Kello löi kymmenen. Hetken aikaa oli hiljaista. "Toteuttakaa yhteisöllinen työvuonhallintaportaali," kajautti ohjelmointitapahtumaveteraani Ville "Hallo" Knuuttila kovaan ääneen Reaktorin kokoushuoneessa. Pariohjelmointikilpailu 2014 oli alkanut. Kilpailun kaava oli sama kuin viime vuonna: Yksi tehtävä, yksi tietokone, kaksi kuuseen kurkottavaa käpistelijää kinastelemassa näppäimistöstä ja yksi katajaan kapsahtava sovellus. 

 

Tavoitteena oli keskittyä pariohjelmointiin, tuohon lähes buzzword-tason ohjelmointitekniikkaan, jota monet peräänkuuluttavat. Ajatuksena on, että yksi toimii "ohjaajana" tietokoneen äärellä ja ohjelmoi tavalliseen tapaansa, mutta samaan aikaan selittää tekemisiään vieressä istuvalle toverilleen, joka antaa tilanteen tullessa omien näkemyksiensä kuulua. Itselleni ja parilleni lauantain kokemus oli ensimmäinen kosketus pariohjelmointiin. Pyrimme noudattamaan tekniikkaa mahdollisimman hyvin. Jo ensimmäisten koodirivien iskeytyessä ruudulle huomasimme hyötyjä. Onhan kaksi silmäparia paljon parempi löytämään virheitä kuin yksi. Sokeus omaan tekemiseen ei enää ollut niin suuri tekijä. Lisäksi huomasimme, että ongelmatilanteista selviydyimme normaalia nopeammin, kun seinän sijasta olikin toinen otsa, jota vasten iskeä.

 

Reaktor esiintyi taas tänäkin vuonna edukseen. Toimisto tarjosi mitä parhaimmat puitteet ohjelmoinnille ja työhön keskittymiselle. Ruoka oli hienostunutta, mutta ei monimutkikasta, varmaan juuri mitä tämä Suomen teknologiamaailman kärkikahinoissa vaikuttava yritys ajaa takaa. Imago maistui joka suupalassa. Myöskään juomapuolella ei ollut puutteita. Olikohan siinä ajateltu Ballmerin huippua? Suosituin nautintoaine kuitenkin oli lähes jokaisen koodarin elinehto, kahvi.

 

Kello löi kuusi. Kilpailu oli päättynyt ja erään ainejärjestön puheenjohtaja juoksi käytävillä soittaen jonkinlaista vanhaa autotorvea. Tai ehkä se olikin vain ilmoitus, että ruoka oli saapunut. Ruokailun jälkeen kokoonnuimme taas kokoushuoneessa, jossa kaikki parit näyttivät omat tuotoksensa. Demotilaisuudessa huomasi, että joidenkin katajat olivat lähes kuusenkorkuisia; kahdeksantuntisen session aikana he olivat saaneet ällistyttävän hyviä asioita aikaiseksi. Tänä vuonna tekniikat vaihtelivat hieman viime vuodesta. Pahamaineinen Java Spring Framework oli jäänyt kokonaan pois. Googlen kehittämä frontend-sovelluskehys AngularJS taas oli kuningas. Myös LaravelPHP-sovelluskehystä ja Mithriliä oltiin käytetty.

 

Voittajaksi selviytyi tänä vuonna parivaljakko nimeltä Sesto, joka häikäisi muita tyylikkäällä Angular-sovelluksellaan, jossa oli yllätyksiä. Palkintoseremonioiden jälkeen tapahtuman virallinen osuus oli pulkassa, mutta epäviralliset jälkifiilistelyt jatkuivat vielä toimistolla rennommissa merkeissä. Loppupeleissä tapahtuma ansaitsee pysyvän varauksen kalenterissa ensi vuosille.

 

Teksti Juuso Strömberg

Kuva Tommi Nikkanen