Antropologi pykäläviidakossa

Laitoksemme toimistopäällikkö, Päivi Karimäki-Suvanto, on päätynyt pyörittämään hallinnon kiemuroita varsin toisenlaisista lähtökohdista: ylioppilaaksi tultuaan hän lähti opiskelemaan assyrologiaa Helsingin yliopistoon. Ei ihan tavallinen valinta: Päivistä tuli kulttuuriantropologi erikoistumisalueenaan Lähi-Itä.

”Tein opiskeluaikanani kenttätöitä Egyptissä, ja keräsin graduaineistoni Alexandrian yliopistossa.” Perheelliselle antropologin työ ei kuitenkaan välttämättä sovi – ainakaan jos haluaa pysytellä kotimaan kamaralla. ”Suomessa yritykset eivät palkkaa antropologeja, joten suuntauduin muunlaisiin tehtäviin.” Niinpä Päivi ryhtyi kouluttamaan maahanmuuttajia, erityisesti opettajia. Yliopistolle Päivi tuli vuonna 1995, tutkimussihteeriksi kasvatustieteellisen tiedekunnan alaisuudessa toimivaan Toiminnanteorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikköön, jossa tutkitaan työtä. ”Pieni mutta poikkitieteellinen tutkimusyksikkö oli haasteellinen paikka, ja siellä opin perinpohjaisesti yliopistohallinnon kiemurat.”

Tytär piirsi äidistään kuvan!

Mitä antropologin koulutuksesta sitten on hyötyä yliopistohallinnossa? ”Antropologia on muiden kulttuurien ymmärtämistä ja niihin sopeutumista. Samalla tavalla jokaisella organisaatiolla on omanlaisensa kulttuuri ja arvot, jotka toistuvat jokapäiväisessä työskentelyssä ja kanssakäymisessä. Kun oppii ymmärtämään tätä kulttuuria, ymmärtää myös miten organisaatio toimii”, Päivi selittää. Hänen mielikuvansa tietojenkäsittelytieteen laitoksesta oli heti alusta lähtien dynaaminen. ”Täällä aistii hyvän ilmapiirin ja avoimuuden sekä tietynlaisen rentouden. Vaikka kiire olisi kova, yhteisöllisyyttä pyritään vaalimaan.” Päivi tuli tietojenkäsittelytieteen laitokselle keväällä 2002 uusien haasteiden ja kiinnostavien mahdollisuuksien pariin. ”Laitos oli kasvanut toiminnallisesti hyvin nopeasti, ja huomattiin tarve organisoida hallinto uudelleen niin, että siitä tulee oma yksikkönsä, jolla on esimies”, Päivi kertoo. Sellainen hänestä tuli, ja tänä päivänä hallinnossa työskenteleekin Päivin alaisuudessa kahdeksan ihmistä.

Päivin vastuulla ovat tutkimus, henkilöstöasiat, yleishallinto ja taloushallinto…eli oikeastaan kaikki muu paitsi opetushallinto ja toiminnan strategiset linjaukset. Vaikka hän kuvaakin itseään leikillisesti paperinpyörittäjäksi ja neuvonta-automaatiksi, roolikseen hän kokee siitä vastaamisen, että asiat laitoksella sujuvat. ”Ihmiset voivat keskittyä oleelliseen, kun hallinto pyörittää tukitoimintoja ikään kuin taustalla. Hallinto huomataan yleensä siinä vaiheessa, kun se ei toimi.”

Viime aikoina hallinnon esimiestä on mietityttänyt vuoden 2004 alusta voimaan tullut uusi hallintolaki. ”Uudessa laissa määritellään oikeastaan ensimmäistä kertaa, mitä on hyvä hallinto. Lailla pyritään tietynlaiseen palvelukulttuuriin, johon kuuluu se, että jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi oikeudenmukaisesti ja ilman viivytystä. Hallinnon palvelun tulisi myös olla asiallista ja ystävällistä.” Päivin mukaan virkamiehen tehtävä on kuitenkin vain neuvoa asiakasta, hän ei voi toteuttaa asioita asiakkaan puolesta. ”Enää ei voi kuitenkaan linnoittautua kammioonsa ja sanoa, että ”ei se mulle kuulu”, hän miettii.

Vapaa-aikanaan hallintovirkamiehemme tai –naisemme viettää aikaa perheensä kanssa. ”Dekkareita tykkään lukea, kun aikaa jää.” Päivi pyrkii myös pysymään ajan hermolla omalla alallaan antropologiassa. Touhua kuitenkin riittää 9- ja 16-vuotiaissa tyttärissä ja Nata-koirassa!

Ylös