| Tutkintorakenneuudistus Jouni Siren kirjoittaa uudistuksen vaikutuksista laitoksella Suomen yliopistoissa siirrytään uuteen kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen syksyllä 2005. Uudistus on osa eurooppalaista Sorbonnen-Bolognan prosessia, jossa pyritään edistämään tutkintojen vertailtavuutta ja opiskelijoiden liikkuvuutta. Tutkintorakenteen muuttuessa on tarkoitus uudistaa perusteellisesti myös tutkintojen sisällöt.
Nimi Sorbonnen-Bolognan prosessi viittaa kahteen julistukseen. Toukokuussa 1998 Ranskan, Iso-Britannian, Saksan ja Italian korkeakouluopetuksesta vastaavat ministerit allekirjoittivat Pariisissa Sorbonnen yliopiston 850-vuotisjuhlan yhteydessä julistuksen, joka tähtäsi eurooppalaisen korkeakoulututkintorakenteen harmonisointiin. Kesäkuussa 1999 taas 29 Euroopan maan korkeakoulutuksesta vastaavat ministerit allekirjoittivat Bolognassa julistuksen, jossa asetettiin tavoitteeksi parantaa tutkintojen vertailtavuutta ja edistää opiskelijoiden liikkuvuutta. Molemmat julistukset herättivät aluksi voimakasta kritiikkiä, joka on sittemmin kuitenkin laantunut. Toistaiseksi Suomessa ei ole vielä tehty lopullista päätöstä uuteen tutkintorakenteeseen siirtymisestä, mutta muutos tapahtunee pääpiirteiltään viime syksynä valmistuneen opetusministeriön työryhmän muistion mukaan. Muistiossa esitetään, että syksystä 2005 alkaen uudet opiskelijat suorittaisivat ensin kolmivuotisen kandidaatin tutkinnon ja sen perään kaksivuotisen maisterin tutkinnon. Vanhoille opiskelijoille annettaisiin kahden vuoden (yli 160 opintoviikon tutkintoa suorittaville kolmen vuoden) siirtymäaika uuteen tutkintorakenteeseen. Uudistuksen yhteydessä opintoviikot korvattaisiin ECTS-opintopisteillä, jotka ovat jo tulleet tutuiksi monille vaihdossa olleille. Nykykäytännöstä poiketen mitoituksen lähtökohtana olisi työviikon sijasta työvuosi. Yksi 1600 työtunnin opiskeluvuosi vastaisi 60 opintopistettä. Kolmivuotinen kandidaatin tutkinto olisi siis 180 opintopistettä ja sen päälle rakentuva maisterin tutkinto 120 opintopistettä. Yksittäisen opintojakson opintopistemäärän tulisi olla vähintään kolme. Kandidaatin tutkinnosta pitäisi tehdä työelämässä relevantti, mikä saattaa osoittautua mahdottomaksi monilla aloilla. Lisäksi tutkintojen sisällöt tulisi yhdenmukaistaa niin, että kandidaatti pystyisi halutessaan siirtymään toiseen yliopistoon tai vaihtaa pääaineeksi sivuaineensa tai jonkun lähialan. Täyttä yhdenmukaistamista ei kuitenkaan edellytetä, vaan muualta tuleva opiskelija voitaisiin velvoittaa suorittamaan korkeintaan 60 opintopistettä ylimääräisiä opintoja riittävien pohjatietojen saavuttamiseksi. Ilmassa on ollut myös merkkejä siitä, että tulevaisuudessa pääaineen vaihdot pyrittäisiin keskittämään kandidaatin ja maisterin tutkintojen väliin. Paperilla yksi opintoviikko olisi siis puolitoista opintopistettä. Muistion mukaan vanhojen opintojaksojen opintoviikkomääriä ei kuitenkaan saisi muuttaa suoraan opintopisteiksi, vaan tutkintojen sisällöt ja työmäärät pitäisi määritellä kokonaan uudelleen. Suoraviivainen muutos nykyjärjestelmästä uudeen tutkintorakenteeseen ei edes toimisi: nykyinen kandidaatin tutkinto on 120 opintoviikkoa ja maisterin tutkinto 40 opintoviikkoa sen päälle, kun taas uudessa järjestelmässä ne olisivat 180 ja 120 opintopistettä. Tilanteen ratkaisemiseen näyttäisi olevan kolme vaihtoehtoa: maisterin tutkinnon sisällön laajentaminen, maisterin tutkinnon opintopistemäärien kasvattaminen ja joidenkin opintojen siirtäminen kandidaatin tutkinnosta maisterin tutkintoon. Tutkinnon laajentaminen ei vaikuta realistiselta, koska monilla aloilla nykytutkintojenkin katsotaan paisuneen työmäärältään selvästi nimellistä opintoviikkomäärää laajemmiksi. Kahden jälkimmäisen yhdistelmä sen sijaan saattaisi toimia: arvioidaan opintojaksojen opintopistemäärät niiden todellisen työmäärän mukaan ja siirretään suurempi osa opinnoista maisterin tutkinnon puolelle. Tietojenkäsittelytieteen laitoksella on selviä paineita siirtää osa sivuaineista maisterin tutkintoon ja saada näin useampi opiskelija suorittamaan ainakin jokin tutkinto. Muuten laitoksen kaavailuissa vaikuttaisi olevan työelämälähtöinen kandidaatin tutkinto - kuten opetusministeriön työryhmälläkin - ja nykyistä tutkimuspainotteisempi maisterin tutkinto. Näiden tavoitteiden pohjalta lienee pian edessä tutkinnon sisällön uudistaminen. Monien tahojen tähän suosittelemasta menetelmästä käytetään hypetermiä ydinainesanalyysi. Käytännössä siinä on kysymys alan keskeisimmän aineksen selvittämisestä ja tutkinnon rakentamisesta sen ympärille. Varsinkin kandidaatin tutkinnon osalta meillä voidaan tässä käyttää apuna ACM:n parin vuoden takaisia suosituksia. Tutkintovaatimusten uudistaminen on luonnollisesti hyvä tilaisuus puuttua tutkinnossa, opintojaksoissa tai niiden sisällöissä oleviin epäkohtiin. Jos siis jokin kurssi tuntuu liian vaikelta, liian työläältä tai hyödyttömältä, siitä kannattaa mainita. Samoin jos tutkintovaatimuksista tai kursseista on jotain muita mielipiteitä, ne kannattaa tuoda julki eikä pitää omana tietonaan. TKO-äly kartoittaa tämän vuoden aikana opiskelijoiden näkemyksiä laitoksen kursseista ja tutkintovaatimuksista juuri tutkintorakenneuudistusta silmällä pitäen. Omat perustellut mielipiteensä voi jo nyt lähettää yhdistyksen opintovastaavalle osoitteeseen jouni.siren@iki.fi. Jouni Siren |
