Helsingin yliopisto / tietojenkäsittelytieteen laitos / © Arto Wikla 2014
4.3 Enemmistö ja vähemmistö
Muutettu viimeksi 5.2.2019
/
Sivu luotu 16.10.2012
(Brown 4)
- kuten jo todettu, normit säätelevät ryhmän jäsenten
käsityksiä ja toimintaa
- ne siis luovat yhtenäisyyttä ja ennustettavuutta
ryhmän toimintaan –
ryhmästä ja normien sitovuudesta riippuen enemmän tai vähemmän
- ryhmän jäsenyys itse asiassa siis edellyttää sopeutumista
normistoon – ainakin jossain määrin
- tuo sopeutuminen voi tarkoittaa jopa omista mielipiteista, arvoista
ja uskomuksista luopumista
- kiinnostava jännite:
mukautuminen enemmistön käsityksiin ~ vähemmistön muutosvaikutus
- (minä: ryhmään on siis tavallaan sisäänrakennettu
eräänlainen "enemmistövalta" ja pitäytyminen vallitsevassa
normistossa)
- (minä: on aika kiinnostava kysymys, miten normisto voi
muuttua, jos ryhmän olosuhteet ja toimintaympäristö
muuttuvat; voiko vähemmistö saada aikaan muutoksen ja
muuttua enemmistöksi, vakuuttelu, vallankaappaus, ...)
Enemmistön vaikutus
- yksilön mukautuminen enemmistön kantaan –
klassinen koesarja (Asch 1956):
- osallistujille kerrottiin että kyse on visuaalisen arvioinnin
testaamisesta: vertaillaan pystysuoria eri mittaisia janoja
- tehtävänä on verrata yhtä janaa kolmeen muuhun janaan ja kertoa
mikä näistä kolmesta janasta on yhtä pitkä kuin vertailtava jana
– oikea vastaus on ilmeinen ja helppo
- koehenkilö saapuu testihuoneeseen, jossa on jo joukko muita
"koehenkilöitä", jotka ovat oikeasti testaajan apureita
- kokeessa näytetään sarjana 14 eri vertailutehtävää
- parissa ensimmäisessä vertailussa kaikki antavat oikean vastauksen,
joka siis on ilmeinen
- lopuissa vertailuissa "koehenkilöt", so. testaajan apurit,
antavat vastauksen, joka on ilmeisen väärä, mutta apurit
ovat täysin yksimielisiä ja rauhallisen luottavaisia
- todellisista koehenkilöistä peräti 3/4 meni mukaan ainakin
kerran enemmistön silmin nähden virheelliseen arvioon!
- todellisten koehenkilöiden vastauksista 39 % oli joko
samoja kuin apureiden virheelliset vastaukset tai ainakin
poikkesivat oikeasta virheellisen vastauksen suuntaan!
- janojen pituuserot vertailutehtävissä olivat siis täysin selviä:
kontrolliryhmissä ei tehty lainkaan virheitä!
- Asch tulkitsi:
- koehenkilöt halusivat "mennä enemmistön mukaan", mukautua,
vaikka näkivätkin, miten asiat ovat
- mahdollisesti heiltä puuttui luottamusta "omiin silmiinsä":
"ehkä toiset kuitenkin näkevät tarkemmin"; epäusko omiin
havaintoihin
- toinen mahdollisuus on halu mennä porukan mukana, vaikka porukka
olisi väärässäkin; halu mukautua enemmistön kantaan
- Aschin alkuperäinen janojen vertailutesti:
Asch's Conformity (4:10) (YouTube)
- vastaavan tapaisissa kokeissa myöhemmin on havaittu, että tuohon tyyliin
opitut "virheelliset" normit voivat säilyä myös, kun koehenkilöä
testataan myöhemmin yksin, ilman ryhmän läsnäoloa
- Ash totesi myös, että väärän vastausten antavien apureiden ryhmän
koolla on merkitystä koehenkilöiden mukautumiseen: maksimimukautuvuus
saavutettiin n. 5-10 hengen ryhmäkoolla, mikä jälkeen vaikutus
alkoi vähetä
- on myös tutkimuksia, jossa ryhmäkoon suurentaminen ei vähentänyt vaikutusta
- koehenkilöiden mukautuvuus väheni myös, kun
- testiryhmissä oli kaksi oikeaa koehenkilöä: 39 % --> 10 %
- yksi (vain yksi!) testaajan apureista antokin aina oikean
vastauksen 39 % --> 5 %
- pelkkä apureiden yksimielisyyden rakoileminenkin vaikutti:
jo kun yksi heistä antoi enemmistöstä poikkeavan väärän
vastauksen, vaikutus oli merkittävä (39 % --> ? %)
- Aschin kokeita ja samantyyppisiä tutkimuksia on sittemmin tehty paljon
ja "the basic conformity that he discovered seems to be
remarkably prevalent" (Brown s. 129)
- Ihmisillä on hyvin yleinen ominaisuus muokata käsityksiään
ja käyttäytymistään vastaamaan ympäristönsä (ja ryhmänsä/ryhmiensä)
käsityksiä ja käyttäytymistä: muoti, musiikkimaku, eettiset ja
moraaliset arvot, sosiaaliset ja poliittiset käsitykset, ...
(olemmehan sosiaalisia eläimiä)
- Milgramin (1963) klassinen ja paljon referoitu "sähköiskuin"
opettamisen tottelevaisuuskoe:
- ensimmäinen versio: koehenkilön on annettava "sähköiskuja"
"opetettavan" vääristä vastauksista; oikeasti sähköiskuja ei
tule ja opetettava on tutkimusavustaja
- tutkija komentaa antamaan yhä voimakkaampia "sähköiskuja"
- huolimatta "opetettavan" voimistuvista "tuskanhuudoista"
hämmästyttävän moni (30-65%) koehenkilö totteli ja suostui antamaan
jopa "400 voltin sähköiskuja"
- tässä ei vielä ollut enemmistö-vähemmistö-asetelmaa vaan kyse oli
mukautumisesta "komentajan määräyksiin",
ei enemmistön käsityksiin ja normeihin
-
Milgram Experiment (11:46) (YouTube)
- [The
Milgram Experiment 1962 Full Documentary (44:26) (YouTube)]
- (1965, -66) mukaan otettiin mukaan kaksi uutta avustajaa ikäänkuin
varsinaisen koehenkilön kumppaneiksi, syntyi ryhmä
- ryhmän jäsenet ehdottivat kukin annettavan "sähköiskun"
voimakkuutta ja avustajat johdonmukaisesti halusivat suurta volttimäärää
- ryhmä oli ohjeistettu valitsemaan ehdotuksista matalin
- varsinainen koehenkilö olisi voinut ehdottaa matalia volttimääriä,
mutta yli puolet meni ryhmän mukana korkeisiin arvoihin;
vertailuryhmässä vain 2.5 %.
- toisessa kokeessa tutkittiin tilannetta, jossa avustajat olivat
tottelemattomia, ja myös silloin koehenkilöt menivät porukan mukana
- Festingerin selityksiä (1950) mukautumisen syistä:
- todellisuus konstruoidaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa:
meillä on käsityksiä ja uskomuksia maailmasta, joita
peilaamme muiden käsityksiin ja uskomuksiin
- koska "miniteoriamme" maailmasta eivät ole muuten todennettavissa,
vertaamme niitä muiden "miniteorioihin"
- jos "monella" on samanlaisia käsityksiä, käsitykset ehkä ovat
"tosia" tai "oikeita"
- muista edellisen luvun itsearviointi ja sosiaalinen vertailu
- kun kaikki tekevät tätä, tuloksena on enemmän tai vähemmän
yhtenäisyyttä
- ryhmän tavoitteen tärkeys voi saada jäsenet tietoisesti
mukautumaan yhtenäisyyteen tehokkuuden varmistamiseksi;
esimerkkeinä vaikkapa köydenveto tai poliittinen puolue vaalien
alla, ...
- Festingerin mainitsemat syyt eivät kuitenkaan selitä Aschin
kokeiden tuloksia; Aschin ryhmät olivat hyvin tilapäisiä ja
kyseessä oli mukautuminen ilmeisen virheelliseen valintaan
- Mikä siis neuvoksi? Deutsch et Gerard ehdottivat kolmatta syytä
mukautumiselle (1955):
- ehkä Aschin koehenkilöt tahtoivat välttää naurunalaiseksi
joutumista ja kummajaiseksi tuomitsemista
- emme halua tulla poissuljetuiksi
- olemme mieluummin pidettyjä kuin vieroksuttuja
- tällainen on "normatiivista vaikutusta", kun
nuo Festingerin kaksi syyryhmää ovat "informatiivista vaikutusta"
- näistä kaikista kolmesta on (toki) myös monia tutkimustuloksia
- mukautuminen voi lähteä jäsenen halusta "kuulua jengiin" tai
ryhmä voi painostaa jäsentä mukautumaan
Vähemmistön vaikutus
- perinteisesti sosiaalipsykologit pitivät vähemmistön mukautumista
enemmistöön vallitsevana "lainalaisuutena", mutta koska maailma ja ympäristö
muuttuvat, myös enemmistöjen käsitykset ja toimet joutuvat
muuttumaan; tällöin myös vähemmistöt voivat muuttua enemmistöiksi
- Maailma ja tietomme siitä muuttuvat. Niinpä myös käsitysten on muututtava.
Moscovicin esimerkki (1976): Charles Darwin viktoriaanisessa Britanniassa:
muutos halveksitusta häirikköpuheesta tieteen valtavirraksi
- jotta vähemmistöllä olisi vaikutusta, sen
on oltava käsityksissään hyvin sitkeä,
yksimielinen ja yhtenäinen kaikkein
myrkyllisimmänkin kritiikin edessä
- Moscovicin ja kumppanien koe Aschin kokeen hengessä (1969):
- erisävyisten sinisten värikenttien värin arviointia ja värin
nimeämistä
- enemmistö (4) arviointiryhmästä todellisia koehenkilöitä,
vähemmistö (2) "koehenkilöitä" eli tutkijan apureita
- vähemmistö kutsuu ennalta sovitulla tavalla joitakin värikenttiä
vihreiksi
- vähemmistö yksimielinen "väärissä" valinnoissaan:
- noin 1/3 enemmistöstä valitsee myös vihreän ainakin kerran
- 8 % enemmistön vastauksista kaikkiaan oli "vihreä"
- osa vähemmistön "vääristä" valinnoista poikkeaa toisistaan:
- merkityksetön 1 % enemmistön vastauksista oli "vihreä
- huom: vertailuryhmissä ei lainkaan valittu vihreää!
- vaikka tuo 8 % vaikuttaa pieneltä verrattuna Aschin 36 %,
Brown pitää tulosta hyvin merkittävänä
(koska kaavoihinsa kangistuneille vanhan koulun sosiaalipsykologeille
vähemmistöjen vaikutus tuli yllätyksenä)
(ja Moscovicia ajatellaan jopa sosiaalipsykologian Darwiniksi,
jonka käsitykset nousivat vähemmistöstä enemmistöksi...;-)
- asiaa on sittemmin tutkittu paljon ja tehty myös metatutkimuksia,
tutkimusten yhteenvetoja, ja nyt myös jopa sosiaalipsykologit uskovat,
että vähemmistöllä voi olla vaikutusta enemmistöön ... ;-)
- edellytyksiä tutkitustikin ovat nuo edellä mainitut vähemmistön
ominaisuudet: yksimielisyys ja yhtenäisyys
- (ja lisämahdollisuuksia vähemmistölle vastaavasti antaa enemmistön
epäyhtenäisyys!)