Pitäisikö laitoksen pyrkiä nykyistä kansainvälisemmäksi?

Hannu Toivonen

Hannu “Haba” Toivonen
Head of the Department

 

Hannu Toivosen kolumni käynnistää Me@TKTL-blogin kolumnisarjan. Sarjassa laitoksen työntekijät kirjoittavat muun muassa ajankohtaisista ja omia tutkimusintressejään koskevista aiheista.

Tietojenkäsittelytieteen laitos on toisaalta hyvin kansainvälinen, toisaalta ei. Tutkimus julkaistaan käytännössä aina kansainvälisissä tieteellisissä kokouksissa tai lehdissä, sitä ennen sen ovat vertaisarvioineet ulkomaalaiset tutkijat, ja sitä tehdään ja hyödynnetään kansainvälisesti. Tutkimuksen arvioinneissa laitos on todettu kansainvälisen tutkimuksen huipuksi data-analyysissä ja Suomen johtavaksi tietojenkäsittelytieteen tutkimusyksiköksi.

Opetuksen ja opiskelijoiden kansainvälisyys puolestaan vaihtelee. Kandidaatin koulutuksessa opetuskieli on pääsääntöisesti suomi. Maisteritasollakin opetuskieli on useimmiten suomi, erityisenä poikkeuksena kuitenkin bioinformatiikan englanninkielinen maisteriohjelma MBI. Ulkomaalaisia maisteriopiskelijoita aloitti tänä syksynä 36, joista puolet MBI:ssä. Lisäksi laitoksella käy lukuisa määrä vaihto-opiskelijoita. Englanninkielisen opetuksen järjestämistavat vaihtelevat kokonaan englanninkielisistä kursseista englanninkielisiin laskariryhmiin ja kirjatentteihin.

Opetuksenkin laatua on arvioitu kansainvälisesti, ja siinäkin laitos on todettu niin laadukkaaksi että se ansaitsi jo toistamiseen yliopistokoulutuksen laatuyksikön tittelin — näitä on koko Suomessa
vain yhdeksän muuta.

Kansainvälistymistarvetta perustellaan usein laadun kehittämisellä. Opetusministeriö asettaa yliopistojen koulutuksen kansainvälisyydelle korkeita tavoitteita. Se on myös yliopiston viimeisimmän koulutuksen arvioinnin yksi keskeinen suositus meille. Näissä logiikka kulkee nähdäkseni niin, että englanninkielinen opetus sallii kansainvälisen opiskelija- ja opettajavaihdon ja -rekrytoinnin, yhteistyön, sekä vertailut ja arvioinnit — siis juuri niitä keinoja, joilla tutkimuksen laatua on aina kehitetty.

Olemme juuri aloittaneet laitoksella keskustelun siitä, pitäisikö osa maisteriopetuksestamme muuttaa englanninkielisiksi kokonaisuuksiksi kansainvälistymisen vuoksi. Kandiopetus siis pidettäisiin edelleen suomeksi.

Laitoksen ja opiskelijoiden näkökulmasta tärkein argumentti englanninkielisen opetuksen lisäämiselle olisi paradoksaalisesti korkeatasoisen maisteriopetuksen turvaaminen jatkossakin. Vaikka oppimisen laatu ei parane siitä että suomalainen opettaa suomalaisia englanniksi, positiiviset kerrannaisvaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä. Otan esiin muutaman.

Kansainvälistymisen konkreettisimmat edut perustuvat yksinkertaisesti maisteriopiskelijoiden suhteellisen osuuden kasvattamiseen. Suuremmalle maisteriopiskelijamäärälle voidaan pitää yllä laajempaa kurssitarjontaa, joka on tietysti myös kotimaisten opiskelijoiden käytettävissä. Jos samalla opetusresursseja voidaan siirtää perusopintojen massakursseista maisteriopetukseen, niin opetuksessa pystytään entistä paremmin hyödyntämään laitoksen vahvuuksia.

Osa kansainvälistymisen eduista perustuu myönteisiin ilmapiiri- ja imagomuutoksiin. Uskon laitoksen pystyvän houkuttelemaan korkeatasoisia ulkomaalaisia hakijoita ja tämän puolestaan vaikuttavan positiivisesti opiskeluilmapiiriin ja -asenteisiin. MBI on tästä hyvä esimerkki. Korkealaatuiset kansainväliset maisteriohjelmat ovat eduksi myös kotimaisessa kilpailussa parhaista maisteriopiskelijoista.

Etuja on monia muitakin, mutta on myös merkittäviä riskejä. Paljonko opetuksen ja oppimisen laatu laskee vierasta kieltä käytettäessä? Kuinka paljon englanninkielinen opetus karsii suomalaisia opiskelijoita? Entä millaisia ponnistuksia kansainvälinen markkinointi ja rekrytointi vaatii? Paljonko hyviä ulkomaalaisia hakijoita saamme? Miten teemme hyvän opiskelijavalinnan ja miten varmistamme riittävät taustatiedot ja -taidot? Miten muutokset vaikuttavat laitoksen toimintakulttuuriin ja henkeen?

On myös periaatteellisia kysymyksiä. Millainen on esimerkiksi suomalaisten opiskelijoiden oikeus saada opetusta äidinkielellään? Tai mikä on laitoksemme vastuu suomenkielisen tietojenkäsittelytieteen
sanaston ja kielitaidon ylläpitämisessä?

Keskustelu jatkuu syksyn aikana ja päätöksiä mahdollisista muutoksista tehtäneen tulevana talvena.

Finally, at the beginning of a new academic year, I would like to welcome all our new students. I wish you and all our existing students success in your computer science studies!

Sincerely yours,

Hannu “Haba” Toivonen
Head of the Department

Kommentit

Tehtiin mitä tahansa, on

Tehtiin mitä tahansa, on varmaa, että Helsingin yliopisto tulee aina järjestämään opetusta suomeksi ja ruotsiksi. Eli tuloksena on kaikissa käsitteellisesti kaksinkertainen virtuaalinen organisaatio.

Koska tämä ongelma ei koske ainoastaan meitä, voisimme harkita yhteisen virtuaalisen organisaation muodostamista jonkin toisen organisaation kanssa. Tässä uudessa virtuaaliorganisaatiossa hallinnon kieli olisi englanti samaten kuin opetuskieli. Organisaatio huolehtisi alemman tason opetuksesta ja kansainvälistymiseen tarvittava raha ohjattaisiin tähän uuteen organisaation (HIIT. . .). Näin valtiovalta olisi tyytyväinen ja me saisimme nauttia kansainvälistymisen hedelmistä (=raha).

Tämä ehdotus selkiyttää toimintalogiikkaa, mutta ei todellisuudessa ratkaise läheskään kaikki ongelmia….ulkopäin tilanne voisi näyttää kuitenkin loistavalta ;-)

Suomenkielinen opetus

Suomenkielinen opetus turvattava!

———————————-

Nykyisin kerran vuodessa järjestettävässä kansainvälisessä haussa tietojenkäsittelytieteen koulutusohjelmaan tulee pitkälti toistasataa hakemusta. Hakemuksista yli puolet hylätään välittömästi muodollisten puutteiden vuoksi (englannin kielen testi puuttuu, koulutodistukset puuttuvat tai oikeaksi todistamatta). Jäljelle jäävät hakemukset tulevat valintalautakuntaan, joka hyväksyy hakemuksista parikymmentä (mitään etukäteen päätettyä kiintiötä ei ole sovellettu). Opiskelupaikan vastaanottaneiden määrä jää yleensä noin kymmeneen (tänä vuonna poikkeuksellisesti 15).

Vuotuisessa kesävalinnassa (kiintiö 130) ja kaksi kertaa vuodessa järjestettävässä erillisvalinnassa otetaan tietojenkäsittelytieteen koulutusohjelmaan yhteensä noin 150 opiskelijaa, joista noin 140 on suomen- ja noin 10 ruotsinkielisiä. Kansainvälisen haun kautta opiskelemaan hyväksyttyjen ja opetuskielenä englantia tarvitsevien lukumäärä (noin 10) on siis vain noin 6 prosenttia opiskelijoista. Tähän lukuun ei sisälly englanninkieliseen bioinformatiikan maisteriohjelmaan otettujen lukumäärä (noin 20).

Kansainvälisessä haussa hyväksytyllä hakijalla on tyypillisesti ammattikorkeakoulutasoinen tutkinto, jonka arvosanataso on alle 4/5 eli alle kotimaisen amk-tutkinnon suorittaneilta erillisvalinnassa yleensä vaadittu taso, ja hakija otetaan suoraan FM-tutkintoa suorittamaan, kuitenkin velvollisuudella suorittaa joitakin alempaa tutkintoa täydentäviä opintoja. Kansainväliset opiskelijat eivät siis ole yleensä suomalaisia “korkeampitasoisia”, vaikka saattavatkin osata englantia suomalaisia paremmin. Jos opetus on englanninkielistä, suomenkieliset opiskelijat näyttävät ehkä puutteellisen englannin kielen taidon takia “matalatasoisemmilta”, vaikka muuten menestyisivät opinnoissaan kansainvälisiä paremmin. Useilla kansainvälisillä saattaa taas olla äidinkielenään tai koulukielenään englanti.

Kansainvälisten hakijoiden määrä ja taso eivät nykyisellään mitenkään rohkaise perustamaan kokonaan englanninkielistä erikoistumislinjaa tai edes sellaisen yksittäistä väylääkään, ellei hyvätasoisten hakijoiden houkuttelemiseen merkittävästi panosteta. Kun tiedekuntaan viime vuosina perustetuista kansainvälisistä maisteriohjelmista useimmat ovat epäonnistuneet hyvätasoisten oppilaiden rekrytoinnissa, on vaikea nähdä, mitkä olisivat ne keinot, joilla yhtäkkiä saataisiin aikaan merkittävä lisäys oppilasmäärässä, varsinkin kun laitoksella jo on yksi kansainvälinen maisteriohjelma. Kun LuK-tutkinnon eriyttäminen nyt nähdään uhkana, joka saattaa vähentää FM-tutkinnon suorittajien määrää, perustellumpaa olisi pyrkiä suuntaamaan FM-opintojen markkinointia nimenomaan laitoksen oman LuK-tutkinnon suorittaneille, joille tutkinnon rakenne ja sisältö alunperin on suunniteltu.

Uudenkin yliopistolain mukaan Helsingin yliopiston opetus- ja tutkintokieliä ovat suomi ja ruotsi. Yliopisto voi tosin sallia lisäksi muunkin kielen käytön opetus- ja tutkintokielenä ja opintosuorituksissa. Suomalaiset ylioppilaat on valittu ja valitaan edelleen suomen- tai ruotsinkieliseen koulutukseen, joka sisältää oikeuden suorittaa ensin kandidaatin ja sitten maisterin tutkinto. Suomalaisilta ei vaadita englannin kielen opintoja ennen opintojen aloittamista eikä myöskään opintojen aikana (tosin monet valitsevat kieliopintoihin englantia). Kotimaisella opiskelijalla ei siis nykyisten säädösten mukaan välttämättä ole valmiutta seurata vaivatta englanninkielistä opetusta, joskin opiskelun kuluessa on välttämätöntä opetella perehtymään alan englanninkieliseen kirjallisuuteen.

Tietojenkäsittelytiede ei ole helppo aine, ja englanti opetuskielenä vaikeuttaisi oppimista oleellisesti lisää, varsinkin useimpien opettajien vaillinainen kielitaito, ”tankeroenglanti”. Laitoksen opetusviroissa on kotimaiselta viranhakijalta yleensä vaadittu suomen- ja ruotsinkielen taitoa, englannin kielen opetustaitoa vain yhdessä lehtorin virassa. Hyväkin opettaja luennoidessaan vieraalla kielellä puhuu vähemmän, selittää vähemmän ja turvautuu enemmän kirjoitettuun tekstiin kuin luennoidessaan äidinkielellään. Englanniksi luennoitavan kurssin kotimaisia oppilaita opettaja joutuu joka tapauksessa ohjaamaan myös suomeksi, mistä välttämättä seuraa työmäärän lisääntyminen, vielä suuremmassa määrin kuin suomeksi luennoitavan kurssin muutamalle ulkomaalaisoppilaalle englanniksi annettavasta yksityisopetuksesta.

Monille opiskelijoille on korvaamatonta hyötyä suomenkielisestä oppimateriaalista, jonka laatimiseen monet laitoksemme opettajat ovat kiitettävällä tavalla panostaneet. Kansainvälisille opiskelijoille sitä vastoin on tarjolla rajattomasti englanninkielistä materiaalia. Suomenkielisen oppimateriaalin kehittäminen ja suomeksi luennointi ovat samalla myös alan suomenkielisen terminologian kehittämistä ja tarpeellista kielenhuoltoa. Sen sijaan, että vaikeutettaisiin suomenkielisten etenemismahdollisuuksia maisteriksi, voitaisiin tarjota suomalaisille opiskelijoille enemmän pätevää vieraiden kielten opetusta. Tietojenkäsittelytieteen opettajat eivät ole päteviä englannin kielen opettajia.

Esiintyminen harjoituksissa ja seminaareissa on monelle opiskelijalle vaikeaa, ja esiintyminen vieraalla kielellä vielä vaikeampaa. Monet hyvin englantia ymmärtävät ja puhuvat kumminkin kirjoittavat kieltä huonosti, mikä jatkuvasti käy ilmi kotimaisten ja useimpien muusta kuin englantia puhuvasta maasta tulevien ulkomaalaisten opiskelijoiden englanninkielisiä pro gradu -tutkielmia ohjatessa ja tarkastaessa. Useimmilla suomenkielisillä opiskelijoilla on nytkin suuria vaikeuksia pysyä yliopistolain määräämässä 5 vuoden tahdissa ja monille tuskin riittää edes 7 vuoden maksimiaika. Tutkinnon pakollinen suorittaminen vieraalla kielellä ei ainakaan mitenkään voi nopeuttaa opiskelua.

Suunnitelma, että suomalaisille riittäisi LuK-tutkinto ja FM-opiskelussa suosittaisiin kansainvälisiä suomalaisten kustannuksella, on mielestämme kyseenalainen. Kansainvälisillä on maailmalla paljon laajemmat opiskelumahdollisuudet kuin suomenkielisillä. Jos englanninkielisen opetuksen lisääminen katsotaan välttämättömäksi, sitä tulee tarjota suomenkielisen rinnalla, eikä missään tapauksessa sen kustannuksella. FM-opetuksen järjestäminen englanniksi ei saa merkitä sitä, että suomenkielisten opiskelijoiden valintamahdollisuudet oleellisesti vähenevät. Kaikissa tapauksissa pitää voida tarjota suomenkielinen väylä LuK-tutkinnon alusta FM-tutkinnon loppuun asti. Suomea äidinkielenään puhuvalle opiskelijalle pitää ehdottomasti taata mahdollisuus laatia FM-tutkinnon opinnäyte suomeksi (ja ruotsia puhuvalle ruotsiksi) siinäkin tapauksessa, että FM-tutkinnon kursseja muutoin pidettäisiin englanniksi. Jos laitokseltamme valmistuvista suuri joukko ei osaa ollenkaan suomen kieltä tai ei ainakaan osaa puhua ammattiasioista suomen kielellä, laitoksemme maine suomalaiseen työelämään kykenevien maisterien kouluttajana huononee.

Mielestämme on myös kyseenalaista, tuleeko opiskelijoita jo maisterin tutkinnossa vaatia keskittymään vain harvoja kiinnostaviin “laitoksen vahvuuksiin” vai olisiko sittenkin parempi, että FM-tutkinnossa suosittaisiin melko laaja-alaisia ja (suomalaisen) työelämän kannalta relevantteja tietoja ja taitoja. Vasta jatko-opiskelijoilta, jotka ovat selvästi kaikki valinneet tukijankoulutuksen, voidaan odottaa keskittymistä kapealle alalle. Yksi syy FM-opiskelijoiden kaikkoamiseen joiltain erikoistumislinjoilta lieneekin juuri liian kapea-alaisten tutkijanopintojen vaatiminen jo maisteritasolla. Maamme suurimman yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen kunnia-asiana on tarjota oman maan kansalaisille näiden omalla kielellä oppiaineen laaja-alainen FM-tutkinto.

Hannu Toivosen kirjoituksen mukaan englanninkielisen opetuksen “etuja” laitokselle ja opiskelijoille on “maisteriopiskelijoiden suhteellisen osuuden kasvattaminen”, jonka ansiosta “voidaan pitää yllä laajempaa kurssitarjontaa, joka on myös kotimaisten opiskelijoiden käytössä”. Toivosen mukaan maisterinopintojen suhteellisen osuuden kasvaessa voitaisiin jopa “siirtää resursseja perusopintojen massakursseista maisterinopetukseen”. Siis sen lisäksi, että suomenkielinen FM-opetus vähenisi tai loppuisi, vähenisi myös suomenkielinen LuK-koulutus. Kyllä tästä kotimaisille opiskelijoille koituu merkittävä haitta verrattuna siihen, että jokin harvoja kiinnostava englanninkielinen opetus olisi myös kotimaisten opiskelijoiden käytössä.

Toisena etuna Toivonen mainitsee ilmapiiri- ja imagomuutokset. Arvelemme ilmapiirimuutosten päinvastoin olevan lähinnä negatiivisia. Meidän on myös vaikea nähdä, mitä hyötyä opiskelijoillemme olisi siitä, jos englanninkielisellä opetuksella pystyisimme houkuttelemaan korkeatasoisia ulkomaalaisia hakijoita, ja miksi englanninkielinen opetus houkuttelisi enemmän suomalaisia korkeatasoisia hakijoita kuin laadukas suomenkielinen opetus. Todellisuudessa vain silloin tällöin jokin yksittäinen opiskelija on vaihtanut yliopistoa kandidaatin tutkinnon jälkeen, ja jokseenkin ainoat syyt vaihtoihin ovat olleet perhe- ja työasiat.

Varsinainen tutkijankoulutus, siis jatko-opinnot, ovat mielestämme eri asia, sillä toisin kuin maisterinopiskelijoiden, jatko-opiskelijoiden odotetaan tuottavan julkaisuja ulkomaisiin sarjoihin. Edistyneeltä jatko-opiskelijalta voidaan siis edellyttää kielitaitoa ja kykyä omaksua vieraskielistä opetusta. Vieraskielistä opetusta voidaan toki maisteritasollakin tarjota suomenkielisen lisäksi, mutta ei sen sijaan. Maisteriopiskelijat ovat nytkin voineet halutessaan valita esimerkiksi kansainvälisten vieraiden pitämiä kursseja ja seminaareja valinnaisiksi opinnoiksi. Vieraskielisillekin voidaan tarjota maisterinohjelma tai -ohjelmia suomalaisten rinnalla. Hyviä esimerkkejä sellaisista ovat MBI ja CBU-ICT.

Monivuotinen opiskelu muualla kuin kotimaassa edellyttää aina jossain määrin tutustumista kohdemaan kieleen ja kulttuuriin. Kun aiemmin, ennen LuK- ja FM-tutkintojen eriyttämistä, kansainväliset hakijat otettiin suorittamaan viisivuotista FM-tutkintoa, sisältyi ehdollisena annettuun opiskeluoikeuteen velvollisuus suorittaa tietty määrä suomen kielen opintoja kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, mikä varmasti auttoi opiskelijoita selviytymään suomenkielisessä ympäristössä. Nykyisin suoraan kaksivuotista FM-tutkintoa suorittamaan hyväksyttävillä ei ole suomen kielen opiskeluvelvoitetta. Tämä ei kuitenkaan riitä syyksi muuttaa suomenkielistä opetusta suuressa määrin englanninkieliseksi, yhtä vähän kuin saksalainen yliopisto suostuisi ulkomaalaisten opiskelijoiden vuoksi muuttamaan opetustaan saksasta englanniksi (tai ranskalainen yliopisto ranskasta englanniksi). Vieraskielisille olisi varmasti monenlaista hyötyä suomen kielen opiskelumahdollisuuksien parantamisesta, niin opiskelujen kuin muunkin elämän kannalta.

Meistä suomalaisista on vaikea saada kaveria yleensäkään ja jos kielikin on vieras, tuskin mitenkään. Älkäämme jättäkö opiskelijoita tarkoituksellisesti heitteille LuK-tutkinnon jälkeen!

 

Otto Nurmi, Dr.rer.pol.(Karlsruhe), lehtori

Seppo Sippu, FT, professori

Hienoa että tästä tärkeästä

Hienoa että tästä tärkeästä asiasta syntyy keskustelua! Pari kommenttia Oton ja Sepon vastineeseen liittyen.

”Uudenkin yliopistolain mukaan Helsingin yliopiston opetus- ja tutkintokieliä ovat suomi ja ruotsi. Yliopisto voi tosin sallia lisäksi muunkin kielen käytön opetus- ja tutkintokielenä ja opintosuorituksissa.”

Englanninkieliselle opetukselle ei siis ilmeisestikään ole juridista estettä, vaan kyse on tahtotilasta, joten on varmaankin hedelmällisempää keskittyä pohtimaan itse asian plussia ja miinuksia kuin jauhaa lakipykälistä. Korostettakoon myös että puhe ei ole missään vaiheessa ollut kaiken opetuksen muuttamisesta englanninkieliseksi, vaan ajatuksena on, että suomeksi pidettäisiin pääsääntöisesti edelleen mm. kaikkien linjojen kanditason opetus, maisteritaso voisi sisältää sekä suomen- että englanninkielisiä ”paketteja” ja esim. gradut voisi kirjoittaa edelleen suomeksi.

”Kansainvälisten hakijoiden määrä ja taso eivät nykyisellään mitenkään rohkaise perustamaan kokonaan englanninkielistä erikoistumislinjaa tai edes sellaisen yksittäistä väylääkään, ellei hyvätasoisten hakijoiden houkuttelemiseen merkittävästi panosteta. ”

Täysin samaa mieltä! Tästähän itse asiassa paljolti on kyse: kun meillä ei ole tarjota hyviä englanninkielisiä kokonaisuuksia (poikkeuksena MBI), emme saa myöskään hyviä ulkomaalaisia opiskelijoita! (Itse asiassa on varsin hämmästyttävää että jo nyt saamme näinkin paljon hakijoita vuodessa ulkomailta vaikka englanninkielinen opetustarjontamme on varsin sekavaa.) Kun laitoksella on esimerkiksi koneoppimisen alueella useita kansainvälisesti tunnettuja huippututkijoita, ei ole mielestäni epärealistista olettaa että ko. alueelle sijoitettu englanninkielinen kokonaisuus houkuttelisi hyviä ulkomaalaisia hakijoita. Tästä ei tietenkään ole takeita, ja onnistuminen edellyttää paitsi hyvää ”tuotetta”, myös sen hyvää markkinointia!

”Meidän on myös vaikea nähdä, mitä hyötyä opiskelijoillemme olisi siitä, jos englanninkielisellä opetuksella pystyisimme houkuttelemaan korkeatasoisia ulkomaalaisia hakijoita, ja miksi englanninkielinen opetus houkuttelisi enemmän suomalaisia korkeatasoisia hakijoita kuin laadukas suomenkielinen opetus. ”

Minulle noiden hyötyjen näkeminen ei tuota vaikeuksia: lahjakkaat, motivoituneet ja innostuneet ulkomaalaiset opiskelijat voivat näyttää hyvää esimerkkiä ja luoda positiivisen ilmapiirin jossa opiskelu on paitsi tehokasta, myös hauskaa. Lisäksi monet fiksut kotimaiset opiskelijat epäilemättä hoksaavat että on hyödyllistä aloittaa totuttautuminen englanninkieliseen, monikulttuuriseen toimintaympäristöön jo opiskeluaikana, eikä vasta sitten työpaikalla, koska onhan varsin todennäköistä että ICT-alueella toimivat firmat ovat nykyään varsin kansainvälisiä (toiminta on usein kansainvälistä ja/tai työntekijät ulkomaalaisia).

”Tietojenkäsittelytieteen opettajat eivät ole päteviä englannin kielen opettajia.”

Jotkut pärjäävät englannilla varmaan paremmin, ja toisille se on vaikeampaa. Mutta opiskelijoille tämä on toisaalta vain hyvää harjoittelua tulevaa varten: vaikka monet alamme työpaikat nykyään ovat varsin kansainvälisiä, eivät puhujat useinkaan ole englantia äidinkielenään puhuvia. Epätäydellisen englannin ymmärtämistä ja itsensä ymmärrettäväksi saattamista puutteellisellakin kielitaidolla on sitäkin hyvä harjoitella.

”Todellisuudessa vain silloin tällöin jokin yksittäinen opiskelija on vaihtanut yliopistoa kandidaatin tutkinnon jälkeen, …”

Bolognan sopimuksen myötä tämäkin on muuttumassa, ja meidänkin on sopeuduttava tilanteeseen. Katsotaan mieluummin tulevaisuuteen kuin menneisyyteen.

”Monivuotinen opiskelu muualla kuin kotimaassa edellyttää aina jossain määrin tutustumista kohdemaan kieleen ja kulttuuriin. ”

Otto ja Seppo puhuvat ulkomaalaisten sopeuttamisesta Suomeen, mutta huomattakoon että asialla on myös toinen puoli: monet suomalaiset lähtevät suorittamaan esim. jatko-opintoja ulkomaille. Jälleen kerran hyppäys on huomattavasti helpompi jos opiskelu on jo tapahtunut kansainvälisessä ympäristössä.

Petri Myllymäki
Erikoistumislinjan “Algoritmit- ja koneoppiminen” vastuuprofessori (mvs)

Pari sanaa tästä

Pari sanaa tästä kieliteemasta.

Helsingin yliopisto on ensisijaisesti tutkimusyliopisto, strategiansa mukaisesti. Tutkimus on globaalia ja meidän alalla yhteinen kommunikaatiokieli on englanti. Tämän lisäksi alallamme yritystoiminta (ja työmarkkinat) on globaalia ja monen Suomessakin toimivan alan yrityksen sisäinen kieli on englanti. Näin opiskelijoiden on syytä tottua siihen, että toimitaan englanniksi. Osa kirjallisuudesta, jotka he joutuvat työelämässään omaksumaan, on enganniksi. Minun puolestani voisi muuttaa laitoksen sisäiseksi hallintokieleksikin englanti, niin kuin minulla käytännössä on, kun johdan kansainvälistä tutkimusryhmää, jossa on monta henkeä, jotka eivät osaa suomea. Paine tähän toki myös kasvaa, kun tulee laitokselle professoreja, jotka eivät osaa suomea. Ei voi olla kahden kastin professoreita: he jotka hoitavat hallintotehtäviä ja he jotka ovat hallintotehtävistä vapautetut.

Itselläni on tietysti sillä tavalla poikkeava näkökanta, etten itse ole saanut olennaisessa määrin tietojenkäsittelytieteen opetusta äidinkielelläni. Enkä ole pitänyt tätä ongelmana, päinvastoin, vaikka opiskeluaikana siitä oli negatiivisiakin kokemuksia. Muistan esimerkiksi hyvin 80-luvulta joidenkin opettajien ivallisia kommentteja, kun olin jotain opiskeluun liittyvää kirjoittanut ruotsiksi, oli joskus jopa suoranaisia arvosteluvirheitä.

Minusta on riittävää, että opiskelun alussa on riittävästi äidinkielistä toimintaa, että “ajautuu” sisään yliopistoon ja alaan, mutta sitten ei pitäisi enää olla niin kielestä väliä. Monen kielen osaaminen on rikkaus ja toivoisinkin että opiskelijamme osaisivat jatkossa paremmin englantia kuin nyt. Ehkä pitäisi lisätä englannin kielen ylioppilasarvosana sisäänpääsyparametrien joukkoon vaihtoehtoisena jonkun muun kanssa (valitaan maksimi tästä ja jostain toisesta aineesta)?

Minusta kannatettava ajatus on, että on erilaisia väyliä; pääsääntöisesti suomenkielisä väyliä ja pääsääntöisesti englanninkielisiä väyliä. Mutta kaikille ei tarvitse tarjota kaikkea. Eli jotain on vain suomeksi ja jotain muuta on vain englanniksi. Tai mikseipä ruotsiksi tai vaikkapa saksaksi?

Patrik Floréen
johtava tutkija (HIIT), yliopistonlehtori (TKTL)

'Kansainvälisessä'

'Kansainvälisessä' ympäristössä on opiskelijan(kin) näkökulmasta omat hyvät ja huonot puolensa. Vierailevien tutkijoiden luennot omista erikoisaloistaan ovat maisterivaiheen opiskelijoille kiistatta antoisia. Toisaalta tilanteet, joissa yhden ulkomaalaisen opiskelijan takia salillinen suomalaisia opiskelijoita keskustelee suomalaisen luennoitsijan kanssa kömpelöllä englannilla, eivät ole mieluisia kenenkään - edes sen ulkomaalaisen - kannalta.

Nykyään monet kandivaiheenkin kurssit suoritetaan englanninkielisen oppimateriaalin avulla: en usko, että Toivosen esittämä suomalaisopiskelijoita karsiva vaikutus toteutuisi ainakaan laajasti. Muihin kirjoittajiin on helppo yhtyä kansainvälistymisprosessin hyötyä pohtiessa: onko kansainvälisellä ilmapiirillä An Sich arvoa? Maisteritason IT-opetusta on Euroopassa ja Suomessakin tarjolla runsain mitoin - millä HY erottuu suorista kilpailijoistaan? Kun tämä saadaan kirkastettua - ja kommunikoitua hakijaryhmille - alkanee opiskelupaikoistakin olla kilpailua. Lukukausimaksuton tutkinto ei ole riittävä vastaus.

itse lopetin opiskelun jo 10

itse lopetin opiskelun jo 10 vuotta sitten....

Ehkäpä minäkin voisin

Ehkäpä minäkin voisin kirjoittaa muutaman sanan, kun taidan olla ainoa laitoksella suomen kielestä väitellyt. Tuossa ominaisuudessa minun kai pitäisi olla kauheasti huolissani yhtäältä opiskelijoiden äidinkielen osaamisesta ja toisaalta tietojenkäsittelytieteen suomenkielisen sanaston elinvoimaisuudesta, mutta enpä taida. Molemmat ovat tietenkin tärkeitä asioita, mutta huolestumiseen en nyt tässä vaiheessa näe aihetta, kun kumminkin laitos on näitä asioita edistänyt niin kauan kuin muistan, ja tässä suhteessa vanha meno jatkuu.

Kanisainvälistymisen ja erityisesti englanninkielisen opetuksen kehittämisessä näkisin enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Toki ymmärrän oikein hyvin Sepon ja Oton huolen siitä, että vieraskielisen opetuksen lisääminen heikentää äidinkielisen opetuksen määrää ja ehkä asemaakin. Siksipä pidänkin tärkeänä, että myös opiskelu suomeksi säilyy mahdollisena, ihan oikeasti eikä vain paperilla. Sen lisäksi minusta on silti myös tärkeää, että ulkomailta tulleillakin opiskelijoilla on todellinen mahdollisuus suorittaa järkevänsisältöinen tutkinto. Nämä kaksi kohtaa yhdessä tarkoittavat, että joitakin maisteriopintojen haaroja olisi jatkossa opetettava ainakin pakollisilta osiltaan suomeksi, toisia samassa laajuudessa englanniksi. Kuten Petri huomautti, on aika yllättävää, että jo nykyisin tänne joku haluaa ulkomailta opiskelemaan.

Kuten Petri myös huomautti, kansainvälistymisellä on kaksi puolta. Tänne tulevat ulkomaalaiset oppivat toivottavasti jotakin, mutta nykyistä kansainvälisemmässä laitoksessa myös kotimaiset opiskelijamme saanevat entistä paremmat valmiudet toimia yhä kansainvälisemmässä ja monikulttuurisemmassa maailmassa. Vaikka esimerkkinä oli mainittu jatko-opinnot ulkomailla, tarve ei rajoitu akateemiselle uralle tähtääviin: kyllä tietojenkäsittelytieteen maisteri melkein missä hyvänsä joutuu tekemisiin erikielisten kollegojen ja asiakkaiden kanssa. Työelämään valmentamista siis on osaltaan tämäkin.

Nykyisen pomoni, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtajan professori Pirkko Nuolijärven viimeperjantaisista syntymäpäiväjuhlista jäi mieleen juhlapuheen kohta: “Yhden kielen tukeminen ei ole toiselta pois.” Tähän on hyvä tähdätä.

Antti Leino
FT, Kotus ja TKTL

"Jos samalla opetusresursseja

"Jos samalla opetusresursseja voidaan siirtää perusopintojen massakursseista maisteriopetukseen, niin opetuksessa pystytään entistä paremmin hyödyntämään laitoksen vahvuuksia."

En sinänsä vastusta “kansainvälistymistä”, jos se tarkoittaa, että opiskelijoiksi otetaan mielellään myös muita kuin suomalaisia ja varsinkin maisterivaiheen opetusta järjestetään englanniksi, joka nyt kuitenkin käytännössä on tämän tieteenalan kielikin.

Aika iso “jos” kuitenkin tuossa. Onko mitään viitteitä siitä, että näin voisi tapahtua? Jos tapahtuu, millä kustannuksella - vähennetäänkö perusopetuksen määrää vai laatua? (Jompaakumpaahan on vähennettävä, jos resursseja siirretään, ei lisätä.) Miten näiden vähentäminen vaikuttaa laitokseen muuten - esimerkiksi opetusrahoitukseen, linjatarjontaan, perusopetuksen sisältöihin, opetusmenetelmiin, opettajien “erikoistumiseen” kandi/maisterivaiheeseen, muuhun, mihin?

Luotu

08.09.2009 - 00:00