Ohjelmistoprojektien johtaminen ja ryhmädynamiikka: 2.1 Sosiaalipsykologian taustaa ja historiaa

Helsingin yliopisto / tietojenkäsittelytieteen laitos / © Arto Wikla 2014

2.1 Sosiaalipsykologian taustaa ja historiaa

Muutettu viimeksi 27.10.2014 / Sivu luotu 18.9.2012

(Helkama et al. 1, 2)

"... tutkii ihmisten välistä vuorovaikutusta ja ryhmätoiminnan säännönmukaisuuksia."

tekijöitä (monet näistä nivoutuvat toisiinsa, tämä ei siis ole mikään matematiikan "ositus"):

emootiot (elämyslaatu, neurofysiologiset muutokset, ilmeliikkeet, käyttäytymisvalmius, kognitiiviset arvioinnit ...)
skeemat (tiedot ja odotukset, skriptit ja stereotypiat, attribuutiot)
sosiaalinen kognitio (havainnot ja niiden tulkinnat),
sosialisaatio (roolien saaminen/ottaminen; tiedot, säännöt, käsitykset, asenteet, ..., joilla tullaan ryhmän/yhteisön/yhteiskunnan jäseneksi)
vuorovaikutus (roolit säätelevät, valta ja solidaarisuus, dominointi ja alistuminen, ystävällisyys ja vihamielisyys, dominanssihierarkiat)
aggressio ja altruismi
roolit ja statukset pienryhmässä, roolikonfliktit
sosiaaliset kategoriat ja ryhmien väliset suhteet ja konfliktit
joukkokäyttäytyminen

Serge Moscovici (1972): "[Sosiaalipsykologia tutkii] niitä kulttuurin prosesseja, joiden kautta tieto organisoituu yhteiskunnassa, solmitaan yksilöiden välisiä suhteita sosiaalisessa ja luonnollisessa ympäristössä, muodostetaan yhteiskunnallisia liikkeitä (ryhmiä, puolueita, instituutioita), joiden puitteissa ihmiset toimivat ja ovat vuorovaikutuksessa, ja koodittuu yksilönsisäinen ja yksilöidenvälinen toiminta, joka luo yhteisen sosiaalisen todellisuuden arvoineen ja normeineen, joiden alkuperää on etsittävä sosiaalisesta ympäristöstä."

sosiaalipsykologian analyysitasoja (psykologia — > sosiologia):

yksilönsisäinen: yksilön odotukset, mallit, arkiteoriat: "pidän ihmisistä, jotka ovat samaa mieltä kanssani", "vihamiesten ystävät ovat vihamiehiä", jne.
yksilöidenvälinen: suhteet jossakin tilanteessa ottamatta huomioon yksilöiden sosiaalisia asemia tilanteen ulkopuolella: "autetaanko miestä mäessä", yms.
asemien ja ryhmien välinen: otetaan huomioon myös yksilöiden sosiaaliset asemat ja sosiaaliset kategoriat: "opettaja komentaa, oppilas tottelee", "tyhmä pomo, teen toisin", tms.
"ideologinen": yksilöiden sosiaaliset asemat ja sosiaaliset kategoriat voivat olla (so. ovat!) riippuvaisia ja vaihtelevia eri "kulttuureissa", so. vaikkapa eri maissa: "köyhätkö kyykkyyn", ...

Nämä tasot luonnollisesti liittyvät toisiinsa ja ryhmäkäyttäytymistä analysoitaessa kaikki kannattaa pitää mielessä.

historiaa ja koulukuntia:
- kansainpsykologia (Völkerpsychologie), Saksa 1800-luku: "kansansielu", "kansanhenki" mytologia, uskonto, taide, kirjallisuus, ... [Saksa yhdistyi 1800-luvulla!]
- massapsykologia, Ranska ja Italia 1800-luku: "joukkosielu", massasuggestio, kriminologia, ... [Ranskassa oli neljä vallankumousta 1789-1871!]
- yksilön kehitys (Iso-Britannia 1900-luvun alku): "moraalistuminen", egoismin voittaminen, "suggestio", "opitut vaistot", Darwin, ... [viktoriaanisessa Englannissa oli suhteellisen rauhallista... luokkayhteiskunnassa vain yksilö oli kiinnostava, eivät luokat koska "eihän niitä ole"...;-]
- behaviorismi: "vain kokeellinen luonnontiede ja mittaaminen on tiedettä" "tieteellistä on vain havaittava"
- kulttuurihistoriallinen koulukunta (Vygotski): kieli ja kommunikaatio, vuorovaikutus, ... [Stalin pisti pisteen...]
- vertaileva sosialisaatiotutkimus: kulttuurien väliset erot käyttäytymisessä ja asenteissa, vaikutteita Freudin psykoanalyysistä
- kognitiivinen vallankumous: "kognitiivinen dissonanssi" (tiedollinen epäjohdonmukaisuus), jota yksilö pyrkii mininimoimaan, saa hänet toimimaan ja mm. muuttamaan asenteitaan, "naiivi psykologia" eli "keittiöpsykologia" käyttäytymisen selittäjänä
- sosiaalisen identiteetin teoria: itseluokittelu sosiaaliseen ryhmään, kognitiivista sosiaalipsygologiaa ryhmien ja yhteiskunnan tasolla
- sosiaalisten representaatioden teoria: arvot, aatteet ja käytännöt muokkautuvat jokapäiväisessä viestinnässä
- etogenia: arkikielen analysointi, Wittgensteinin 2. filosofia, Vygotskin psykologia, antropomorfismi, yksilön subjektiiviset selonteot toiminnastaan, tutkitaan episodeja (luonteva sosiaalisen toiminnan katkelma, jolla on selkeä alku ja loppu: esim. ravintolaillallinen tai maisteriksi opiskelu)
- diskurssianalyysi: ei ennalta annettuja pysyviä sääntöjä ja rooleja vaan ne syntyvät keskustelussa ("vauhdissa"), "puhetapahtumat" siis luovat psykologisia ilmiöitä, toimintaa ja kognitioita, "toinen kognitiivinen vallankumous", kieli ei kuvaa todellisuutta vaan luo sitä