Tacitus vuonna 98 jKr.

16.4.95.

Tacitus: Germania. Käännös Tuomo Pekkanen. Yliopistopaino 1988.

Fenneistä

46. Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa.

Fennit olivat nykyisten saamelaisten esi-isiä.

Germaanien juomatavoista

23. Juomana on ohrasta tai vehnästä vamistettu neste, joka on käyttämällä saatu jossakin määrin viinin kaltaiseksi. ... Janoon nähden he eivät ole yhtä kohtuullisia [kuin ruuan]. Jos heidän juomahimoaan tyydytetään toimittamalla heille niin paljon kuin he haluavat, heidät voitetaan yhtä helposti heidän omilla paheillaan kuin asein.

Uhkapelistä

24. ... Noppapeliä he kumma kyllä harjoittavat vakavissaan selvin päin ja osoittavat voiton ja häviön ollessa kysymyksessä niin suurta harkitsemattomuutta, että he kaiken menetettyään panevat peliin viimeisellä ja ratkaisevalla heitolla vapautensa ja itsensä. Hävinnyt menee vapaaehtoiseen orjuuuteen . Nuorempi ja vahvempikin antaa köyttää ja kaupata itsensä. Niin itsepäisiä he ovat tässä nurinkurisessa asiassa; itse he sanovat sitä rehellisyydeksi ...