3.1 Sosiaalisesta vuorovaikutuksesta

(Helkama et al. 11)

Suhtautumistavat vuorovaikutuksessa

• sosiaalisissa kontakteissa otetaan aina kantaa valtasuhteisiin – oltiin asiasta tietoisia tai ei
• vallan ja solidaarisuuden viestintä
• valta: dominointi ~ alistuminen
• solidaarisuus: ystävällisyys ~ vihamielisyys
• meillä laumaeläimillä on muiden laumaeläinten tapaan ryhmissämme dominanssihierarkia – tavalla tai toisella
• kyseessä saattaa olla peräti biologisperustainen emootioiden ohjaama ryhmäytymisen mekaniikka, jossa sanattomalla viestinnällä on keskeinen rooli

• yksi peruste tälle ajatukselle (Mihael Argyle, 1975):
  • miten puheen sisällön ja sanattoman viestinnän ristiriita vaikuttaa – kumpi voittaa?

  • sisältö ystävällinen ~ tyyli vihamielinen
  • sisältö vihamielinen ~ tyyli ystävällinen
  • viesti käskevä ~ tyyli alistuva
  • viesti alistuva ~ tyyli käskevä

  • kaikissa tapauksissa sanaton viesti oli moninkertaisesti tehokkaampi kuin sanallinen: ystävälliseen sävyyn ilkeyksiä puhunutta pidettiin ystävällisenä, jne.
  • sanattoman viestinnän vastaanottaminen on ihmiselle luultavasti väistämätöntä! (pikku kiinnostavuus: kirjallisessa nettiviestinnässä ei juurikaan ole sanattoman viestinnän komponenttia – hymiöt ovat aika laiha lohtu; selittäisikö tämä joitakin meille kaikille tuttuja nettikeskustelujen ominaisuuksia?)

  • (jo itse viestikin voi aiheuttaa "kognitiivistä dissonanssia" tyyliin "Rakkaani, ethän taas kerro sitä typerää vitsiä!"; miten tällöin vaikuttaa sanattoman viestin tyyli?)

• milloin ja miten dominanssihierarkia muodostuu
  • odotustilojen teorian (Berger ym., 1980) mukaan se määräytyy tekijöistä ikä, sukupuoli, koulutus, yms.; eli kyseessä olisivat kognitiiviset odotukset, eivät emotionaaliset sanattomat viestit
  • Akko Kalma (1991) sai koetuloksia, jotka puhuvat tuota teoriaa vastaan:
    • kolmen hengen keskusteluryhmiä, toisilleen tuntemattomia ihmisiä
    • ennen keskustelua kaikki osallistujat arvioivat toistensa aktiivisuutta, dominoivuutta, varautuneisuutta, kriittisyyttä
    • 10 minuuttia keskustelua; tutkija arvioi dominoivuutta puheen määrän perusteella, vallan käyttöä toisten puheen keskeyttämisen määrällä (sekä keskeyttäjän että keskeytetyn kannalta), dominoiva katse, jne.
    • jo ensimmäisen minuutin aikana tehdyt havainnot näyttivät vallitsevan koko keskustelutuokion ajan
    • koehenkilöiden ennakkoarviot toisistaan ennen keskustelun alkamista pitivät huomattavan hyvin paikkansa!
    • Kalman mukaan dominointihierarkia siis näyttäisi muodostuvan tahattomasti ja emootioihin perustuen, ei harkintaan ja päättelyyn

• klassikko Robert Bales kehitteli 50-luvulla ryhmätoiminnan analyysiä IPA (Interaction Process Analysis):

  • ryhmän toiminta toteuttaa ryhmän säilymistä edistäviä funktioita
  • sosio-emotionaalinen funktio (ilmaisullinen f., ekspressivinen f.): toteutuu kun jännitteet laukaistaan ja ilmapiiri pysyy ystävällisenä, "kaikilla on kivaa"; päämääränä toki lopulta tehtävässä onnistuminen
  • tehtäväfunktio (instumentaalinen f.): toteutuu kun tehtävässä onnistutaan

  • ryhmäkeskustelujen tarkkailuun koodaustekniikka, vuorovaikutusprosessin analyysi: tarkkailija koodaa vuorovaikutustilanteen tapahtumat, aktit, joita ovat puheenvuorojen lauseet, mutta mahdollisesti myös naurahdukset, hermostuneet liikehdinnät, ..., johonkin luokkaan, joita on kaikkiaan 12
  • luokat jakautuvat neljään alueeseen:

    • positiivinen sosio-emotiaalinen: solidaarisuus, rentoutuminen, samaa mieltä oleminen, ...
    • negatiivinen sosio-emotiaalinen: eri mieltä oleminen, jännittyneisyys, vihamielinen vastustus, ...

    • aktiivinen tehtäväalue: ehdotus, mielipide, keskustelun suuntaaminen, ...
    • riippuvainen tehtäväalue: ehdotuksen pyytäminen, mielipiteen kysyminen, suuntamisen pyytäminen

  • monissa tutkimuksissa ryhmistä on löytynyt selkeitä tehtäväalueen osaajia ja selkeitä sosio-emotionaalisia osaajia – "asiajohtajia" ja "tunnejohtajia" (ainakin minulle aika tuttu ilmiö!)

  • (Hare 1976) ainakin laboratorioryhmissä näyttäisi pätevän "laki": noin 2/3 akteista kuuluu tehtäväalueen akteihin

  • IPAn aktiluokkia (R.F. Bales 1950 teoksessa Brown s. 43):
    

• Bales (1970) kehitteli ideaa edelleen (SYMLOG, SYstem for Multiple Level Observation of Groups):
  • ryhmän tarkkailun lisäksi mukaan otetaan ryhmän jäsenten arviot itsestään ja toisista
  • kolmiulotteinen luokitteluavaruus:

    • alaspäin - ylöspäin: alistuvuus ~ dominointi
      D(ownward) - U(pward): asema vaikutusvaltahierarkiassa

    • negatiivisuus - positiivisuus: vihamielisyys ~ ystävällisyys
      N(egative) - P(ositive): asenne muihin ryhmän jäseniin

    • taaksepäin - eteenpäin: ryhmän tavoitteen "haittaaminen" ~ "edistäminen"
      B(ackward) - F(orward): auktoriteetin asettaman selkeästi määritellyn tavoitteen haittaaminen tai edistäminen
      Huom: Jos ryhmän tavoitteena on jonkin ongelman ratkaisu tai uusien ideoiden (tms.) tuottaminen, B(ackward) voi itse asiassa edistää ryhmän laatua ja F(orward) voi olla haitaksi!

      
      

  • sovellusesimerkkejä ryhmäkäyttäytymisen luonnehdinnasta:
    • negatiivinen-ylöspäin-eteenpäin (NUF): ankara asioita eteenpäin runnaava johtaja
    • positiivinen-alaspäin-taaksepäin (PDB): kiltti ja saamaton seurailija
    • positiivinen-ylöspäin-taaksepäin (PUB): hyväntuulinen äänekäs vastarannan kiiski
    • lisää luonnehdintaesimerkkejä (jpg) (hmm...)
    • Character Types and Their Involvement in Groups (hmm... vähän kuin horoskooppimerkkien luonnehdintaa...;-)

  • suomeksi soveltamani SYMLOG-tyylinen henkilöarviolomake (Javascript)

  Roolit ja sosiometria

  • jäsenten roolit ryhmässä voivat olla muodollisia ja ennalta annettuja: johtaja, sihteeri, kahvinkeittäjä, ..., hyökkääjä, puolustaja, valmentaja, ..., sotamies, vääpeli, kenraali, ..., jne., jne.
  • tällöin kukin toimii roolinsa mukaisesti eli siis tavallaan "näyttelee"

  • kaikissa ryhmissä rooleja ei ole jaettu ennalta, ja myös roolitetuissa ryhmissä voidaan "poiketa käsikirjoituksesta", myös niissä tapahtuu toivottua ja/tai ei-toivottua roolien muuttumista

  • rooleja voidaan yrittää analysoida sosiometrisellä metodilla (J.L. Moreno, 30-luku):
    • ryhmän jäsenille tehdään kysely suhtautumisesta muihin ryhmän jäseniin tyyliin: ketkä ovat ystäviäsi, keiden kanssa työskentelisit mielelläsi, ..., kenestä et pidä, kuka ei pidä sinusta, ..., jne., jne.
    • kyselyn perusteella laaditaan tavalla tai toisella esitetty "kartta", joka visualisoi kyselyssä ilmaistuja suhteita
    • esitys voi olla esimerkiksi sosiogramma, suunnattu verkko, jonka solmut esittävät ryhmän jäseniä ja särmät kyselyssä saatuja vastauksia (jotka siis vastaavat kysmyksiin "kuka", "ketkä")
    • vastauksia voidaan toki analysoida myös tilastollisin menetelmin ja laskea monenlaisia "indeksejä" yms. aineistosta

  • esimerkki koululuokan sosiometristen tyyppien määrittelemisestä (Coien 1982): "Nimeä kolme luokkatoveriasi, joista pidät eniten, ja kolme, joista pidät vähiten:"; syntyy sosiometrisiä tyyppejä:
    • suosittu: paljon mainintoja ja pääosin positiivisia
    • torjuttu: paljon mainintoja ja pääosin negatiivisia
    • unohdettu: vähän mainintoja ja pääosin positiivisia
    • kiistanalainen: paljon mainintoja, positiivisia ja negatiivisia
    • keskimääräinen: keskimääräisesti mainintoja, positiivisia ja negatiivisia
    • ...

  Keskustelu vuorovaikutustapahtumana

  • lähtökohta kielen ja puheen analysointi sellaisenaan, ei ihmisten välisten suhteiden analysointi – teksti tekstinä, eleet eleinä, ...

  • sanaton viestintä
    • vuorovaikutussuhteessa sanotaan paljon myös elein, ilmein, äänensävyin, ...
    • prosodiikka tutkii puheen sanattomia akustisia viestejä: äänensävyt, rykäisyt, naurahdukset, ...; näille on kehitelty puheen litterointia varten omia merkkejään
    • kinesiikka tutkii puhujan liikeiden sanattomia viestejä: ilmeet, eleet, katseet, kulmakarvojen nostot, asennon vaihdot, ...
      • ymmällään: kädet leveällä: "tässä sitä nyt sitten ollaan"
      • joko-tai: pää vasemmalle-oikealle
      • nyökkäys ~ pään puistelu
      • kulmakarvojen nosto
      • jne., jne., loppumattomin variantein ...
      • (Helkama et al.: lisää kivaa kamaa s. 223)

  • diskurssianalyysi
    • puhetavan ja kielenkäytön tutkimusta
    • sosiaalista konstruktionismia: ihmiselle ilmenevä todellisuus rakennetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kielen avulla
    • kieli ei siis kuvaa todellisuutta vaan luo siitä vaihtelevia tulkintoja eli versioita
    • samassa tai samantapaisessa diskurssissa eläneet ihmiset voivat päätyä samoihin tai "riittävän samoihin" versioihin, jotta he jollakin tavoin onnistuvat ymmärtämään toisiaan
    • (mielestäni tämä on vallan kiintoisaa ja alkaa lähestyä Wittgensteinin jälkimmäistä filosofiaa, mutta taitaa kurssimme tavoitteiden kannalta mennä aivan liian lähelle filosofiaa...;-)