Globaalit valaistusmallit: Radiositeettimenetelmä

[Hearn & Baker 94: 544 - 551]

Radiositeettimenetelmä on uusin yleisesti käytössä oleva valaistuksen mallintamistekniikka. Radiositeettimenetelmä perustuu diffuusien haijastuksien käyttöön globaalina valaistusmallina. Menetelmä soveltuu erityisesti sisätiloja mallintavien kuvien valaistuksen laskemiseen.

Säteenseurannasta poiketen radiositeettimenetelmä on katselupisteestä riippumaton tekniikka, koska siinä lasketaan kaikista pinnoista lähtevä diffuusi valo, ja vasta sen jälkeen muodostetaan kuva jostain katselupisteestä katsottuna.

Malli jaetaan pintalappuihin eli elementteihin, jonka jälkeen säteilevä diffuusi valo lasketaan pintalapulta toiselle ns. muotokertoimia (form factors) käyttäen. Muotokertoimista muodostetaan N yhtälöstä ja N tuntemattomasta koostuva lineaarinen yhtälöryhmä. Se ratkaistaan yksinkertaisella eliminointimenetelmällä. Lopuksi suoritetaan varsinainen kuvan muodostaminen käyttäen esimerkiksi intensiteettiä interpoloivaa valaistusmallia.

Kun mallin valaistus- tai heijastusparametrejä muutetaan, pintalappuihin jakoa tai muotokertoimien laskemista ei tarvitse suorittaa uudestaan. Kun katselupistettä muutetaan, vain kuvantuotto (renderöinti) on tehtävä uudestaan.

  • Radiositeettimenetelmä

    (Lähde: CSC Visualisointikurssi)

  • Radiosity
    (Lähde: Allen Martin)


  • Examining Radiosity - Slide set



    JK 14.2.1997