Muistan kun itse aloitin opintoni syksyllä 1991, meille annettiin sähköpostitunnukset ja kerrottiin Internetistä ja sen ihmeellisestä maailmasta. Oli sähköpostia, nyyssejä, FTP-palvelimia ja ööö, siinä se sitten pääosin olikin. Keväällä 1992 labran koneisiin oli asennettu Mosaic-niminen ohjelma, jota mainostettiin “uutena käyttöliittymänä Internetin palveluihin”. Mihin ihmeeseen moista olisin tarvinnut? Osasinhan jo käyttää nyyssejä, mailia ja FTP:tä, joten pidin Mosaicia lähinnä nättinä kilkkeenä. Noh, tuleehan niitä virhearviointeja tehtyä ja näin jälkikäteen täytyy tunnustaa, että olihan se Mosaic aika vallankumouksellinen ohjelma. :-)

Internetistä on viime vuosikymmenten aikana kasvanut keskeinen osa yhteiskuntaa. Sähköpostilla on edelleen keskeinen osa Internetin käyttöä, roskapostista huolimatta. Webistä on kehittynyt merkittävä tiedonlähde, sekä tapa pitää yhteyttä ihmisten välillä ja tehdä ostoksia. Internetissä käytettävät teknologiat ovat kehittyneet nopeasti, tuoden aina vain uusia ja uusia sovelluksia ihmisten käyttöön. Vanhat sovellukset jäävät tässä myllerryksessä usein unholaan, kuten perinteisille nyysseille on käynyt. Toisaalta, nyyssien roolin ovat perineet web-pohjaiset keskustelupalstat ja blogit. Tekniseltä kannalta pidän tätä nimenomaista tapausta erittäin harmillisena, koska nyysien välittämisen teknologia olisi tarjonnut erinomaisen pohjan monille vastaaville sovelluksille. Syy web-foorumien voittoon nyysseista tuntuikin löytyvän enemmän käyttöliittymän puolelta. Perinteiset nyyssien lukuohjelmat tarjosivat vain pelkkää tekstiä, kun taas web-pohjaiseen keskustelufoorumiin pystyi laittamaan kuvallisia kilkkeitä, kuten hymiöitä, eikä tarvinnut tyytyä vanhanaikaiseen :-) –viritelmään. (Niin hassulta kuin tämä kuulostaakin, olen kuullut moisia perusteluita useammilta suunnilta, yleensä nuoremmalta polvelta, siitä, miksi web-pohjainen foorumi on parempi kuin nyyssit.) Entäpä jos 90-luvun loppupuolella olisi määritelty nyyssien välitysprotokolla ja muoto uudestaan? Web-pohjaiset keskustelufoorumit olisivat oman veikkaukseni mukaan jääneet kehittymättä. Käyttäjän näkökulmasta verkko olisi kuitenkin tarjonnut saman palvelun. Internetiä kehitettäessä kysymys siitä, milloin pitää kehittää vanhaa ja milloin pitää luoda kokonaan uutta onkin varsin haastava.

Totta kai on Internetiin tullut uusiakin sovelluksia viime vuosina, parhaimpina esimerkkeinä sosiaaliset verkot, blogit ja wikit. Vaikka sosiaaliset verkot, kuten Facebook, MySpace, jne., tuntuvat olevan tuore keksintö, on moisia ollut jo yli kymmenen vuoden ajan (itse liityin LinkedIn:iin noin vuonna 1999; kyllä, ihan viime vuosituhannen puolella :-) Nyt niitä on tuntunut pulahtaneen esille kuin sieniä sateella, mutta kunhan pahin hype kuolee, niin eiköhän tilanne hieman rauhoitu. Blogit ja niiden uudempi muoto mikroblogit, kuten Twitter, antavat ihmisille mahdollisuuden avata sieluaan aiheesta kuin aiheesta; hyvänä esimerkkinä tämä kolumniblogi. Blogit ovat varsin hyvä esimerkki siitä, miten uudet sovellukset tarvitsevat uusia tapoja niiden käyttämiseen. Blogit ovat web-pohjaisia, eli niitä luetaan web-selaimella. Mistä sitten tiedän, milloin johonkin blogiin on tullut uutta luettavaa? Käynkö blogin sivulla katsomassa? Useimpiin blogeihin ei kauhean usein uutta tule, eli tässä tuhlautuu vain aikaa. Ratkaisuhan on tietenkin RSS-lukija, jota voitaneen pitää nykyaikaisena versiona nyyssien lukuohjelmasta (ainakin jollain tavalla). Jos et saanut tietoa tästä blogikirjoituksesta RSS-lukijastasi, niin etsipä käsiisi jokin sellainen ja tutustu siihen. Se kannattaa. RSS-syötteiden kautta saa myös tavallisia uutisiakin. Muutama viikko sitten äitini näki minun lukevan uutisia RSS-lukijalla ja ihmetteli kovasti, että mikä ihmeen ohjelma tuo on? Jos edes yksikin tämän blogin lukija ryhtyy tämän kirjoituksen seurauksena RSS-käyttäjäksi, voin pitää tätä kirjoitusta onnistuneena.

Wikit tarjoavat mainion alustan yhteistyölle. Parhaimpana esimerkkinä tästä lienee Wikipedia, josta jossain testissä sanottiin, että sieltä löytyi artikkeleista keskimäärin vähemmän virheitä kuin Encyclopedia Britannicasta. Ei huono saavutus, joskin Wikipediaankin pätee se vanha totuus, että kaikkeen Internetistä löytyneeseen ei voi luottaa. Useimmissa tapauksissa se kuitenkin on erinomainen tiedonlähde ja editorien pedanttinen inttäminen lähdeviitteiden perään toivottavasti ainakin antaa vinkkejä siitä, mistä lisää tietoa löytyy.

Internetin vaikutukset ulottuvat (tietenkin) myös tietojenkäsittelytieteen opetukseen ja tutkimukseen. Nykyään lähes kaikilla tieteemme osa-alueilla näyttelee verkko ja kommunikaatio merkittävää roolia. Nykyisten ohjelmistojen pitää osata toimia verkkojen yli. Tiedonhaun ongelmissa keskeisiä sovelluksia ovat tiedon etsiminen Internetistä. Kärjistäen voisikin sanoa, että ilman Internetiä, suurta osaa tietojenkäsittelytieteen nykytutkimuksesta ja opetuksesta ei edes olisi olemassa.

Onko Internet sitten jo valmis? Jos se on, niin miksi sitten koko aika kehitetään uusia palveluita? Jos ei, niin mitä siitä puuttuu? Tällä hetkellä tietoverkkojen tutkimuksessa on paljon käynnissä erilaisten Future Internet –hankkeiden ympärillä joka puolella maailmaa. Vaikka välillä tuntuu, että Future Internet –teemojen ympärillä on enemmän hypeä kuin 2000-luvun alun dotcom-boomissa, niin en usko, että näin paljon savua voisi syntyä ilman tulta. En usko, että mikään käynnissä oleva hanke ihan oikeasti tekisi kokonaisen uuden Internetin, mutta eri puolilla kehitettävistä paloista saamme uusia rakennuspalikoita entistä paremman Internetin rakentamiseen. (Joku koiranleuka kerran totesi, että tulevaisuuden Internet on hyvä tutkimuskohde, koska se ei tule koskaan valmiiksi; aina voi hakea lisärahaa tutkimukseen :-) Jokaisella meistä on varmasti mielessä muutamia asioita, joita he haluaisivat toteuttaa toisin Internetissä. Parempi onkin lähteä pienemmillä ideoilla liikkeelle. Ne pystyy sentään toteuttamaan kohtuullisella vaivalla ja näkemään , toimiiko idea.

Totta kai isompiakin ideoita tarvitaan. Ei pelkistä pienistä irrallisista paloista synny mitään isompaa kokonaisuutta. Internet-tutkimuksessa onkin nyt ainutlaatuinen tilaisuus suunnitella isompia verkkoarkkitehtuureja. Viimeksi tähän oli tilaisuus 70- ja 80-luvuilla kun nykyinen Internet suunniteltiin. Kuka tietää, koska seuraava mahdollisuus tulee eteen. Nykyhetki onkin meille verkkopuolen ihmisille ainutkertainen mahdollisuus urallamme osallistua johonkin näin isoon ja merkittävään työhön. Opiskelijatkin ehtivät mukaan vielä hyvin, sillä tämä vaihe verkkotutkimuksessa tulee vielä jatkumaan monia vuosia. Omaa uraansa miettiville opiskelijoille sanoisin, että vaikka Internet tuntuukin ”valmiilta”, niin olemme vielä ihan alkuvaiheessa kun mietimme Internetin todellisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja elämään. Netin avulla on mahdollista parantaa monia nykyisiä palveluita, luoda uusia ja antaa kaikille ihmisille mahdollisuus osallistua. Työ on vasta alussa ja rakentajia ja osaajia tarvitaan vielä paljon. Rohkeasti mukaan kehittämään uutta Internetiä!