|
Mikä biisi se olikaan…C-Brahms selvittää musiikin saloja Laitoksellamme toimiva C-Brahms–tutkimusryhmä avaa musiikin mysteeriä laskennallisesta näkökulmasta: miten musiikkia voidaan tunnistaa ja analysoida? Tulevaisuudessa voit saada suosikkibiisisi levylautaselle vain hyräilemällä! C-Brahms-projektin tavoitteena on kehittää
tehokkaita laskentamenetelmiä musiikin sisältöpohjaiseen
hakuun sekä analyysiin. Ryhmässä ovat mukana Kjell
Lemström, Veli Mäkinen, Anna Pienimäki ja Niko Mikkilä.
”Musiikkitieteen pyrkimyksenä on ymmärtää
musiikkia ilmiönä, ja sen eri piirteitä analyysin
kautta. Me pyrimme tarjoamaan tehokkaita ratkaisuja musiikkitieteessä
kohdattuihin laskennallisiin ongelmiin. Tähän mennessä
olemme projektissa keskittyneet enemmän musiikin hakuun kuin
analyysiin”, kertoo projektin vetäjä Kjell, joka
on tehnyt myös väitöskirjansa samasta aihepiiristä.
Käsiteltävä musiikki on symbolisesti koodattua. ”Symbolinen
koodaus voidaan tulkita ohjeeksi siitä, miten musiikki esitetään
tai tuotetaan. Tämä on muoto, joka mahdollistaa musiikin
hakemisen tietokannasta sisällön perusteella. Musiikkia
voi koodata symboliseen muotoon joko merkkijonoina tai geometrisesti.”
Geometrista kuvaustapaa ryhmä on itse kehittänyt. Ryhmän tekemä musiikkianalyysi on osittain perinteistä data-analyysia, jolla haetaan mm. toisteisia hahmoja ja harmonioita, joita musiikista löytyy. Eräs musiikkitieteessä käytetty laskennallinen ongelma on ns. Schenker-analyysi, jossa musiikin rakennetta hahmotetaan erilaisten päällekkäisten tasojen kautta. ”Musiikkikappaleen rakenne hahmottuu tärkeiden nuottien kautta, jolloin päästään ns. kerros kerrokselta lähemmäksi syvärakennetta. Kaksi kappaletta muistuttaa sitä enemmän toisiaan, mitä vähemmän syvälle rakenteeseen tarvitsee mennä. Lopultahan jäljellä on enää muutamia nuotteja”, Anna selittää. Uskomatonta mutta totta, mutta esimerkiksi Dingon Autiotalo on analyysin perusteella hyvin lähellä virttä Heinillä härkien kaukalon! Mihin tällaista tietämystä musiikista sitten voi soveltaa? ”Esimerkiksi omien musiikkilaitteiden ohjaamiseen kotona. Omassa cd-soittimessa voi olla 50 levyä, joista soitin valitsee oikean levyn ja kappaleen hyräilyn perusteella”, Kjell kertoo. Jos ei satu olemaan kovin musikaalinen, soitin voi ehdottaa useampaa kappaletta, jotka liippaavat läheltä omaa hyräily-yritystä! Itse asiassa Philips on jo toteuttanut tällaisesta järjestelmästä demoversion: siinä voi valita soitettavaksi samantyyppisiä kappaleita.
Takana Veli Mäkinen ja Niko Mikkilä, etualalla Kjell Lemström ja Anna Pienimäki.
Musiikin ymmärtäminen on jatkuva oppimisprosessi Ryhmän tutkijoista Kjellillä ja Annalla on pitkä tausta musiikin parissa. Kjell on soittanut pienestä lähtien pianoa ja kosketinsoittimia, ja Anna käynyt konservatoriota. Molemmat ovat musiikkilukion kasvatteja, ja Annalla on maisterin paperit myös musiikkitieteestä. Veli sen sijaan ei sano omaavansa kovinkaan ”musiikillista taustaa”, vaan hän päätyi C-Brahmsiin toista kautta: ”Tutkin merkkijonoalgoritmeja, ja musiikin saralta kumpusi kivoja ongelmia!” Kjell ja Anna ovat myös itse säveltäneet kevyttä musiikkia ja olleet mukana bänditoiminnassa. Nyttemmin Anna on kokeillut myös tuotantopuolta; äänitystä ja miksausta. ”Mitä enemmän musiikkia tutkii, sitä enemmän
avautuu uusia näkökulmia siihen, mitä kaikkea ilmiön
nimeltä musiikki taustalla voi olla. Tämä on jatkuva
oppimisprosessi, eikä musiikkia ilmiönä pystytä
varmaan koskaan aukottomasti selittämään tai ymmärtämään.”
|
