rikoissa pihalle vienyt kakaroissa kaivotielle vienyt peltojen perille pannut aitojen alatse Äsken tuolla toissa vuonna äsken kolmanna kesänä oisit ohrina otellut hernevarsina valinnut kauran tähkinä katsellut oisit saaessa sanonut ajatellut ottaessa Tuoll on kaunis kantamani ihana imettämäni Kukkua käkesin kälkö lintu lauloa lupasin Saisinko käeltä kielen kukkujalta kulkkutorven kukkuisin jokaisen kuusen joka lehto leikin löisin Tuolla kukkuisin kovemmin kuss on kurjat kulkemassa vaivaiset vaeltamassa huolelliset horjumassa martahat matelemassa Mistä tunnen huolellisen Tuosta tunnen huolellisen huolellinen huokoavi huoleton huhuelevi