Ensimmäisenä päivänä Tumainissa haluan tietää miten tee- tai kahvitaukoja vietetään ja menen paikallisen kaverin kanssa yliopiston kahvilaan. Hän kysyy ystävällisesti haluanko teetä vai kahvia. Valitsen teetä ja kaadan itse teetä kuppiini, minkä jälkeen haluan sokeria teeheni enkä näe kuin yhden lusikan, joka on sokerikupissa. Kyselen asiaa kahvilan pitäjältä ja hän katselee ympärilleen eikä myöskään näytä löytävän muita lusikoita. No, tyydyn tilanteeseen ja menen lähellä olevaan pöytään, josta näen miten kaikki jälkeeni tulevat käyttävät sitä ainoaa lusikkaa sekoittaessaan sokeria juomaansa; olinpa minä kömpelö kun en ymmärtänyt tätä.

Harmikseni minulla ei ollut mukana sopivaa rahaa, jolla olisi saanut teen lisäksi 150 Tzs arvoisen munkin. Minulla oli vain 10 000 Tzs uunituoreita seteleitä automaatista, eikä kahvilan pitäjä suostunut ottamaan rahojani vastaan. No, pöydässä istuessani työkaveri kysyy haluanko syödä munan ja kun en oikein osaa kieltäytyä päädyn syömään yhden keitetyn munani paljain käsin sokerittoman teen kera. Outo yhdistelmä mutta ihan toimiva. Ilmeisesti työkaverini syö tavallisesti kaksi munaa kahvitunnilla. Myöhemmin huomaan että ihmiset ostavat yleisesti noin 500 Tzs:llä syötävää ja antavat pienen tipin kahvilan pitäjälle esimerkiksi valitsemalla munan (300 Tzs) ja munkin (150 Tzs), jolloin juoman hinnaksi jää 50 Tzs. 2000 Tzs on noin 1 euro joten halpaahan kaikki on.

Ensimmäisellä ruokatunnilla pitäisi osata valita syökö riisiä, perunaa vai spagettia, ja ottaako lisukkeeksi vihanneksia, lihaa vai kalaa, Valitsen kalan ja petyn pahemman kerran: kala on ulkoisesti iso mutta syötävää siinä ei ole juuri ollenkaan. Muutenkin ruoka tuntuu oudolta sekavalta mössöltä, ja ihmeekseni ihmiset tosiaan myös syövät sitä sillä tyylillä eli kaikki vaan sekaisin ja lusikalla suuhun. Täällä ei näytä olevan oikein selkeää ruokakulttuuria, mutta hyvin täällä napansa saa täyteen.

Ensimmäisen viikon ihmettelen miksi minulla on jatkuvasti mahaongelma, mutta sitten homma selkenee: juon jatkuvasti kahvilan teetä jota tuskin on keitetty lääkärimme vaatimaa viittä minuuttia bakteerien ja virusten tappamiseksi (Iringa on 1600 metriä merenpinnan yläpuolella). No toisaalta sen viikon jälkeen vatsani on tottunut paikalliseen bakteerikantaan ja huolia ei ole ollut.

Tällä viikolla palkkani selvisi vihdoinkin. Yllätyksekseni sain 20 prosenttia lisää palkkaa asumiskulujen takia sekä perhelisää 30 prosenttia, koska mukanani on vaimo ja lapsia! Tässä olisi kunnon idea valtion palkkajärjestelmän sisällöksi. Ensimmäisen kerran elämässäni tienaan miljoonia kuukaudessa, toki euroissa reilusti alle kaksi tuhatta.

Ensimmäisen opetustunnin aiheena olen minä itse. Olen saanut opastuksen että ensin kerrotaan kaikki omat saavutukset ja vasta sitten aloitetaan varsinaiset luennot; tällä tavoin saa kuulemma opiskelijat hyvin mukaan. No, esittelen ensimmäisen tunnin ansiolistaani ja tarkkaavaisesti näyttävät kuuntelevan. Homma lähtee luistamaan mukavasti, kieli tietysti kaipaa vähän taivuttelua mutta taas muistan kummasti ihmeellisiä sanoja ja sanontoja joita en oikein osaa edes kääntää. Joskus puhuessani ajattelen yhtä hitaasti kuin puhun ja silloin tulee käytettyä paljon passiivia ja hankalia lauserakenteita. Tämä korjaantuu tietysti toistamalla sama ajatus toisella kerralla suoraviivaisesti. Jokainen tunti on mukava aloittaa kun oppilaat muodostavat pulpetti- ja tuolirivinsä mahdollisimman lähelle minua! Kysymyksiä ei tule hirveä paljon, mutta selvästi sellaisia että opetustani on seurattu. Sikäli tuntuu ihmeelliseltä verrattuna Suomeen että täällä oppilaat kunnioittavat opettajaa ja hänen kokemustaan. Suomessa oppilaat lähinnä yrittävät keksiä kaiken mahdollisen, jolla voisi arvostella opettajaa ja sitten laitetaan tämä roska anonyymipalautteeseen. Seuraavan kerran kun luennoin Suomessa käytän ensimmäisen tunnin omien saavutusteni esittelyyn, miltähän opiskelijoiden naamat näyttävät…

Koulutusohjelmassa opiskellaan korkeintaan kolme vuotta eli luonnontieteiden kandidaatin tutkintoon (B.Sc.). Jokaisella vuosikurssilla, joilla on noin 30 opiskelijaa, on oma edustaja joka edustaa vuosikurssia erilaisissa kokouksissa. Ensimmäisellä ja toisella vuosikurssilla on peräti kaksi edustajaa molemmilla, koska molempia sukupuolia haluttiin tehtävään. Selvästi huomaa että koulutusohjelman maksullisuus lisää opiskelijoiden halua osallistua laitosta ohjaavaan keskusteluun: he todellakin vaativat että laitoksen opetus on korkeatasoista ja takeena tästä he pitävät tutkintoja ja kokemusta. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat eivät vielä tuo omia mielipiteitään kovinkaan painokkaasti esille, mutta kolmannen vuosikurssin opiskelijat sanovat päin naamaa jos eivät pidä jotain asiaa hyvänä. Pidän paljon tästä tilanteesta. Meillä on ollut tähän mennessä muutama kokous joissa kolmannen vuoden opiskelijat ovat selkeästi ilmaisseet negatiivisen kantansa joitakin opettajia ja ylläpitohenkilöitä kohtaan. Tämän perusteella on pohdittu miten ongelmat ratkaistaan ja on päädytty kyselemään pätevämpää henkilökuntaa muualta paikallisten avuksi. Mielenkiintoista toimintaa, jos minullakin palaisi tähän opiskeluun noin miljoona Tansanian shillinkiä, niin kyllä minä olisin vaativa.

Toisaalta vaatimus opettajia kohtaan ei ole kohtuuton kun samalla opiskelijat ovat valmiit tekemään hartiavoimin töitä kaikki päivät viikonloput mukaan lukien. On helppo antaa luettavaa ja ohjelmointiharjoituksia viikonlopputehtäväksi kun voi olettaa että seuraavalla luennolla kaikki ovat tehneet kaikki tehtävät. Kannustan heitä ryhmätyöhön mutta samalla kerron painokkaasti että kokeessa jokainen on kuitenkin omillaan ja siksi ryhmätyöskentelyssä jokaisen täytyy huolehtia omasta ymmärryksestään ja osaamisestaan. Tähän mennessä kukaan ei ole paljon kysellyt harjoitustehtävien vastauksia, toisaalta hommat ovat olleet aika yksinkertaisia.

Ohjaan luonnontieteiden kandidaattitutkielmia ja sen takia lähdin kirjastoon katsomaan olisiko siellä sopivia esimerkkitutkielmia oppilaiden luettavaksi. Oli todella yllättynyt löytämistäni tutkielmista: kaikki luonnontieteen kandityöt olivat yhtä pitkiä kuin suomalaiset maisterintutkielmat ja hyvin perusteellisesti tehtyjä soveltavan tieteen esimerkillisiä tutkielmia. Tietyssä mielessä tutkielmat olivat ehkä samankaltaisia mutta niiden luettavuus ja käsittelyn taso olivat esimerkillisiä.

Vetämässäni koulutusohjelmassa tutkielmien tekeminen aloitetaan toisella vuosikurssilla, missä ensimmäisen lukukauden aikana määritellään aihe ja toisella lukukaudella tehdään kirjallisuuskatsaus. Kolmannen vuoden ensimmäisen lukukauden aikana tutustutaan kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin menetelmiin ja samalla aloitetaan lopullisen tutkielman kirjoittaminen joka jatkuu viimeisellä lukukaudella huipentuen lopulliseen tutkielmaan. Kaikkiaan tutkielman tekemisestä saa 10 opintopistettä. Systeemi näyttää hienolta ja todella vakuuttavalta, toisaalta täällä alempi tutkinto on lopullinen päämäärä melkein kaikilla, aika harva jatkaa opiskelua maisteriksi. Saas nähdä saadaanko joitakin opiskelijoita täältä Suomeen kun kerroin että Suomessa ei ole opiskelumaksuja…